Apokalyptinen messu
Kun kirkossa tuntuu olevan messu joka lähtöön, niin olen pohtinut, miksei kukaan kehitä Ilmestyskirjan jumalanpalvelusta.
Siinä on alkuluvuissa melkoista taivaallista kirkkodraamaa. Heittäydytään kasvoilleen, viskataan kruunut valtaistuimen juureen, availlaan sinettejä ja puhalletaan pasuunaan, selaillaan kirjakääröjä... Kuuluu taivaallisia ääniä.Täyteen draamaan tulee jo vähän vaikeampaa, kun pitää löytää ne hallavat hevoset ja monenlaiset ratsastajat...
Vakavammin sanoen Ilmestyskirjassa kuvattu jumalanpalvelus todennäköisesti heijastaa joidenkin varhaiskristittyjen messua. Sillä silmällä lukien voi tekstistä aueta uusia näköaloja.
8 kommenttia
Kun ilmassa on apokalypsin tuntua , niin olisi paikalaan kehitellä vastaavaa messua. Elokuvien ja TVn maailmassa on jo pitkään hahmoiteltu sitä miltä apokalypsi eri muodoissa näyttäisi. Sellaisen asian voisi ottaa enteenä. Profetiat ovat ennenkin tulleet kirkon ulkopuolelta.
Oikeastaan apokalypsinen messu voisi sanomaltaan olla sellainen jossa valmistaudutaan pahaan , ihmisten aiheuttamaan , lopulliseen tai melkein lopulliseen tuhoon. Siis siihen , että katasrofi on tulossa ja sitä ei voi estää.
Tällaisestahan no jo olemassa pahat merkit. Entä jos ilmastokatastrofi todella tulee? Mitä jos atomisota kaikesta huolimatta tulee? Entä suunnattomat kasainvellukset ilmaston ja sotien seurauksina?
Tällaiseen olisi varmasti hyvä varautua myöskin henkisesti.
”Kun nämä alkavat tapahtua niin nostakaa päänne, sillä vapautuksenne aika on lähellä.” tuli kerran mieleeni ja suustani lipsahti: joko se nyt alkaa. Työkaverit siinä valahti kalpeaksi. He olivat juuri kertomassa sitä miten yläkerrassa oli koettu maanjäristyksen vaikutusta.
Matias Roto
Ymmärrän kyllä ilmestyskirjan sanoman mutta siitä ei ole paljoakaan lohtua yksityisille ihmisille. Siellähän luvataan pahat lopunajat ja ihmiset kärsivät.Kosminen draama on jotain muuta kuin meidän rajallinen elämämme.
Periaatteessa kristittyjen tulisi iloita taivaallisten valtojen lopullisesta voitosta ,mutta sitä odotellessa saamme kokea monta , aivan liian monta apokalyptistä katastrofia jossa me yksilöinä, perheinä ja kansakuntina menehdymme kerta toisensa jälkeen .
Käsittääkseni ilmestyskirjan messu kuvaa kristityn sisäistä asennetta. Jossa hän arjessa palvoo Jumalaa ja viettää messua iäisesti jatkuvana. Kruunujen heittäminen jatkuvasti olisi muuten vähän hankalaa, jollei se jostain käsittämättömästä syystä palaisi takaisin päähän. Näin kuitenkin uskon elämässä tapahtuu. Jumala antaa omilleen suuren kunnian kruunun, mutta kristitty tahtoo heittää sen takaisin. Koska hän kokee, ettei se hänelle kuulu, vaan Vapahtajalle.
Tuon verran olen taivaallisesta messusta käsittänyt ja luule, että muistakin kohdista löytyy tuon pohjalta jokin selitys. Kristityn on helppo käsittää nämä asiat, mutta uskosta osaton joutuu täysin ymmälle.
Ilmoita asiaton kommentti