Ajatellen Jumalaa
Ihminen toivoo, unelmoi ja nauraa. Hän myös suree, pelkää ja vihaa.
Ajattelu on myös osa ihmisyyttä. Ihan perustarve. Lajia kuvataankin sanalla viisas - sapiens.
Ajattelu ja kaikki muu on siis osa ihmiseloa.
Andrew Louth kiteyttää ortodoksisen lähtökohdan sanoilla thinking and doing, being and praying.
Ihmisen ei tule kytkeä pois ajatteluaan. Se olisi julmaa ja sitä paitsi mahdotonta.
Kyse ei ole on/off-jutusta.
Ääripää nimeltä fideismi ei kuulu ortodoksiseen uskoon. Suomeksi sitä voisi kutsua laput silmillä -uskoksi.
Viimeksi vuonna 2020 se nähtiin vaivana, samanveroisena fundamentalismin kanssa.
Se kieltäytyy "tunnustamasta esimerkiksi geologian, paleontologian, evoluutiobiologian, geenitutkimuksen ja ympäristötieteiden saavutuksia".
Kristittyjen tulisi sen sijaan "iloita kaikkien tieteiden edistyksestä sekä riemuiten oppia niistä" ja "olemaan kiitollisia, ja hyväksymään, tieteen löydökset, vaikka ne joskus saattaisivat pakottaa heidät arvioimaan uudelleen käsityksiään historiasta tai kosmisen todellisuuden rakenteista".
Ajattelu on monelle ihmiselle arkista uteliaisuutta ja ihmettelyä. Itse filosofian kerrotaan saaneen alkunsa viimeksi mainitusta.
Jumalaakin voi ajatella. Ajattelemalla ei kuitenkaan voi saavuttaa Jumalaa.
Häntä ei voi napata kiinni, kirjaimellisesti käsitellä.
Hän ei ole yksi esine, asia tai edes jumala maailmassa. Hän on täysin tuolla puolen ja ylittää sanojen rajat.
Yksi perinteisin vihje Jumalasta on maailmankaikkeuden sopusuhtaisuus, kun maailman sävelet saavat aikaan "yhtenäisen soinnukkaan laulun".
Ajattelemalla, tekemällä, olemalla ja rukoilemalla voi kuulla sävelen.
Blogikirjoitus on tiivistelmä YouTube-alustuksesta. Andrew Louthin sanat ovat kirjasta Introducing Eastern Orthodox Theology. Vuoden 2020 kannanotto on Maailman elämän edestä -asiakirjasta.
9 kommenttia
Minäkin ahattelen omaa yhtä Korkeinta, Jumalaa.
Kirkon oppiin vihkiytynyt ajattelussaan jumalasta tärkein toive on, että heidän kolmen jumalan yhteistyö pelaa.
Sorry. Maailmankaikkeus on kaikkea muuta kun sopusuhtainen. Tähdet ja planeetat ovat ikuisessa olemassolon taistelussa. Auringot räjähtelevät ja muodostavat mustia aukkoja jotka syövät muita tähtiä ja lopulta nekin räjähtävät lähettäen hengenvaarallisia säteilyjä kaikkialle universumiin. Galksit vetävät toisiaan puoleensa ja törmäävät hirvittävin seurauksin.
Komeetat ja astroidit kietävät varuutta ja törmäilevät mm maapalloon tuhoisin seurauksin.
Oikeastaan maailmankaikkeudenrauhaton tuho ja uudellen muodostuminen on kuin uskovaisen elämä kuolemasta ylösnousemukseen, mutta se antaa merkillisen kuvan jumalasta.
Järjen käyttämistä luomakunnan asioiden ymmärtämiseen on helppo ymmärtää ja luonnontieteen saavutuksien voidaankin katsoa olleen paljolti mahdollisia kristillisen luomisuskon ansiosta. Jos nimittäin maailma on järkevän, ajattelevan Jumalan tekemä, on uskottavaa ajatella, että ihminen voi Jumalan kuvana saavuttaa todellista tietoa siitä järkeään käyttämällä.
Se mikä minusta on ongelmallista, on se, missä määrin järjen lainalaisuuksia voi käyttää tiedon saamiseksi Jumalasta itsestään (esim. kolminaisuusoppi) ja Jumalan toiminnasta maailmanhistoriassa (esim. Raamatun kertomukset).
Kyllä, ja muistaa saa Katolisen kirkon huomion Ihmisen kuudennen päivän anomaliasta, mistä näilläkin sivuilla kerrottiin.
Sielläkään ei ole haluttu vielä katsoa edellisen erijatkuvuutta kahdeksantena päivänä, joten sitä odotellessa.
Ilmoita asiaton kommentti