”Äiti, Jeesusvauva kasvoi Jumalan kokoiseksi”

Elias

Poikani alkavat olla jo isoja. Selasin eilen illalla pitkästä aikaa heidän ”vauvakirjojaan”, joihin olen kirjannut ylös ensimmäisten vuosien sattuvimmat tarinat ja muistot. Onneksi olen kirjannut! Monista muistoista ei nimittäin ollut tietoisessa muistissani enää häivähdystäkään.

Yksi kiehtovimmista mieleenpalautuksista oli tammikuun alussa 2007 tehty merkintä. Nuorimmaiseni oli 3,5 vuotias ja halusi kuulla iltalauluksi Heinillä härkien kaukalon. Yhtäkkiä hän sanoi:

– Kuule äiti, tiedätkö sä että Jeesus ei ole enää vauva, se on kasvanut, se on kasvanut ihan Jumalan kokoiseksi. Ja tiedätkö mitä, Jumalalla on violetti viitta ja parta ja se on siellä taivaassa ihan ko polvillaan oleva mies. Mutta äiti, onko se Jumala mies?

Muistiinpano päättyy tähän. Tarina ei kerro, mitä olen vastannut Jumalan sukupuolta koskevaan kysymykseen.

En sinänsä ihmettele, että lapsi mieltää Jumalan mieheksi. Varsinkin kun hän on ymmärtänyt kolmiyhteisen Jumalan ykseyden niin, että Jeesuksesta – miehestä – kasvoi Jumalan kokoinen. 🙂 Ja puhutaanhan sekä lapsille että aikuisille sujuvasti Taivaan Isästä, joka on parhaimmillaan hyvin kaunis, turvallinen ja hyvä vertauskuva.

Luullakseni olen kuitenkin sanonut, että Jumala ei ole mies eikä nainen, Jumala ei ole niin kuin ihminen.

Jumala on jotakin enemmän ja vähemmän, lähempänä ja kauempana, suurempi ja pienempi kuin ihminen saattaa kuvitella. Jos Jumala on, hän on totisesti salattu.

 

  1. Herramme Jeesus Kristus puhui Isästä Jumalasta. Mekin, jotka olemme saaneet Pyhän Hengen huudamme Abba, Isä.

    Tosin sukupuolineutraalisuus on meillä Suomessa mennyt vähän ylitse. Onneksi on vielä niitä, jotka uskovat, että mies on mies ja nainen on nainen. Jokainen nainen pukeutukoon rohkeasti naiseksi ja jokainen mies pukeutukoon vastaavasti rohkeasti mieheksi. Ei meidän sukupuolisuudessa ole mitään häpeämistä. Jokainen, joka näkee Jeesuksen Kristuksen näkee Isän Jumalan. Eihän tässä ole mitään epäselvää, vai mitä? Mekin voimme mennä peilinääreen pohtimaan, että ookkona sä kuvatukseni ukko vai akka.

    • ”Abba” on hellittelynimi: ”iskä, isukki”. Varsin pehmeätä lähestymistapaa suositteli siis Jeesus. Raamatussa on muuten myös paljon kohtia, joissa Jumalaa kuvataan myös naisellisin ominaisuuksin: Jumala kokoaa kansansa ”kuin kanaemo siipiensä suojaan”.

      Siinä olen samaa mieltä, että omassa sukupuolessaan ole mitään häpeämistä. Ei vaikka se olisi trans-.

      Meidän mieskuvamme on vain ikävästi kapeutunut Raamatun ajoista. Esimerkiksi sellainen naurettava ja ahdistava ajatus siitä, että ”mies ei itke” ei kyllä saa Raamatun teksteistä mitään tukea. Kannattaa lukea vaikkapa Daavidin elämän vaiheita tästä lukuvinkkelistä. Vaikka hän oli sotamies ja useiden vaimojen mies, oli hän myös syvästi, avoimesti ja rohkeasti tunteva ja tunteensa osoittava ihminen. Kts.esim.2.Sam.6:16.

  2. Kiitos kommenteistanne. Sitä jäin miettimään, että ei kai kukaan vakavasti ottaen ajattele, että Kaikkivaltias Jumala olisi syvimmältään ihmismäinen olento, joka on sukupuoleltaan mies?

    Puhe Jumalasta isänä on toki raamatullista, mutta käsittääkseni se puhe ei ole alleviivaamassa Jumalaa sukupuoliseksi olennoksi. Jos taivaassa edes ihmiset eivät enää mene naimisiin ja ole siinä merkityksessä sukupuolisia olentoja, niin ei kait nyt varsinkaan Jumalasta puhuttaessa voida ajatella hänen edustavan vain jotakin yhtä ihmissukupuolta?

    Ja jos taas mietitään sitä, että Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, niin sittenhän Jumala on tässäkin mielessä ikään kuin sekä mies että nainen.

    Minusta se ajatus, että jokainen olkoon rohkeasti sitä mitä on, on kannatettava. Sukupuoliroolit eivät kuitenkaan voi mielestäni mitenkään liittyä Jumalaan.

Karhu Emilia
Karhu Emilia
Olen Kotimaan toimittaja.