Aila Ruoho: Päästä meidät pelosta

Hyvä kirja, kannattaa lukea, ehdottomasti! Kirja käsittelee hengellisten yhteisöjen sisällä tapahtuvaa hengellistä väkivaltaa. Kirjan takakannesta:

Hengelliset yhteisöt tarjoavat jäsenilleen yhteenkuuluvuudentunnetta ja elämänarvoja. Toisaalta jos ehdottomina pidettyjen opinkappaleiden todellisia vaikutuksia ei myönnetä, voivat seuraukset olla tuhoisia.

Teologi Aila Ruoho on tutkinut esimerkiksi Jehovan todistajien, vanhoillislestadiolaisten ja Koivuniemen kulttina tunnetun yhteisön kipupisteitä sekä haastatellut lukuisia nykyisiä ja entisiä jäseniä. Miten he kokevat pakollisen jäsenhankinnan, ulkopuolisten kummeksumat tavat ja sääntöviidakon, joka kieltää kaiken uskontoon kohdistuvan kritiikin? Entä kuinka käy, jos huomaakin, ettei koe enää hengellistä kotia omakseen? Voiko epäterveestä yhteisöstä päästä irti kärsimättä itse?

Kirjan sivulta 355:

Monelle uskonnon uhrille on tullut vertaistukikeskusteluissa yllätyksenä, että hengellisistä yhteisöistä ja opeista riippumatta väkivallan kuviot, manipulointimenetelmät ja kontrollointi ovat lähes identtisiä. Vaikka kiellot koskevat eri ryhmissä eri asioita, kieltojen perustelemiset Raamatulla ovat samankaltaisia. Vertaistuki toimii vertaisryhmätapaamisissa hyvin myös eri yhteisöihin kuuluneiden kesken.

Tuo asia juuri, että eri suljetuista yhteisöistä lähteneiden kokemusmaailma on niin hirvittävän samanlainen, on ollut minun toipumisprosessissani yksi järisyttävimpiä ja omasta yhteisöstä irtaannuttavimpia kokemuksia. Tavallaan monet hienoilta, vakavilta, perustelluilta, raamatullisilta ja vakavilta kuulostavat sanat ja sanonnat ovat tyystin menettäneet merkityksensä, kun on saanut havaita, että muissa hengellisissä yhteisöissä puhutaan ja perustellaan oikeassa olemistaan ja ainoaa totuutta ihan samalla tavalla, melkein samoin sanoin.

Myös ”taivas maan päällä -kokemukset ovat hirveän paljon samanlaisia ko. yhteisöissä, samoin uskoon tulemisen kokemukset. Ne asiat, mitkä joskus kuvitteli olevan ainulaatuista juuri vl-liikkeeseen liittyen, onkin ihan tavanomaisia suljetuille yhteisöille.

Kirja avaa ihan uskomattomat näkymät yhteisöjen harjoittamille hengellisen väkivallan eri muodoille, mielenhallinnalle, kontrolloinnille ja erimielisten hyljeksinnälle. Kirja on kirjoitettu selkokielellä ja sujuvasti ja asiat on ymmärretty hyvin ja oivallisesti. Suosittelen lukemiseksi ihan kaikille!

 

  1. Hyvää analyysiä kirjassa!

    Kun näyttää siltä, ettei vl yhteisö erotu viiteryhmistään joukkopsykologisessa mielessä, hyvä kysymys on :

    Missä suhteessa se sitten erottuu muista kristillisistä yhteisöistä?

    Eli kun kaikki ihmismielen tuottama ”vain me” – ajatusmallia tukevat isien perinnäissäännöt ja niitä ylläpitävä hössötys korulauseineen riisutaankin pois, mitä jää jäljelle?

    Tarkemmin, mitä sellaista jää jäljelle, mitä muissa kristillisissä yhteisöissä ei olisi?

    Jäljellehän pitäisi jäädä yksin Kristus.

  2. Tulee vaan mieleen lapsi ja kuinka hän voi kasvaa erilaisessa kasvimaassa eli kun lapsi kasvaa keskellä mansikka maata eli ympärillä on hyvää hedelmää tuottavaa kasvuympäristöä, vau, eikö siinä itsekkin halua tuottaa sitä hyvää hedelmää??

    Entä kun lapsi elää nokkospuskassa ja saa itseensä vain kivuliaita ja polttavia rakkuloita, eikö sieltä halua eroon ja ymmärrä ettei sieltä voi löytää mitään hyvää??

    • Vapaat suunnat käyttävät peltisiä kolehtilaatikoita haavien sijasta. Olen miettinyt, onko haavin tai laatikon käyttöön jokin teologinen peruste, mutta en ole keksinyt, mikä se voisi olla.

Kirjoittaja

Ilola Vuokko
Ilola Vuokko
Vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen suvanteissa, pyörteissä, myrskynsilmissä ja sen opetuksen läpivärjäyksessä rapiat nelikymppiseksi kasvanut naisimmeinen.