Aikaa on, ja lisää tulee!

”Se kuuluisa Sokea Reettakin ymmärtää, ettei mitään keskushallintoa voida uudistaa ilman, että samalla pohditaan sitä kokonaisuutta, jossa keskushallinto toimii eli sen suhdetta alue- ja paikallishallintoon.” Näin kirjoitin tällä palstalla 5.11.2013.  Muistutin silloin, että kirkon ns. Keskushallintotyöryhmän toimeksianto laadittiin tietoisesti vuonna 2010 niin, että pohdittaisiin vain keskushallinnon sisäistä järjestelyä ja piispainkokouksen ja kirkkohallituksen aseman vahvistamista. Hiippakuntataso jätettiin tietoisesti ulkopuolelle, vaikka hiippakuntahallinnon mukaan ottamisesta yritettiin (minäkin kainosti yritin) puhua ennen toimeksiannon laatimista. Asiasta puhuttiin vielä myöhemminkin, kun työryhmätyön työn aikana kävi ilmeiseksi, että tehtäväksianto oli liian kapea. Ei olisi ollut silloin mikään ”amerikan konsti” eikä joustavalle nykyaikaiselle hallinnolle vieras toimenpide täydentää toimeksiantoa ja laajentaa työryhmän kokoonpanoa myöhemmin.

Piispainkokous on nyt Mikkelin piispan aloitteesta päättänyt asettaa työryhmän ”laatimaan selvityksen hiippakuntien ja tuomiokapitulin tulevaisuuteen vaikuttavista tekijöistä ja tekemään toimenpide-ehdotuksia näihin vastaamiseksi”.  Piispa Häkkisen aloite ansaitsee kiitoksen. Ilman hänen aloitettaan mitään liikahdusta ei olisi vieläkään tapahtunut.

Mutta, mutta. Ensinnäkin työryhmä koostuu vain ihmisistä, jotka toimivat hiippakuntahallinnossa. Asiantuntemusta on, mutta onko muutosvalmiutta ja onko laajaa näkökulmaa kokonaisuuteen? Toiseksi työryhmällä on vain selvityksen sekä eri toimenpide- ja muutosehdotusten vaihtoehtojen valmistelun kattava toimeksianto. Ja aikaa on annettu kahden (!) seuraavan vuoden verran eli joulukuulle 2015.

Jos siis vaikka jokin muutos tehtäisiinkin, tällä konseptilla ollaan kirkon säädösvalmistelukoneistossa aivan tämän vuosikymmenen lopulla, ennen kuin mitään uutta olisi voimassa. Jos Keskushallintotyöryhmän toimeksianto olisi laadittu alunperin oikein tai sitä olisi korjattu edes kohtuullisen pian, kirkolliskokouksessa olisi tulevassa toukokuussa käsiteltävänä valiokuntamietintö keskushallinnon ja hiippakuntahallinnon kehittämisen kokonaisuudesta. Tai ainakin voisi olla. Nyt ei ole eikä voi olla.

Mutta kuten muuan hyvä ystäväni tapaa tuon tuostakin lohduttavasti sanoa: ”aikaa on ja sitä tulee koko ajan lisää”.

5 kommenttia

  • Markku Jalava sanoo:

    Hyviä pointteja. Myös seurakuntarakenneuudistuksen käsittelyssä on monessa paikassa todettu, että tarvitaan kokonaisuudistusta, jossa tarkastellaan kaikkia hallinnon tasoja. On tuskallista tyytyä siihen, ettei ”yhteiskuntaa sillä tavalla – kaikkea kerralla – voida uudistaa”. On erinomaista jo sekin, jos osauudistuksia tehtäessä on tiedossa, mihin koko laivaa soudettaessa ja huovattaessa pyritään. Joka tapauksessa vauhtia on kiristettävä, jotta pysytään todellisuuden muutosvauhdin mukana.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Raimo Turunen sanoo:

    Risto Voipio on harvinaisen oikealla asialla. Supistuvien resurssien kirkossa ei ole varaa reviirikamppailuun. Valitettavasti organisaatioilla on taipumus puolustaa olemassa oloaan sitä enemmän mitä tiukempaan paikkaan ne joutuvat.

    Seurakuntarakenteen uudistus nykysuunnitelmilla on uhanalainen hanke. Siihenkin on syynsä, joihin en asioiden tässä vaiheessa puutu. Niin sanotussa keskushallinnossa on sitä vastoin otettava lusikka kauniiseen käteen. Kirkolla yksinkertaisesti ei ole varaa nykyisen kaltaiseen raskaaseen ja kalliiseen päähän. On monenlaisia tapoja organisoida asiat kevyemmit ja edullisemmin.

    Modernit organisaatiot ovat kevyitä mutta tehokkaita yläpäästä ja varsinainen panostus laitetaan asiakaspintaan. Kirkossa on johtopäätösten aika.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Sonja Ottavainen sanoo:

      ”Modernit organisaatiot ovat kevyitä mutta tehokkaita yläpäästä ja varsinainen panostus laitetaan asiakaspintaan.” Raimo Turunen

      Risto Voipiolta hyvä kirjoitus ja myös kommentoijien näkemyksistä olen täysin samaa mieltä.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Osmo Kauppinen sanoo:

    ”Kirkolla on aikaa”, totesi eräs piispamme aikoinaan. Ja onhan sillä, aina paruusiaan asti.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Jarmo Kokkonen sanoo:

    Mielenkiintoista näissä projekteissa on tosiaan aikaperspektiivi. Kaksi vuotta aikaa laatia selvitys, hmmm. Vähän epäilen, että olennaiset asiat ja kolme tärkeintä toimenpidettä voitaisiin kirjata muutaman kuukauden sisällä. Tässä tuskin tehdään laajoja selvityksiä tai tutkimuksia pohjalle. Toki tulessa ovat ihmiset, joilla on paljon duuneja, mutta silti tulee mieleen vaikkapa valtionhallinnon projektit, joissa koodataan esim. opetussuunnitelmien perusteita hyvinkin tiukoilla aikatauluilla. Kirkossa on vielä jäljellä sitä kulttuuria, jossa aikaa palaa sen pohtimiseen, ”josko tähän kuitenkin liittyy jokin riski…”

    Ilmoita asiaton kommentti