95 teesiä 499 vuotta sitten Wittenbergissä ja reformaation muistotilaisuus nyt Lundissa?

mina-uskon

Lokakuun 31. päivänä 1517 Luther lähetti 95 teesiään otsikolla ”Disputaatio aneiden vaikutuksesta ja voimasta” liitteenä kirjeessään Mainzin arkkipiispa Albrechtille. Kirjeessään Luther ilmaisi vakavan huolensa aneisiin liittyvästä saarnaamisesta ja käytännön toiminnasta arkkipiispan vastuulla olevalla alueella ja vaati häneltä siihen muutoksia. Samana päivänä hän lähetti toisen kirjeen omalle piispalleen Hieronymus Brandenburgilaiselle. Kun Luther lähetti teesinsä muutamille kollegoilleen ja varsin todennäköisesti myös kiinnitti ne Wittenbergin Linnankirkon oveen, hän toivoi saavansa aikaan akateemisen väittelyn avoimista ja ratkaisemattomista kysymyksistä, jotka liittyivät aneita koskevaan oppiin ja käytäntöön. (Vastakkainasettelusta yhteyteen, luterilais-roomalaiskatolisen ykseyskomission raportti, kohta 40)

Ei ole lainkaan varmaa, että Luther olisi aikoinaan yrittänyt vasaroida teesejään rautaiseen kirkonoveen, mutta teesit kyllä laitettiin jakoon. Ja niistähän sitten messu ja meteli syntyikin! Tuossa vaiheessa Lutherin teologiseen uudistusohjelmaan ei varmaankaan liittynyt mitään mullistavia kirkkopoliittisia pyrkimyksiä, sillä ei hänellä ollut mitään aikeita perustaa omaa kirkkoa. Kunhan vain tahtoi tukeutua Raamatun opetukseen ja tuoda esille sen todellisen sanoman. Mutta minkäs teet, kun vähän myöhemmin tuli kenkää katolisesta kirkosta.

Syksyllä 1517 Saksin alueelle oli ilmestynyt kuuluisa anekauppias, dominikaani-isä Johannes ”kun kolikko kirstuun kilahtaa, niin sielu taivaaseen vilahtaa” Tetzel. Tuo myyntipuhe taivaaseen vilahtavista sieluista oli suhteellisen säyseää Tetzeliä. Rankempaakin menoa löytyi. Myymiensä aneitten kautta hän lupasi armon itsensä Neitsyt Marian raiskaamiseen tai hedelmöittämiseen verrattavista synneistä ja kehuipa hän anekauppansa ansiosta pelastaneensa enemmän sieluja kuin itse Pietari saarnoillaan.  Nämä mainoslauseet olivat viimeinen pisara Lutherille. Sulkakynä ainakin alkoi heilua, vaikka vasara ei olisikaan oikeasti saanut töitä.

Ensimmäinen teesi kuuluu seuraavasti: ”Kun Herramme ja Mestarimme Jeesus Kristus sanoo: Tehkää parannus jne., niin hän tahtoo, että uskovaisen koko elämä on oleva parannusta.” Parannuksesta ihminen ei siis selviä kerta kaikkiaan. Paavi ei voi antaa anteeksi muita rangaistuksia kuin niitä, jotka hän itse on määrännyt (teesi 5). Ne, jotka luulevat voivansa olla varmoja pelastuksestaan ostaessaan anekirjeen, tuomitaan ikuisesti kadotukseen niiden kanssa, jotka opettivat tämän heille (teesi 32). Kirkon todellinen aarre on Jumalan kunnian ja armon kaikkein pyhin evankeliumi (teesi 62). Kristittyjä pitäisi kehottaa seuraamaan Kristusta rangaistusten, kuoleman ja helvetin kautta ja siten pääsemään taivasten valtakuntaan monen ahdistuksen eikä suinkaan väärän varmuuden kautta (teesi 95).

Me luterilaiset olemme ottaneet jo vähän förskottia ensi vuoden reformaatio 500-vuotisjuhlasta. Tänään Lundissa ja huomenna Malmössä biletetään ekumeenisissa merkeissä. Suomessa Kirkon tiedotuskeskus julkaisi jokin aika sitten tiedotteen, jonka otsikossa mainittiin, että paavi Franciscus ottaa osaa reformaation muistotilaisuuteen. Well, muistotilaisuuksia pidetään lähinnä niille, jotka ovat kuolleet.

Ei kai kirkkohistorian miellyttävin paavi nyt kuitenkaan ole tullut Ruotsiin luterilaisuutta kuoppaamaan? Se olisi aika murheellinen tieto Ruttopuiston rovastille, jonka papiksivihkimyspäivä 37 vuotta sitten oli myös 31.10. Koen vihkimyspäiväni osuneen ajallisesti suorastaan naulan kantaan. Ja mitä taas tulee tähän oman kirkkoni hengellisesti velttoon nykytilaan, niin on pakko myöntää, että vasarahommiin voisi ihan hyvin käydä. Teesini koskisivat ns. halpaa armoa, jolla syntisen asemesta vanhurskautetaankin synti. Missä ihmeen vaiheessa Jumalasta on tehty jonkinlainen säälittävä lällykkä, jonka sanomisilla ei ole mitään merkitystä ihmisten omien mielipiteitten rinnalla? Ennen sentään katekismuksessakin sanottiin, että Jumalaa tulee sekä peljätä että rakastaa. Mihin se pelkääminen on jäänyt, häh?

16 kommenttia

  • Mahtaakohan kenelläkään olla tietoa tuon Tetzelin sielunelämästä? Wikipedia vihjailee, että mies olisi ennen anekauppiasuraansa toiminut inkvisiittorina. Ei tainnut olla henkisesti niitä tasapainoisimpia tyyppejä?

    ”Johann Tetzel (1465 – 11. elokuuta 1519) oli saksalainen dominikaani. Nykyään hänet muistetaan parhaiten reformaation aikaisena anekauppiaana. Hänen toimintansa oli osaltaan rohkaisemassa Martti Lutheria kirjoittamaan 95 teesiään. Juuri Tetzelin kerrotaan käyttäneen kuuluisia sanoja ”kun raha kirstuun kilahtaa, sielu taivaaseen vilahtaa”.

    Tetzel oli syntyisin Meissenin Pirnassa. Nuoruudessaan hän opiskeli teologiaa ja filosofiaa. Vuonna 1489 hän liittyi dominikaaneihin. Jonkin aikaa hän toimi paavin valtuuttamana inkvisiittorina, kunnes vuonna 1517 paavi Leo X valtuutti hänet myymään aneita Saksassa.

    Tetzel ehti lopulta nähdä orastavasta reformaatiosta vain sen alkuvuodet. Lutherin toiminnan tuotua julkisuuteen anekaupan epäkohdat Tetzel vetäytyi henkisesti ja fyysisesti heikkona Leipzigin luostariin. Vuonna 1519 hän menehtyi.”

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kari-Matti Laaksonen sanoo:

    Kun joskus tulevaisuudessa muistellaan reformaation muistojuhlaa 2017 saattaa nimitys ”muistojuhla” tuntua oikein osuvalta. Miltä liberaalit luterilaiset kansankirkot näyttävät viidenkymmenen vuoden kuluttua? Katolisuuden (ortodoksisuudesta puhumattakaan) kohdalla tätä olisi absurdia kysyä .

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Kari-Matti: Mitä enemmän mietin tuota anekauppaideaa, niin se muuttuu mielessäni yhä vain absurdimmaksi ilmiöksi. Se ei ollut vain rahankeruuta hienoa kirkkopytinkiä varten vaan totaalista hengellistä harhauttamista, siis mitä suurinta petosta, synneistä suurimpia! Vai mitä oot mieltä sinä?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jari: Jälkiviisaus on aina jälkiviisautta, mutta olen minä itsekin joskus ajatellut, että oliko Lutherin masinoima Raamattu kansalle-kampanja ihan suurinta viisautta.

      Papinkoulusta muistan tuonkin periaatteen, että Raamattu on Kirkon kirja, joten Kirkon tehtävä on sitä tulkita. Ja muitten tahojen ei. Tämä taisi tulla esiin jollakin käytännöllisen teologian luennolla…

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Ari Pasanen sanoo:

    ”” Mitä enemmän mietin tuota anekauppaideaa, niin se muuttuu mielessäni yhä vain absurdimmaksi ilmiöksi. Se ei ollut vain rahankeruuta hienoa kirkkopytinkiä varten vaan totaalista hengellistä harhauttamista, siis mitä suurinta petosta, synneistä suurimpia!””

    Hetkinen tarkistetaampa nyt sitten kuinka oli laita, oliko nämä katolilaiset anekauppiaat ja ostajat oikeassa uskossa vai ei?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Ari: Ns. hengenhaistelu ei tietenkään onnistu 500 vuoden välimatkan takia, mutta helppo on todeta, että kristillisesti myyjät eivät toimineet. Mitä taas tulee aneitten ostajiin, niin arvelen, että herkkäuskoisia oli helppo höynäyttää. Täytyy muistaa, että vasta Lutherhan saattoi Raamatun kansan kärttyisiin käsiin, ennen sitä rahvaalla ei ollut juurikaan mahdollisuuksia tsekata asioita Kirjojen Kirjasta.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Tuula Hölttä sanoo:

      RR :”Täytyy muistaa, että vasta Lutherhan saattoi Raamatun kansan kärttyisiin käsiin, ennen sitä rahvaalla ei ollut juurikaan mahdollisuuksia tsekata asioita Kirjojen Kirjasta.”

      Kun media tänäpäivänä ylistää mijoonilla oman pääoman tuottoaan kasvattaneita ”mammonan palvojia”, on hyvä kysyä, että tsekkaako kukaan tänäpäivänäkään asioita Kirjojen Kirjasta, vai onko ainoa asia se, että kvartaalikapitalismin näkökulmasta ”laiska hengellinen pääoma(kin) ” on saatava tuottamaan mammonaa kvartaalikapitalismin ehdoilla.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Tuula Hölttä sanoo:

      ”…onko ainoa asia se, että kvartaalikapitalismin näkökulmasta “laiska hengellinen pääoma(kin) ” on saatava tuottamaan mammonaa kvartaalikapitalismin ehdoilla.”

      Lisätään tähän vielä, että kokemani puoluepoliittisen pelin ja laskelmoinnin nähneenä poliittisiin puolueisiin sitoutumaton vakaumukseni on, että ”helvetti jäätyy” ennenkuin tulen vaaleissa äänestämään yhdenkään poliittisen puolueen ehdokasta.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Tuula: Kirjojen kirja sanoo selkeästi, että kahden herran palveleminen ei onnistu. Se on joko-tai. Tosin raha sinänsä ei ole se kaiken pahan alku ja juuri, vaan rahan HIMO.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jari Haukka sanoo:

      ”Täytyy muistaa, että vasta Lutherhan saattoi Raamatun kansan kärttyisiin käsiin, ennen sitä rahvaalla ei ollut juurikaan mahdollisuuksia tsekata asioita Kirjojen Kirjasta.”

      Juuri tämä oli Lutherin suuri virhe. Siis kuvitella että Raamattu voisi toimia auktoriteettina tai oikean uskon lähteenä. Raamattu on syntynyt Kirkon Tradition osana. Se on Kirkon valitsemien tekstien kokoelma, jota voidaan tulkita oikein vain Kirkossa. Ei Raamattu ole mikään auktoriteetti, johon vedota. Vain Kristuksen oikein opettaja, palvova ja yhteinen Kirkko voi tulkita uskoa oikein.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • kimmo wallentin sanoo:

      Haukka: ”Ei Raamattu ole mikään auktoriteetti, johon vedota.”

      En olisi ikinä uskonut, että koittaa päivä, jolloin olen Jari Haukan kanssa täysin samaa mieltä. Nyt olen, tosin ehkä eri syistä kuin hän.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Ari Pasanen sanoo:

    Se mitä minä ymmärrän kirkon historiasta niin kaiketi silloin muinoin joku edes on ollut lukutaitoinen ja kirjottanut seuraavasti:

    ””….sieltä hän on tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. Hänen tullessaan kaikkien ihmisten on noustava kuolleista ruumiillisesti ja käytävä tilille siitä, mitä ovat tehneet. Hyvää tehneet pääsevät ikuiseen elämään, pahaa tehneet joutuvat ikuiseen tuleen. ….”” (Athanasioksen tunnustus)

    Siis edellä on vielä todettu että ihmiset tuomitaan tekojensa mukaan.

    Kuinka tämä sitten ratkaistiin on erijuttu eli

    katolilaiset aneilla

    luterilaiset ylenpalttisella armolla eli ei oo enää syntiä joka kadottas.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Merja Ruuska sanoo:

    Minä olen ymmärtänyt, että sen alkuperäisen Wittenbergin linnankirkon ovi oli puinen ja toimi sinä aikana ilmoitustauluna. Siihen naulattiin muitakin ilmoituksia, joita ihmiset sitten lukivat. Joten kai on mahdollista, että Luther naulasi teesinsä juuri siihen, koska hän tiesi, että ihmiset aivan varmasti kiinnittäisivät niihin huomiota.

    Nykyinen linnankirkko ei ole se alkuperäinen. Se paloi ja sen tilalle rakennettiin tämä nykyinen.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Ruttopuiston rovasti Hannu Kiuru

    Nimeni on Hannu Kiuru, arvoni Ruttopuiston rovasti emeritus (66 v., 113 cm, 179 kg). Kirjoitan painavaa tekstiä elämän ja kuoleman asioista pääkaupunkiseudun näkökulmasta käyttäen tajunnanvirtatekniikkaa. Blogiarkistossa meikäläinen heiluu Liberona kirkon liukkaalla kentällä: http://blogiarkisto.kotimaa.fi/blogit/vanhat/blog/?bid=121