24.8.2015 KRISTILLISIÄ KAUHUTARINOITA

colosseum

Kristinusko ei ole koskaan kaihtanut kertoa historiallisia kalmantuoksuisia ja verisiä kauhutarinoita. Perustuuhan koko uskontokin vereen, nimittäin Vapahtajan sovintovereen. Sen olisi pitänyt olla viimeinen uhri maailmassa, vaan eipä ollutkaan. Niin kuin kävi Jeesukselle, niin on kirkkohistorian kulussa käynyt miljoonille hänen seuraajilleen kahden vuosituhannen aikana. Eikä loppua marttyyrien ristisaatolle näy.

Jostakin kummasta syystä kirkko on tahtonut kääntää kuvottavimmatkin kuolintarinat voitokseen. Kun leijonat syödä rouskuttivat  eläviä kristittyjä Rooman Colosseumilla urkumusiikin tahdissa, niin kirkko otti urut muistoksi noilta ajoilta. Tätä nykyä kirkkosaleja hallitsevat valtavat urut on ylennetty Soitinten kuningattareksi. Olen ihmetellyt, miksi yksikään kirkkohistoriafriikki ei ole tähän mennessä hyökännyt tuon pahamaineisen sirkussoittimen kimppuun ja vaatinut sitä heitettäväksi ulos Herran huoneesta. Mitä tästä tuumaat, kirkkohistorijoitsija TT Teemu Kakkuri?

Kun toinen K24-blogisti Elias Tanni on juuri aloittelemassa kokin opintojaan, niin katolisena tai ortodoksina hän voisi ottaa suojelupyhimyksekseen Pyhän Laurentinuksen, joka asetettiin halsterin tapaiselle rautalankaverkolle poltettavaksi. Hänen kerrotaan pysyneen lujana ja tyynenä keskellä tuskiaan, jopa vääntäneen vitsiä pyytämällä, että hänen pyövelinsä kääntäisivät hänet toiselle kyljelleen, jotta sekin puoli paistuisi.

laurentius

Rooman kirkon diakonina toiminut Laurentius sai määräyksen viedä Rooman seurakunnan omaisuuden keisarille. Hän jakoi varat kuitenkin köyhille ja vei heidät keisarin eteen sanoen, että he ovat kirkon oikea aarre. Tämä kepponen oli niin katala, että keisari Valerianus ei nähnyt siinä mitään hauskaa. Näytti vain peukkua alaspäin v. 258 jKr. Laurentius oli kuollessaan Jeesuksen ikäinen, 33-vuotias.

Laurentius on yleisesti köyhien ja vähäosasten suojelupyhimys mutta myös kirjastonhoitajien, prostituoitujen, kokkien, leipurien ja palomiesten suojelija.

Tänään 24. elokuuta katolisessa kirkossa vietetään Pyhän Bartolomeuksen muistopäivää. Nimipäiväänsä Suomessa viettää Perttu. Keskiajalla Suomessa oli Perttelin eli Pyhän Pärttylin seurakunta. Monien muiden apostolien muistopäivien tavoin se oli ennen vuotta 1774 Suomessakin pyhäpäivä!

perttelin vaakuna

Bartolomeos syntyi Galilean Kanaassa ja hänen kerrotaan saarnanneen evankeliumia  yhdessä apostoli Filippuksen kanssa Syyriassa ja Lähi-Idässä. Hän kärsi marttyyrikuoleman perimätiedon mukaan Armeniassa, missä apostoli Bartolomeos nyljettiin elävältä ja ristiinnaulittiin. Tämä teko ei kuitenkaan estänyt Bartolomeuksen nimeämistä Armenian suojelupyhimykseksi. Kuolintavan muistamiseksi hänet kuvataan usein veitsen ja/tai ihmisen nahan kanssa.

bartolomeuksen kuolema

Bartolomeus on nimetty moneen nahkaan liittyvän ammatin suojelupyhimykseksi. Näitä ovat esimerkiksi parkitsijat, suutarit, kirjansitojat ja teurastajat.

Katolisessa kirkossa pyhimyksillä oli  ja varmasti vieläkin on tärkeä asema. Samoin ortodoksisessa kirkossa, jossa tosin pyhimyksiä kutsutaan pyhiksi. Ensimmäiset pyhimykset olivat kristittyjä marttyyreita, jotka pääsivät uskonsa tähden hengestään roomalaisten vainoissa. 300-luvulta alkaen pyhimyksiksi julistettiin tunnettuja kirkonmiehiä, piispoja, munkkeja sekä nunnia.

Pyhimyksistä tuli kirkkojen, luostareiden ja monien muidenkin asioiden suojelijoita. Suomalaisissa keskiaikaisissa  kirkoissa saattoi olla pääalttarin lisäksi useita sivualttareita ja nekin olivat mahdollisesti nimetty jonkun pyhimyksen mukaan. Katolinen kirkko saattoi julistaa pyhimykseksi henkilön, jonka kuolemasta oli kulunut vähintään viisi vuotta. Tätä edelsi  autuaaksi julistaminen. Pyhimyksiä pidettiin välittäjinä Jumalan ja ihmisten välillä.

Luterilaisessa kirkossa tuo pyhimysten jatkuva muistelu ei tunnu oikein toimivan, vaikka meillekin on viime vuosina tällaisia pyhimyskalentereita koetettu   toimitella. Pyhäinpäivä riittää. Minään muina päivinä ei ole mitään tarvetta asettaa ketään – esimerkillistäkään – ihmistä Kristuksen oman ja Vapahtajan väliin. Erityisiä pyhimyksiä ei tarvita edes rukousten välittäjiksi, sillä Jumala kuulee ihan suoraankin heikoimmankin huokauksemme. Näin meille on luvattu. Eri asia sitten, jos Jumala taivaassaan on delegoinut tämän yhteydenpidon toisella tavalla. Onneksi saamme tietää sen vasta ajan rajan tuolla puolen.

* * * * * * * *

Elokuun bloginkirjoituskuntokoulumaratonini alkaa olla lopuillaan. Viimeistä viikkoa viedään. Tämä on teksti nro 24 / 31. Hyvin menee, mutta menköön!

12 kommenttia

  • Hannu Kiuru sanoo:

    Saako pitää mainoskatkon? Jos joku tahtoo tutustua pyhimyskalentereihin tarjolla, niin nämä kaksi ovat näemmä nyt hyvässä alessa Kirja-Kotimaan myymälässä:

    http://www.sacrum.fi/tuote/9789522471895/suomen-kansan-pyhimyskalenteri?nosto=productgroup-leftcolumn-1

    ja

    http://www.sacrum.fi/tuote/9789516078390/pyhimyksia-ja-paanukattoja-kulttuuriretkia-suomen-kirkkoihin?nosto=productgroup-leftcolumn-1

    Kummallakin on sama hinta 8 €, eli ei paha. Tämä ei ole kaupallinen tiedote eikä tuotesijoittelua, sillä blogisti ei itse hyödy tästä mitään. Nuo halpuutetut hinnat on se pointti!

    This is what I call Service!

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Matias Roto sanoo:

    Lohjan vaakunassa on kuvattu Pyhän Laurentiuksen polttamisen rautaritilä. Tämän lähtökohtana on se että Lohjan kirkko on Pyhän Laurin kirkko.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Jari Haukka sanoo:

    HV Hannu K,

    Kirjoitit ” Minään muina päivinä ei ole mitään tarvetta asettaa ketään – esimerkillistäkään – ihmistä Kristuksen oman ja Vapahtajan väliin. Erityisiä pyhimyksiä ei tarvita edes rukousten välittäjiksi, sillä Jumala kuulee ihan suoraankin heikoimmankin huokauksemme. ”

    Oletko koskaan esirukoillut kenenkään puolesta? Tai onko Sinua koskaan pyydetty rukoilemaan jonkun puolesta? Kyse on täsmälleen samasta asiasta, pyydetään maailmasta poisnukkuneiden pyhien esirukousta. Kyse ei ole välimiehistä vaan avustajista. Taidetaanpa luterilaisessakin kirkossa yhä rukoilla monien ihmisten puolesta?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Hannu Kiuru sanoo:

      Jari: Kun elävä ihminen pyytää esirukoustani, toki rukoilen yhdessä hänen kanssaan. Kuolleitten puolesta en rukoile. Heidät on siunaustilaisuudessa jätetty Jumalan huomaan. He nukkuvat nyt, mutta viimeisenä päivänä heidät herätetään.

      En pyydä rukousapua tästä maailmasta lähteneiltä. Minua suorastaan kylmää moinen ajatus. Miten he voisivat avittaa? Miksi en voisi / saisi jutella suoraan Vapahtajani kanssa? Höh!

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jari Haukka sanoo:

      HV Hannu,

      Tästä meillä taitaa olla eri hieman näkemys. Minua poisnukkuneet eivät “kylmää” vaan he ovat yhä pyhien yhteydessä. Kristus totesi asiasta: ” Ei hän ole kuolleiden Jumala, vaan elävien. Hänelle kaikki ovat eläviä.” (Luuk 20:38)

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Hannu Kiuru sanoo:

      Sattuneesta syystä olen elämäni aikana usein toistanut seuraavia siunaussanoja:

      Maasta sinä olet tullut,

      maaksi sinun pitää jälleen tulla.

      Jeesus Kristus, Vapahtajamme,

      herättää sinut viimeisenä päivänä.

      Eli kuolon uneen nukkuneet herätetään viimeisenä päivänä, ei esim. kolmantena. Näin yksinkertaisesti minä uskon.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Tuula Hölttä sanoo:

    Hanni Kiuru :”Eli kuolon uneen nukkuneet herätetään viimeisenä päivänä, ei esim. kolmantena. Näin yksinkertaisesti minä uskon.”

    Olisiko tuo nyt se ensimmäinen kuolemanjälkeistä elämää koskeva asia, jossa kirkkojen kanonit poikkeavat toisistaan? Esim. itse uskon, että elämä jatkuu fyysisen kuoleman jälkeen ja luterilainen “maasta sinä olet tullut” tarkoittaa vain ihmisruumiin materiaa. Näin yksinkertainen on oma uskoni:

    https://www.youtube.com/watch?v=rgja3fNcfg8

    Ilmoita asiaton kommentti
  • seppo heinola sanoo:

    Kristinuskon oma verihuuruinen historia on yli 1500 vuotta kestänyt kauhutarina.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Ruttopuiston rovasti Hannu Kiuru
    Ruttopuiston rovasti Hannu Kiuru

    Nimeni on Hannu Kiuru, arvoni Ruttopuiston rovasti emeritus (66 v., 113 cm, 179 kg). Kirjoitan painavaa tekstiä elämän ja kuoleman asioista pääkaupunkiseudun näkökulmasta käyttäen tajunnanvirtatekniikkaa. Blogiarkistossa meikäläinen heiluu Liberona kirkon liukkaalla kentällä: http://blogiarkisto.kotimaa.fi/blogit/vanhat/blog/?bid=121