2. osa. Jatkumo taivaaseen asti.

2. osa. Jatkumo Kristuksessa! 

Uustestamentillisen ”jatkumon” alkusanoja:

Joh. 14:10-12,

10 Etkö usko, että minä olen Isässä, ja että Isä on minussa? Niitä sanoja, jotka minä teille puhun, minä en puhu itsestäni; ja Isä, joka minussa asuu, tekee teot, jotka ovat hänen.
11 Uskokaa minua, että minä olen Isässä, ja että Isä on minussa; mutta jos ette, niin uskokaa itse tekojen tähden.
12 Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka uskoo minuun, myös hän on tekevä niitä tekoja, joita minä teen, ja suurempiakin, kuin ne ovat, hän on tekevä; sillä minä menen Isän tykö,

Koko Uusi Testamentti julistaa näitä ”alkusanoja”. Ydin on selkeä, yksinkertainen, ”Uskokaa minua ..” Siksi ihmisen on tultava uskoon, mikä tekee kykeneväksi kaikkeen, koska silloin ollaan Jumalan Pojan Uskon jatkumoa. 

Me Jumalassa ja Hän meissä yhdistää uskovan täydellisyyteen, vt. Hebr. 4:2, sillä Evankeliumin voima sulautuu ilolla/vapaaehtoisesti vastaanotetussa Sanassa, Apt.2:41.

Eli tämä hyvän jatkumo perustuu vapaaehtoisuuteen, jonka vaikutuksen vain ihminen voi rajoittaa.

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli
  1. Jatkumo sanana on edustanut asioita, joilla ei ole ikuisuusarvoa. Tällä viittaan asioihin, jotka ovat ihmisestä. Ehkä puhtain esimerkki on RKK ja sen paavi-jatkumo.

    Tähän Luther keskitti paljastuksiaan, alussa, korkeintaan kymmenisen vuotta. Sitten tämä jatkumo jätettiin huomiotta ja nyt teologinen valtion koulutus on onnistunut muuttamaan joen virtaussuuntaa päinvastaiseksi. Kekkonen teki saman, kuulemma.

  2. ”Siksi ihmisen on tultava uskoon, mikä tekee kykeneväksi kaikkeen.” Teen pari huomiota. Edellä olevassa lainauksessa on kaksi erilaista muotoa uskomiselle. Ensin Jeesus kehottaa: ”Uskokaa minua.” Sehän tarkoittaa Hänen sanojensa pitämistä totena. Jatkossa Hän tarkoittaa muuta sanoessaan: ”Joka uskoo minuun, hän on tekevä niitä tekoja.” Vasta tämä viittaa ymmärtääkseni kääntymiseen. Toiseksi huomautan, ettei Jeesus lupaa, että Häneen uskova ’kykenisi kaikkeen’. ”Hän on tekevä niitä tekoja, joita minä teen, ja suurempiakin” ei merkitse, että jokainen kristitty tekisi kaikkea. Joku saa osakseen yhden ja toinen toisen suuren tehtävän. Muutamat kutsutaan suorittamaan paljon julkisesti näkyviä töitä, toiset taas jotain, mikä jää useimmilta huomaamatta.

    • Martti,

      Totta, Jeesus puhuu kahdesta, uskomisesta ja uskosta.

      Ensimmäinen on Saatanallakin

      Hebr. 11:6 Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät.

      Jumalan olemassaoloonkaan ei tarvi uskoa, sitä voi vaikka vastustaa. Eli Jumalan toimintatapa on vapaaehtoisuus. Se on se Isän vedon alku ja Jumala palkitsee ne, jotka hänen tykönsä tulevat. Olisi palkinnut rikkaan nuorukaisenkin, joka kuitenkin kieltäytyi astua sisälle ikuiseen elämään. Eli joka hetki ihmisellä on vapaa ratkaisuvalta. Jumalan palkinto on usko, eli omin voimin ei Jeesuksessa tarvi, ei voi, alottaa.

      Kääntyminen, uskoontulo, kr. metanoia, on kaikki mitä ihminen tarvii, sen ohessa saadaan kaikki muu jokaiseen tilanteeseen. Olen sen kokenut.

      Raamattu määrittelee mikä on kaikki, Matt.6: 33 Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan.
      Jokaisella on oma ”kaikki”. On ongelma jos emme siihen tyydy.

      Jeesuksen teot ja tekomme Jeesuksessa ovat samoja kuin Hänenkin ja ne todistavat meille itsellemme ja ympäristöllemme ketä seuraamme. Jeesus teki kaikkea mitä mekin. Jotkut meistä kuten Jeesuskin teki näyttäviä tekoja, mutta todistukseksi, eli oli syy miksi näin tapahtui.

  3. Jatkumo-sana, tässä yhteydessä suomeksi, on saanut Kirjoitusten vastaisen kaiun, syystä, että se on käytössä tulkintojen perusteluissa.

    RKK, Roomalaiskatolisuus, ilmaisee oman ecclesia- ja paaviopin jatkumona, erehtymättömänä, muuttumattomana?

    Kreikaksi ekklesia-sanaa käytetään, kun kerrotaan uskovien seurakunnasta. Sitä ei voida käyttää, kun puhutaan maailmasta, niinkuin Augustinus ja Luther, sanan merkittävimmät käyttäjät tekivät. Jo sen kielellinen merkitys kertoo sen, minkä Jeesus sanoi, ”maailmassa, mutta ei maailmasta”.

    Ei paljo eikä vähän opiskelu muuta Alkuperäistä sanomaa. Sanoma on se, minkä Jeesus omilleen uskoi.

    Ecclesia on käännös/ väännös kreikasta ensin Vulgatan kuljetettuna ja sitten kullekin kielelle uudelleenkeksittynä sanana, perustuen ei mihinkään. – Näin häipyy Jumalan Seurakunta ja muuttuu valhevehnäksi, vaikka sen on elettävä tässä maailmassa, lusteen seassa, mutta ei lusteena.

    Ongelma ei ole kielitieteellinen vaan hengellinen. Sen voi oikaista vain jokainen kohdallaan, eli pysyä erossa tästä maailmasta eikä etsiä mitä yhteistä meillä voisi olla. Ei maailman eikä siihen mieltyneitten kanssa.

    Luterilaisen kirkon merkitys, menestys oli liian aikaisin poliittinen menestys, valtaapitävien politiikan suojeluksessa. Augsburgin tunnustus ja puolustus oli liitto josta piispa Jolkkonen kirjoitti 2017 maaliskuussa, ja toteaa ”Me olemme luterilaisesti reformoitu osa katolista kirkkoa.”
    Se jatkuvuus, mikä päätyy taivaaseen on ollut vainottu vain jatkumon taholta, mihin Lutherkin muutaman vuoden harhailun jälkeen liittoutui.

    • Kristittyjä ei ole kutsuttu pysymään erossa maailmasta vaan olemaan maailman suolana ja valona: ”Te olette maan suola. Mutta jos suola menettää makunsa, millä se saadaan suolaiseksi? Ei se kelpaa enää mihinkään: se heitetään menemään, ja ihmiset tallaavat sen jalkoihinsa. Te olette maailman valo. Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella. Eikä lamppua, kun se sytytetään, panna vakan alle, vaan lampunjalkaan. Siitä sen valo loistaa kaikille huoneessa oleville. Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa (Matt. 5:13-16).”

    • Martti,

      ”Sen voi oikaista vain jokainen kohdallaan, eli pysyä erossa tästä maailmasta eikä etsiä mitä yhteistä meillä voisi olla. Ei maailman eikä siihen mieltyneitten kanssa.”

      Uskon, että on riittävästi vastattu, kun Jeesus sanoo, että ”maailmassa, muttei mailmasta”.

      Kyllä suolamme ja valomme näkyy siellä missä niitä ei ole.

    • Kristittyjen kutsumus on olla lähetettyinä maailmaan, ei eroon maailmasta. ”En kuitenkaan pyydä, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että varjelisit heidät pahalta. He eivät kuulu maailmaan, niin kuin en minäkään kuulu. Pyhitä heidät totuudellasi. Sinun sanasi on totuus. Niin kuin sinä lähetit minut maailmaan, niin olen minäkin lähettänyt heidät (Joh. 17:15-18).”

    • Martti,

      Kuten sanoin, niin tähän ja aikaisempaan kommenttiisi vastaus on ”maailmassa muttei maailmasta”.

      Kaikki ihmiset syntyvät tähän maailmaan ja elävät tässä maailmassa, kunnes kuolevat.

      Lusteen seassa elämme, mutta erossa siitä, niinkuin ek-klesia sanakin sen ilmentää.

    • ”Lusteen seassa elämme, mutta erossa siitä, niinkuin ek-klesia sanakin sen ilmentää.” Tuon sanan merkityksestä olemme ennenkin keskustelleet. Olen saanut asiantuntevaakin tukea sille, että sana ei viittaa erottumiseen vaan esille tuloon. Ekklesia on joukko, joka on tullut omista majapaikoistaan yhteiseen kokoontumiseen.Lainaan vielä Johanneksen evankeliumia: ”Minä en rukoile vain heidän puolestaan, vaan myös niiden puolesta, jotka heidän todistuksensa tähden uskovat minuun. Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut. Sen kirkkauden, jonka sinä olet antanut minulle, olen minä antanut heille, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä. Kun minä olen heissä ja sinä olet minussa, he ovat täydellisesti yhtä, ja silloin maailma ymmärtää, että sinä olet lähettänyt minut ja että olet rakastanut heitä niin kuin olet rakastanut minua (Joh. 17:20-23).” Tavoitteemme on sanoissa ’jotta maailma uskoisi – – – silloin maailma ymmärtää’. Ekklesia on kutsuttu todistamaan Kristuksesta, jotta ’luste’ muuttuisi ’vehnäksi’.

    • Martti,

      Sanat tarkoittavat tiettyjä asioita ja kautta historian sanoilla on ollut niiden merkitykset sekä alkuperäiskielellään että Jumalan voideltujen käännösten kautta.

      Ek-klesia sana on kahdesta sanasta muodostettu yhdyssana. Se merkitys on ”ulos-kutsuttu”. Paremminkin erotettu, vaikka kaiken seassa, eli tässä maailmassa. Se ei tarkoita sekalaista seurakuntaa, miksi Augustinus-Luther muuttivat tarkoittamaan.

      Se sitten silattiin eriasteisilla pseudo-uskovaisuuksilla, eli muotojumaluudella. Muotojumalisuudessa voi vaeltaa taivaaseen asti (ehkä), jos käyttää sakramentalista polkua. Tällä reitillä on nöyryys ja jokapäiväinen parannuksen teko = palaaminen sakramentaliseen armoon. Tästä sekavuudesta voi kukin TM/TT, paavi, piispa jne, poimia lausekkeita niinkuin rikas nuorukainenkin kelpuutukseksi Jumalan Valtakuntaan. Ne ovat ja olivat omavanhurskautta, ihmisen tekoja itselle tai toiselle, jotka eivät olleet ”tunnussanoja” Jeesus-oven avautua.

      Lutherin hyväksyttävissä oleva muoto katolista reititystä korvaamaan oli ”Yksin uskosta, yksin uskosta ja yksin Jeesuksen tähden.” Tämä tuntui hyvältä niin kauan kunnes lisättiin ”.. ja sakramenteista”.

      Pidän jopa huijauksena toistella sopivassa tilanteessa tuota Lutherin alkuperäisenä versiona pidettyä muotoa, koska se ei sovi luterilais-katolisen kirkon (ei ek-klesian) runkorakenteeksi. Laaja lukeneisuuskaan ei hoksaa, että kolmatta vuotta sitten paavin sanat Teemu Laajasalon johtamalle delegatiolle vahvisti koko sekavuuden, ”meidät yhdistää kaste (sakramentti)”.

      Ek-klesia, Raamatun tekstissä, suomeksi tarkoittaa Jumalan Seurakuntaa tämän maailman keskellä. Sitten Vulgata-laitoksen ”ecclesia” ei-käännöksestä kukin kieli käänsi ”chiesa, igreja, church, kirkko jne.

      Vahvistukseski ottamasi Joh. 17:21 on KK92-laitoksesta. Se on väärä käännös, joksi mm. STLK 2017 on todennut. Siis ei ”.. että he kaikki olisivat yhtä,” vaan ”olisivat yksi (heis, lukusana)”, niinkuin Jumala on Yksi.

    • ”Ek-klesia sana on kahdesta sanasta muodostettu yhdyssana. Se merkitys on ’ulos-kutsuttu’.” Aivan, mutta se ei tarkoita erotettua vaan yhteen koottua, ulkoilmaan keräytynyttä joukkoa, julkista torikokousta.

    • ”Se ei tarkoita sekalaista seurakuntaa, miksi Augustinus-Luther muuttivat tarkoittamaan.” ’Sekalaisuuden’ välttäminen on poissulkevaa ja karsivaa. Seurakunnan on oltava mukaansa kutsuva, sellainen, johon epäröiväkin uskaltaa tulla ja jossa hänkin kokee olonsa turvalliseksi.

    • Martti,

      Niinhän se on ja niinhän olen jo kahdesti sanonut minäkin. Sanon vieläkin:
      Se on todella yhdyssana ja ensimmäinen ek-osa tarkoitta ulos, mutta se mistä se on ulos on vielä ympärillä, eli maailma. Ehdotan, että sovimme tämän tähän astisen.

      Tätä samaa asettelua on hyvin usein tämän foorumin tunnettu teologi esittänyt, eikä hänkään ole koskaan uskaltanut olla sanan merkityksestä samaa, ainoa oikeeaa, mieltä.

      Antaa sen olla, eikä vääntää siitä kielitieteen kautta opilliseen harhaan.

      Sekalainen seurakunta on käännös ”corpus (per)mixtum) tarkoittaen kirkkoa. Se on hyvä käännös tästä latinalaisesta tulkinnasta. Siitä vaan ei ole, eikä tarvi tehdä (aasin)siltaa, Jumalan Seurakuntaan, mikä uustestamentillisena ensimmäisen kerran muotoutui v. 30 Jerusalemissa, eli Helluntaipäivän Kastajaliike alkoi. Tämä liike ei ole helluntalaiset ainoastaan, mutta ei ole ollenkaan katoliset eikä ne luterilaiset, jotka tulevat uskoon kastaen.

      Seurakunta on ulkoisesti sekalainen, mielenvikaisesta inhimillisesti neroon, aina uskossa olleesta Ryöväriin ristillä.
      Tämä ensimmäinen Seurakunnan ryöväri- jäsen tuli Isän vedossa Jeesuksen tykö ja Jumala palkitsi hänet uskoontulolla.

    • ”Se on todella yhdyssana ja ensimmäinen ek-osa tarkoitta ulos, mutta se mistä se on ulos on vielä ympärillä, eli maailma.” ’Ek-’ ei ole sana vaan etuliite. Sana ei siis ole varsinainen yhdyssana. Se ei myöskään ole alunperin uskonnollinen käsite vaan hallinnollinen. Kreikkalaisessa kaupunkivaltiossa päätettiin asiat torille kerääntyneiden kansalaisten kokouksessa. Sitä ekklesia tarkoittaa. Uskonnollisena sanana se ’mistä ulos’ voisi olla kunkin kristityn oma minä, henkilökohtainen ’vanha aatami’. Kääntyminen on siirtymistä itsekeskeidyydestä seurakuntayhteyteen.

  4. Martti tunnustus sinulle rohkeuden ryydittämästä pätevyydestä kommentoida tähän jatkumo-asiaan.

    Niinkuin arvelinkin, niin Suomen teologisessa teidekunnassa oppinsa saanneet TM ja TT:t eivät kykene tähän rajattuun aiheeseen, koska lähinnä keskiaikainen kalssinen kristillisyys ei perustaudu Raamattuun, vaan hyviin evlut-kat. kirjoituksiin.

    Olenhan kyllä asiaa sivunnut, mutten jatkumo-ilmaisun pohjalla.

    • ”Suomen teologisessa teidekunnassa oppinsa saanneet TM ja TT:t eivät kykene tähän rajattuun aiheeseen.” Eivätkö kykene vai eivätkö yksinkertaisesti viitsi kinata kanssasi?

    • Eivät kykene. Puhun 12 vuoden kokemuksella, siitä lahtien kun alotin.

      Parhaimmissa tapauksissa ongelmaksi, näissä Raamatun ulkopuolisissa teologisessa tiedekunnassa opituissa asioissa muodostuu uskossaolo. Eli ollako vai eikö olla?

Kirjoittaja

Reijo Mänttäri
Reijo Mänttäri
Jo lapsena, aito usko ja sen ilmiöt, saivat minut viihtymään helluntalaisten kokouksissa. Otollisesta tilasta, omakohtaisen uskonlahjan sain vastaanottaa jo 10-vuotiaana. 4 vuotta myöhemmin halusin, että minut kastetaan vedessä, koska Jeesuksellekin se oli vanhurskautuksen täydellistyminen. Nyt lähes "koko maailman" kiertäneinä paluumuuttajina vaimoni kanssa, voimme todeta, että helluntalaisuudessa halutaan noudattaa Alkuperäisiä Ohjeita, vaikka yhtä puutteellisina kuin Alkuseurakunnassa.