Pariisissa asuva Christian Page tietää kokemuksesta, että elämä ilman kotia on vaikeaa. Kodittomana mahdollisuuksia esimerkiksi syödä ja juoda, nukkua ja peseytyä täytyy jatkuvasti etsiä.
– Kun herää aamulla, pitäisi juoda kahvia, syödä jotain, käydä suihkussa ja vaihtaa vaatteet. Kun olet koditon, se on monimutkaista. Ehkä nukuit kadulla, ja, kun aamulla haluat juoda ja syödä, pitää ensin löytää paikka, jossa voi niin tehdä, Page sanoo.
Page oli asunnoton kymmenen vuotta. Silloin hän vietti aikaa enimmäkseen Bellevillen kaupunginosassa Pariisissa. Hän nukkui siltojen alla, parkkialueilla, yleisissä puutarhoissa ja toisinaan hotelleissa. Hän sai kuitenkin paljon apua.
– Sain käydä kulmassa olevassa ravintolassa vessassa. Siellä minulle myös tarjottiin kahvia.
Sainte-Marthen aukiolta löytyi paikka, joka tuntui kuin saarelta avoimella merellä. Kun sinne saapuu arkiaamuna, tapaa vapaaehtoistyöntekijöitä, jotka tarjoilevat aamupalaa, vaikkapa muroja ja kaakaota.
PAIKKAA, JOSTA kodittomat saavat apua ja tukea, pyörittää yhteistyössä kaksi järjestöä. Toinen on sosiaalinen järjestö Entraide & Partage avec les Sans-Logis (Keskinäinen apu ja jakaminen kodittomien kanssa). Toinen on uskonnollinen järjestö Mission Évangélique parmi les Sans-Logis (Evankelinen lähetystyö kodittomien keskuudessa).
Kodittomat saavat päivittäin syötävää ja juotavaa. Heille jaetaan vaatteita ja tarjotaan mahdollisuus peseytyä. Paikan toimintaa johtava Éric Gélanor ajattelee, että tärkein apu on mahdollisuus postin vastaanottamiseen toimitilan osoitteeseen.
Page haki asuntoa vuonna 2014 ja sai asunnon vuonna 2024.
– Enää en tarvitse täältä kahvia ja lämpöä, koska minulla on ollut koti kuusi kuukautta. Tulen tänne, koska tarvitsen ihmisten kanssa puhumista. Tulen tänne tapaamaan ystäviä.
PAGEN MUKAAN Ranskassa on nykyisin niin epävakaata, että uusia ihmisiä joutuu kadulle työttömyyden ja siitä johtuvan asunnon menettämisen takia.
Myös Mission Évangélique parmi les Sans-Logis -järjestön puheenjohtaja ja läheisen kirkon pastori Gilles Boucomont näkee, että kodittomien määrä Pariisissa on lisääntynyt.
– Ennen koronaa tarjoilimme illassa noin 70 lämmintä ateriaa. Nykyään aterioita tarjoillaan toisinaan kolminkertainen määrä.
Ranskassa on nykyisin paljon paitsi asunnottomia, myös ”uusia köyhiä”. Ihmisiä, jotka vuokraavat pienen huoneen, mutta joiden rahat eivät riitä mihinkään muuhun.
– Ehkä 40 prosenttia ihmisistä, jotka syövät täällä, ovat siinä tilanteessa, Boucomont sanoo.
Tarkkaa lukua Pariisissa olevien kodittomien määrästä ei hänen mukaansa ole saatavilla.
– Oma arvioni on, että kaduilla on noin 7 000 ihmistä.
Yleinen syy joutua kodittomaksi Pariisissa on avioero. Avioero aiheuttaa usein henkistä pahoinvointia ja esimerkiksi liiallista päihteiden käyttöä ja sitten työn, toimeentulon ja asunnon menettämisen.
Myös Pagen kodittomuuden taustalla oli vaikea avioero. Hän lisää, että pääkaupungissa on kodittomille verrattain paljon järjestöjen apua, ja siksi kodittomia muualtakin maasta hakeutuu sinne.
Pitäisi säätää laki, joka velvoittaa asunnonomistajat vuokraamaan asunnot tai antamaan ne valtiolle, jotta valtio voi majoittaa kodittomia.
KODITTOMAT MAJOITTUVAT teltoissa ja patjoilla, katujen varsien pusikoissa ja siltojen alla. Jotkut nukkuvat sisällä rakennuksissa, portaikkojen alla. Page kertoo, että Pariisissa on hätämajoitusta, jossa voi nukkua, käydä suihkussa ja saada jotain syötävää. Niitä yöpymispaikkoja on kuitenkin huomattavasti vähemmän kuin asunnottomia.
Page muistuttaa, että lain mukaan kenenkään Ranskassa ei kuitenkaan pitäisi nukkua kadulla.
– Miksi asunnottomia on? Koska poliitikot eivät kunnioita lakia, hän toteaa.
Boucomont huomauttaa, että Pariisissa on tyhjillään valtavat määrät asuntoja. Se saa molemmat ajattelemaan, että asunnottomuus voitaisiin lopettaa, jos valtion päättäjillä riittäisi siihen tahtoa.
– Pitäisi säätää laki, joka velvoittaa asunnonomistajat vuokraamaan asunnot tai antamaan ne valtiolle, jotta valtio voi majoittaa kodittomia. Esimerkiksi viiden vuoden päästä asunnon saisi uusittuna takaisin. Ratkaisuvaihtoehtoja olisi monia, Boucomont pohtii.
KADUILLA ON vaarallisinta iltayhdeksän ja aamuneljän välillä. Jos jollakulla ei ole yöpaikkaa, hän nukkuu mieluummin noiden tuntien jälkeen, tietää Boucomont. Aamupalaa Sainte-Marthen aukiolla saa puolikymmenestä alkaen. Aika ei ole myöhäinen niille, jotka pääsevät nukkumaan vasta aamuneljältä.
Vapaaehtoistyöntekijä Edith Haberey valmistaa aamiaisen yhdessä miehensä ja kolmannen vapaaehtoisen kanssa joka tiistai ja keskiviikko.
Haberey kertoo, että aamiaisella tarjotaan sitä, mitä ruokapankista on saatu, vaikkapa leipää ja hilloa. Aamulla syöjiä on tavallisesti 60–70. He ovat useimmiten vapaaehtoisille entuudestaan tuttuja, joten myös kuulumisten vaihtaminen on tärkeää.
Aamupala tarjoillaan ulkona, koska korona-aikana aamupalalle tulijoiden määrä lisääntyi, eikä väki enää mahdu syömään sisätiloihin. Ruonlaitossa ja tarjoilemisessa tehdään yhteistyötä myös kirkkojen kanssa; lauantaisista aterioista vastaavat vapaaehtoisten ryhmät, jotka tulevat kaupungin eri kirkoista.
MUITA MERKITTÄVIÄ kodittomien parissa toimivia järjestöjä Pariisissa ovat esimerkiksi Centre d’Action Sociale Protestant, jonka kautta voi löytää asunnon, ja Les Restos du Cœur, joka on tärkeä toimija ruoan parissa.
Entraide & Partage avec les Sans-Logis ja Mission Évangélique parmi les Sans-Logis -järjestöjen tiloissa ja toiminnassa erityistä on, että kristillistä uskontoa harjoitetaan ja sosiaalisia palveluita tarjotaan samassa paikassa. Tavallisesti järjestötoiminta ei Ranskassa voi olla uskonnollista ja sosiaalista yhtä aikaa.
– Meidän kaksi laillista rakennettamme, uskonnollinen ja sosiaalinen, mahdollistavat sen, mikä ei muuten olisi mahdollista, Boucomont sanoo.
Toimintaan ei haeta rahoitusta valtiolta tai kaupungilta. Mikäli rahaa niiltä tahoilta käytettäisiin, olisi sitouduttava siihen, että ei evankelioi.
– Haluamme olla vapaita evankelioimaan.
Järjestöjen toimitilassa pidetään sunnuntaisin jumalanpalvelus, johon tulee aina pieni ryhmä ihmisiä.
– Olemme monille asunnottomille heidän kirkkonsa, vaikka emme ole kirkko perinteisessä mielessä.
Kuulijat yleensä reagoivat jumalanpalveluksessa siihen, mitä pastori puhuu.
– Kun saarnaan, he keskeyttävät ja sanovat, jos eivät ole samaa mieltä.
Sitten asioista keskustellaan yhdessä.
Lue myös
Ilmoita asiavirheestä