Kun Kirsi-Marja Koski, 43, huomasi, että Askolan-Pukkilan seurakuntaan haettiin kirkkoherraa, tuntui hakuilmoitus heti omalta. Siinä korostettiin niitä asioita, joista Koski on muutenkin ollut innostunut, kuten yhteisöllisyyttä ja tämän ajan kysymyksiä.
Marraskuun alussa Askolan-Pukkilan kirkkovaltuusto valitsi Kosken seurakunnan uudeksi kirkkoherraksi. Hän aloittaa tehtävässään keväällä 2026.
Virkaan oli neljä hakijaa. Koski sai kirkkovaltuuston äänestyksessä yhdeksän ääntä, Veikko Karhumaa kaksi ääntä ja Elisa Varkemaa yhden äänen.
Vantaalla suurimman osan elämästään asuneen Kosken oman hengellinen tausta on helluntaiseurakunnassa, jossa hänen äitinsä on toiminut evankelistana vuosikymmeniä.
Luterilaisuudesta Koski kiinnostui teini-ikäisenä koululla vierailleen nuorisopastorin vaikutuksesta. Samaan aikaan nuoruuden yhteisö oli alkanut tuntua ahtaalta.
– Olin aika räiskyvä ja koin, etten sopinut siihen muottiin, jota olisi edellytetty, hän sanoo.
Tutustuakseen tarkemmin luterilaisuuteen Koski marssi kirjastoon ja alkoi lukea. Ensimmäisenä käteen tarttui Lutherin Iso katekismus. Lutherin tapa kirjoittaa armosta teki Koskeen heti syvän vaikutuksen. Niinpä Koski suuntasi seuraavaksi kirkolle ja ilmoittautui yksityisrippikouluun.
– Sitä kautta löysin luterilaisuudesta kodin.
Toisaalta Koski tunnistaa, että lapsuuden yhteisö vaikuttaa yhä hänen ajatteluunsa. Vaikutus näkyy esimerkiksi kokemuksellisuuden ja yhteisöllisyyden kaipuuna.
– Seurakunta tarkoittaa minulle yhdessä tekemistä. Vapaissa suunnissa on totuttu siihen, että tehdään vapaaehtoisvoimin ja ihmiset sitoutuvat vahvasti. Kun taloudellisia resursseja ei juuri ole, vapaaehtoiset ovat edellytys kaikelle toiminnalle.
Olin aika räiskyvä ja koin, etten sopinut muottiin.
ASKOLAN-PUKKILAN SEURAKUNTA on pieni runsaan 4 400 jäsenen seurakunta itäisellä Uudellamaalla. Seurakunta on myös aivan uusi. Kahden itsenäisen kunnan alueilla toimineet Askolan ja Pukkilan seurakunnat yhdistettiin tämän vuoden alussa.
Ennen hakemuksen tekoa Koski kävi seurakunnan alueella ”vakoilemassa” ja viehättyi maaseudun rauhasta. Toisaalta häneen vetosi myös työpaikkailmoituksesta välittynyt eteenpäin katsova henki, esimerkiksi halu panostaa viestintään, tasa-arvoon ja ympäristökysymyksiin.
Yhteisöllisyys nousee toistuvasti esiin, kun Koski puhuu Askola-Pukkilan seurakunnasta. Kosken mukaan seurakunnan strategiasta näkyy, että osallistamisen kulttuuri on siellä jo olemassa. Hän kuitenkin haluaa vahvistaa sitä entisestään.
Osin kyse on Kosken mukaan vääjäämättömyydestä. Kun jäsenmäärä pienenee ja taloudelliset resurssit vähenevät, tarve vapaaehtoistyölle ja uusien yhteistyökumppanien löytämiselle kasvaa entisestään.
Koski haluaa pohtia myös sitä, miten seurakunta voi olla tärkeä toimija muillekin kuin vakituisille messukävijöille, joiden osuus seurakuntalaisista on pieni. Kosken mukaan ihmisillä voi olla erilaisia tapoja siihen, miten he haluavat liittyä seurakunnan elämään. Ne voivat olla esimerkiksi kulttuurisia, historiallisia tai arkkitehtuurisia.
– Ihmiset tarvitsevat tässä ajassa toivoa ja evankeliumia. Meidän pitää rohkeasti olla sen takana.
Askolan-Pukkilan seurakunnan alueen ihmisille Koski lähettää terveisinä kutsun: sinua tarvitaan.
– Haluan kutsua seurakuntalaiset yhdessä miettimään, miten rakennamme Askolan-Pukkilan seurakunnan tulevaisuutta ja mihin suuntaan haluamme sen kehittyvän.
KOULUTUKSELTAAN KOSKI on paitsi teologian maisteri myös kirkon nuorisotyönohjaaja ja sosionomi. Nuorisotyönohjaajaksi Koski valmistui aikana, jona työtä kirkosta oli vaikea löytää, ja niinpä hän työskenteli pitkään sosiaalihuollossa, erityisesti lastensuojelussa.
Hengellinen kutsu ei kuitenkaan jättänyt häntä rauhaan. Vuonna 2014 hän haki teologiseen ja teki opinnot pikavauhtia. Papiksi Koski vihittiin vuonna 2018 Espoon tuomiokirkkoseurakuntaan, missä hän on työskennellyt siitä saakka.
Työn ohessa Koski on kouluttautunut ratkaisukeskeiseksi lyhytterapeutiksi ja viimeistellyt hiljattain johtamisen ja yritysjohtamisen erikoisammattitutkinnon.
Ennen pappisvihkimystään Koski ehti aloittaa myös teologian jatko-opintoja. Tekeillä on etnografinen tutkimus erään konservatiivisen kristillisen yhteisön nuorten miesten käsityksistä maskuliinisuudesta. Aihe on sittemmin ollut paljon pinnalla, mutta väitöskirjan loppuun saattamiseen ei arjessa ole ollut mahdollisuutta.
– Sellaista akateemista kiinnostusta minulla kyllä on, mutta olen halunnut käytettävissä olevat panokset laittaa siihen työhön, jota nyt teen.
Jonkun mielestä tämä on varmaan omintakeinen elämäntyyli.
KIRSI-MARJA KOSKEN puoliso on hänkin pappi, Rekolan kirkkoherra Jussi Koski. Kahden papin ja kolmen lapsen perheessä arki pyörii vuoropäiväkodin, isovanhempien sekä etukäteen laaditun tarkan aikataulun turvin.
– Jonkun mielestä tämä on varmaan omintakeinen elämäntyyli, mutta meille se on sopiva ja rakas. Siinä on myös oma hyötynsä, että puolisoa voi tukea työssä kun ymmärtää sen erityislaatuisuuden.
Säännöllisiin harrastuksiin Koskella ei nykyisessä elämäntilanteessa ole ollut mahdollisuutta. Musiikkia koko elämänsä harrastanut pappi saattaa kuitenkin toisinaan istua yksin kirkossa ollessaan hetkeksi pianon ääreen.
– Ne ovat minulle myös rukouksen hetkiä.
Lukeminen ja äänikirjojen kuuntelu on Koskelle toinen tärkeä harrastus. Kirjallisuudelle hän löytää aikaa kotimatkoiltaan.
Mitä kirjaa uusi kirkkoherra sitten suosittelisi? Koski haluaa miettiä vastaustaan hetken ja palaa asiaan sähköpostitse pari päivää haastattelun jälkeen. Suositeltavaksi hän on valinnut Merete Mazzarellan teoksen Jotain muutakin kuin tämä – Pohdintoja uskosta.
Kosken mukaan teos tarjoaa uskoon ja uskontoon monia näkökulmia ja toisaalta herättää pohtimaan, mikä on kirkon rooli uskomisessa.
Lue myös:
Hämeenkyrön uusi kirkkoherra Taneli Hassinen haluaa voimavarakeskeistä teologiaa
Limingan kirkkoherra Eeva Mertaniemi rukoilee: ”Jumala pelasta minut itseltäni”
Ilmoita asiavirheestä