Yleisradio on ottanut uusimman audiodraaman päähenkilöksi kansanedustaja Päivi Räsäsen (kd). Syntiseksi syntynyt -sarja käsittelee Räsäsen kirjoituksista ja puheista noussutta oikeusprosessia vuosina 2019—2026.

Oikeussalidraamasta ei kuitenkaan ole kysymys, sillä saliin sijoitettuja kohtauksia on vain vähän. Enemmän liikutaan Räsäsen pään sisällä, ja aika paljon Räsästä esittävä Riitta Havukainen kertoo, mitä näkee edessään. Ajoittain tämä kuvailu on huvittavan yksityiskohtaista, sillä enemmän olisi voinut jättää kuuntelijan mielikuvituksen varaan.

Ylen tiedotteen mukaan käsikirjoittajat Miira Karhula, Eriikka Etholén-Paju ja Aleksi Aro-Heinilä ovat haastatelleet useita asiantuntijoita ja politiikan ammattilaisia draaman taustatyönä. Myös Päivi ja Niilo Räsänen ovat antaneet taustahaastattelun, mutta lopputulokseen he eivät ilmeisesti ole sen enempää vaikuttaneet.

Ylen mukaan ”audiodraama pureutuu Suomen viime vuosikymmenten kiivaaseen arvopolitiikkaan ja poliittisen vaikuttamisen muutokseen”. Valitettavasti nämä elementit jäävät hyvin pinnallisiksi. Sarjaa voisi kuvailla uskonnon ympärillä pyöriväksi viihteeksi, joka teknisesti on taattua Yle-laatua. Sisällöllistä näkemystä, yhteiskunnallista pohdintaa tai uutta tietoa ei ole tarjolla.

Se on harmillista, koska Räsäsen oikeusprosessilla on suuri merkitys vihapuheen ja sananvapauden tulkinnan kannalta. Valtakunnansyyttäjien keskinäiset pohdinnat avaavat tätä näkökulmaa hieman, mutta lakinaisten osuus jää kokonaisuudessa valitettavan vähäiseksi.

Valtakunnansyyttäjien näkökulma tuntuu ajoittain hyvin irralliselta ja päälle liimatulta, koska suurin osa sarjasta keskittyy nimensä mukaisesti Päivi Räsäsen näkökulmaan. Tässä olisi ollut hyvä mahdollisuus avata vähän syvempiä näkökulmia, mutta nyt mahdollisuus jää kutakuinkin käyttämättä.

En tiedä tapasivatko Räsänen ja valtakunnansyyttäjä oikeusprosessin aikana toisiaan aidossa keskustelutilanteessa, siis muualla kuin oikeussalissa. Mutta koska kyse on fiktiosta, sellaisenkin kohtauksen olisi voinut kirjoittaa, jolloin olisi ollut mahdollisuus mielenkiintoiseen ja rakentavaan dialogiin, joka parhaimmillaan olisi lisännyt ymmärrystä eri näkökulmien välillä.

Vastakkainasettelu tietysti myy ja houkuttelee kuuntelijoita. Ja saahan Räsänen tällä tavalla taas sympatiapisteitä ainakin omiltaan.

KÄSIKIRJOITUS KOROSTAA, aivan oikein, Räsäsen oikeudenkäynnin liittymistä kansainväliseen kristilliskonservatiivisen liikkeen toimintaan. Rahoitus ja toimintatapaohjeet tulivat ulkomailta. Lopulta Räsänen kutsuttiin todistamaan USA:n kongressiin sananvapauden tilasta vanhan mantereen puolella. Oliko matkasta enemmän harmia kuin hyötyä, sitä Räsänen jää draamassa miettimään.

Teksti vilisee uskonnollista ja kristillistä termistöä, kuten viimeinen tuomio, ristiinnaulitseminen, ylösnousemus. Vähän latteilta nämä tässä kontekstissa kuulostavat, mutta tuleehan niistä vetoa tekstiin.

Mielenkiintoista on kristillisdemokraattisen puolueen johdon suhtautuminen oikeusprosessiin ja myös puolueen entiseen puheenjohtajaan. Selväksi tulee, että oikeusprosessi oli hankala asia kristillisdemokraattien johdolle. Nykyinen puheenjohtaja Sari Essayah ei draamassa näyttäydy kovinkaan empaattisena hahmona, päinvastoin.

Mielenkiintoista on myös Päivi ja Niilo Räsäsen vuorovaikutuksen käsittely. Kaikki ei tässäkään parisuhteessa ole aina auvoista ja kovissa paineissa tulee helposti sanottua pahasti. Usko ja vakaumus ovat kuitenkin yhteisiä. Ja koska kyse on naisen ja miehen suhteesta, seksiäkin saa harrastaa.

Lue lisää Päivi Räsäsestä:

Päivi Räsänen valitti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen

Päivi Räsäselle 20 päiväsakkoa — Korkein oikeus muutti hovioikeuden tuomiota