Anni Blomqvist (1909–1990) kirjoitti useita romaaneja, jotka kertoivat Mariasta eli Maijasta, Ahvenanmaan saaristossa elävästä kalastajanvaimosta ja hänen perheestään. Niiden pohjalta syntyi 1975 tv-sarja Myrskyluodon Maija, josta tuli yksi kaikkien aikojen rakastetuimpia suomalaissarjoja. Lasse Mårtensonin sarjaan tekemä nimikappale on yksi syvimmistä suomalaisen mielenmaiseman ilmaisuista.
Mårtenson ehti olla mukana Helsingin Kaupunginteatterin käynnistäessä 2014 musikaalia Myrskyluodon Maijasta. Mårtenson kuoli toukokuussa 2016. Esitys tekee kunniaa hänen musiikilleen.
Myrskyluodon Maija on samalla kertaa Helsingin kaupunginteatterin panostus Suomen 100-vuotisjuhlaan ja rakennuksen uudelleen käyttöönoton avaus kaksivuotisen remontin jälkeen.
***
Näyttämöteoksena Kari Rentolan ohjaama musikaali Myrskyluodon Maija ei yritä rikkoa rajoja. Se kiinnittyy vahvasti alkutekstin maailmaan ja maisemaan. Esitys on tyylipuhdas ja itselleen uskollinen. Lavastuksessa veneet, laivat, laiturit, talot ja saaret liikkuvat katsojan silmien eteen jouhevasti. Tapahtumat etenevät jopa unenomaisen luontevasti, varsinaisia wow-numeroita ei esitykseen sisälly, useita herkkiä kohtauksia senkin edestä.
Maija (Laura Alajääski) ja Janne (Aaro Wichmann) ovat tarinan rakastavaiset. Alun hapuilun jälkeen pari löytää toisistaan elämänkumppanin ja suuren rakkauden. Alajääski ja Wichmann sopivat osiin, he laulavat hyvin, heissä on lämpöä ja läsnäoloa.
Varsinkin Maijan rooli on suuri ja keskeinen, hän on näyttämöllä miltei koko ajan. Maija kasvaa yllätyskihlatusta – hän oli toiseksi vanhin tyttö eikä isosisko ollut vielä naimisissa – kalastajanvaimoksi, jonka elämänasenne joutuu koetukselle, kun meri vie niin lapsen kuin miehenkin.
Myrskyluodon Maijan kantava teema on kristillinen tapa ottaa vastaan, mitä elämä tarjoaa. Maija on uskonnollinen tavalla, joka kuului 1800-luvun vakaaseen elämänmenoon.
Uskonto myös näkyy ajatuksissa ja puheissa, mutta mistään herätyskristillisyydestä ei ole kyse. Parissa kohtauksessa kirkko esiintyy painostavana, esimerkiksi, kun nainen synnytyksen jälkeen tulee saastaiseksi ja joutui odottamaan kirkotusta.
***
Esityksessä korostuu Blomqvistin ihmiskuva, lämmin rakkaus kuvattaviin ihmisiin. Ristiriidat eivät ole ihmisten välillä, vaan ne syntyvät, kun kohtalo eli kuolema, onnettomuudet ja vihollinen astuvat näyttämölle. Elämässä tapahtuu asioita, jotka eivät ole yksilön vallassa.
Blomqvistin romaanien maailmassa 1800-luvun Ahvenanmaalla elettiin kahden voiman alla. Meren muodossa luonto sääteli niin elämää kuin kuolemaa. Meri ottaa aina omansa. Mutta myös kristillinen elämännäkemys on vahvasti läsnä niin arjessa kuin kuoleman läheisyydessä. Myrskyluodon Maijassa ei arvoja piilotella.
Erityisen hykerryttävä on kohtaus, jossa suutari tuo lapsille kirjan – se on väriltään kirkkaanpunainen, toisin kuin kaikki muut näyttämöllä nähtävät ruskeanharmaat kirjat. Maija vilkaisee kirjaa ja huomaa, että siinä puhutaan myös paavista ja muhamettilaisista. Onko niistä lukeminen sopivaa? Aviomies Jannen mielestä on, sillä lasten on hyvä saada kotisaarta laajempaa kuvaa maailmasta.
***
Myrskyluoto on paikkana vertauskuva Suomesta. Syrjäinen ja karu, mutta rakas koti sen asukkaille. Esityksen lopussa Maijan on lähdettävä saarelta. Kaikki lapset ovat jo maailmalla. Piirtyy kuva elämänkulusta, elämänkaaresta: Maija seisomassa laivan nokassa ja kaikki hänen elämänsä ihmiset patsaiksi jähmettyneinä pyörivällä näyttämöllä.
Myrskyluodon Maija on jäähyväiset 100-vuotiaan Suomen juurille yhtenäiskulttuurissa. Jäähyväiset alkoivat jo Maijan aikana. Silloinkaan aika ei pysähtynyt, ihmiset eivät lokeroituneet, vaan elämä vei eteenpäin – hitaammin kuin nykypäivänä, mutta eteenpäin kuitenkin.
Anni Blomqvist – Lasse Mårtenson: Myrskyluodon Maija Helsingin Kaupunginteatterin suurella näyttämöllä.
Kuva: Tapio Vanhatalo. Helsingin Kaupunginteatterin musikaalissa Myrskyluodon Maija jätetään hyvästit vanhalle Suomelle sitä syvästi kunnioittaen. Kotisaarelleen purjehtimassa Maija (Laura Alajääski) ja Janne (Aaro Wichmann).