Arvio: Kuvataide tuo pakolaisen värikkääseen Suomeen – siis mihin?

Ulla Remeksen ja Mari Arvisen taidenäyttely Haavaviiva Helsingin tuomiokirkon Kryptassa on kuvallinen kertomus pakolaisuudesta. Näyttelyssä on iso idea, kunhan se vain aukea katsojalle.

Nimittäin krypta on jaettu kolmeen visuaalisesti erilaiseen kokonaisuuteen. Sisääntulon luona on kuopiolaisen teologi-kuvataitelija Ulla Remeksen tussitöitä, jotka abstraktiin akvarellimaisin ja viivapiirroksen keinoin kuvittavat pakolaisuuden syitä ja seurauksia. Jos katsoja ei tiedä tätä, kuvat ovat vain pintoja, jotka ilmaisevat jotain.

Suonenjokelaisen Mari Arvisen maalaukset ovat värikkäitä. Ne kuvaavat pääosin abstraktista Suomea, mikä hämmästyttää, sillä kovin suomalaista ne eivät vaikuta vaan pikemminkin sisäisiltä näyiltä, maalauskankaalle piiskatuilta värisinfonioilta.

Kolmas elementti eli pakolaisnuorten työpajassa tekemät omakuvat asettuvat suoraan Arvisen töitä vastapäätä. Remeksen työt jäävät taka-alalle.

Mustavalkoisesta levottomasta maailmasta pakolaisnuoret tulevat värikkääseen ja rauhalliseen Suomeen. Ja sitten Mari Arvinen on pyytänyt heitä makaamaan paperille niin, että kaveri tekee ääriviivat. Minäkuva on sen jälkeen täytetty väreillä.

Pakolaisnuorten ”omakuvat” ovat kiinnostavia. Ensinnäkin he tulevat muslimikulttuurista, jossa kuvataide esittävässä merkityksessä ei ole samassa asemassa kuin länsimaissa. Ilmeisesti tätä näkökulmaa ei ole otettu huomioon taideprojektissa, vaan se on vedetty läpi meikäläisellä perusoletuksella: jos kuvasta puuttuvat kasvot, sillä on tietty psykologinen tulkintaselitys minuuden hauraudesta tai hämmennyksestä.

Yhtä kaikki Haavaviiva on lähtökohdiltaan kiinnostava näyttely, jossa on hyvää tahtoa ja vakavaa ajatusta takana. Kummallakin osaavalla taitelijalla on syvä kristillinen vakaumus. Mutta onko vakavuutta niin paljon, että hyvä tahto näkyy naiivina uskona kohtaamisen oivallusta synnyttävään voimaan? Onko näyttely sittenkin liian teoreettinen? Tai poliittinen?

Tuomiokirkon krypta on hieno tila mutta kuvataiteelle haasteellinen, varsinkin laajalle levitettynä. Hämäräkin se tahtoo paikoin olla.

Haavaviiva-näyttely on auki Helsingin tuomiokirkon kryptassa sunnuntaihin 9.7. saakka kello 11–17 (juhannuksena suljettu).

Kuva: Olli Seppälä

***


Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.


Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata digilehden ja printtilehden täältä.


***

Lue myös:

Arvio: Kuinka Kristus voi olla omakuva?

Arvio: Voi ei, kuinka muumi päätyi ristille?

Arvio: Puutteellisen ihmisen jäljillä

Edellinen artikkeliJuhannus on Suomen lipun päivä – alun perin lippu syntyi tiimityönä kireällä aikataululla
Seuraava artikkeliHengellisillä kesäjuhlilla on mietitty turvallisuuskysymyksiä jo vuosia – ”Maailma on muuttunut”

Ei näytettäviä viestejä