Arvio: Klaus Härön elokuva Tuntematon mestari on epätrendikkäällä tavalla julistava

Tuntematon mestari on yksinkertainen mutta tärkeä elokuva yhteyden menettämisestä ja sen uudelleen löytämisestä perheenjäsenten välillä. Keskiössä on Kristuksen kasvot. Klaus Härön ohjaaman elokuvan käsikirjoituksen on tehnyt Anna Heinämaa. Elokuvan ensi-ilta oli viime viikolla.

Tarina kerrotaan uraansa lopettelevan taidekauppiaan Olavi Launion (Heikki Nousiainen) kautta. Hän löytää huutokaupasta tuntemattoman mestarin tekemäksi merkityn taideteoksen.

Taidekauppiaalla herää epäilys, että tämä signeeraamaton teos voisi olla kuuluisan venäläisen taiteilijan Ilja Repinin tekemä kuva Kristuksesta. Sekin selviää elokuvan myötä, miksi taitelija ei ole aikoinaan signeerannut teostaan.

Launio löytää Repin-epäilylleen vahvistusta työharjoittelua taidekaupassa tekevän teini-ikäisen tyttärenpoikansa (Amos Brotherus) avustuksella.

Launio on kuitenkin niin vieraantunut tyttärestään ja tyttärenpojastaan, ettei työharjoittelun alkaessa edes tunnista häntä.

Elokuvassa ajan kulkua kuvataan myös siinä, että nuorella ihmisellä on edessään työharjoittelu, isoisällä puolestaan on edessään eräänlainen lopputyö.

Tarinan edetessä taidekauppias yrittää luoda yhteyttä tyttäreensä (Pirjo Lonka).

Se ei selviä, miksi leskenä elävän isän ja hänen tyttärensä välit ovat niin etäiset, miksi isä ei ole tukenut tytärtään, kun hän on tukea tarvinnut. Ehkä se on liiankin tavallinen tarina, mutta katsojana olisi toivonut jotain vastausta tähän isoon kysymykseen.

Elokuva sijoittuu pääosin Helsinkiin, syksyiselle Bulevardille. Niukka kellertävä laskevan auringon valo korostaa kaiken päättymistä, kesää, joka on jo mennyt. Kauniista kuvauksesta vastaa Tuomo Hutri. Raitiotievaunujen kolina tekee äänimaiseman levottomaksi.

Taidekaupan seinät ovat täynnä myymättä jääneitä öljyväritöitä ja grafiikanlehtiä, taidekaupan varasto on täynnä kuvattomia kehyksiä. Lopussa kauppa riisutaan tyhjäksi. Se on pysäyttävä vertauskuva.

***

Klaus Härön elokuva on epätrendikkäällä tavalla julistava. Ilja Repinin maalaama Kristus ei käännä katsettaan ihmisen puoleen, vaan Kristus katsoo koko ajan kohti ihmistä. Armo ja anteeksianto voivat toteutua jo tässä elämässä.

Myös todellisessa elämässä Ilja Repin on maalannut kuvia Kristuksesta, muun muassa teoksen Kristuksen kiusaukset, joka on ollut myynnissä Bukowskin huutokaupassa.

Nykyisen Itä-Ukrainan alueelta syntyisin oleva Ilja Repin möi Wikipedian mukaan nuorena maalaamiaan ikoneja paikallisiin kirkkoihin. Repin asui elämänsä viimeiset vuodet Suomen puolella Kuokkalassa.

Bukowskin huutokauppa lienee ollut eräänlaisena esikuvana elokuvan taidehuutokaupalle. Ainakin elokuvassa käytetty nimi, Dubrowskin huutokauppa, muistuttaa Bukowskia. Bukowskissa toiminta lienee kuitenkin huomattavasti ammattimaisempaa kuin Dubrowskissa, jonka työntekijä ei edes tunnista mestariteosta.

Vaikka Tuntematon mestari on elokuvalliselta ilmaisultaan liiankin yksinkertainen ja yllätyksetön, se on kuitenkin hieno elokuva.

Sitä se on ennen kaikkea Anna Heinämaan kirjoittaman tarinan ja Klaus Härön ohjauksen ansiosta. Härö ja Heinämaa kulkevat rohkeasti vastavirtaan nostamalla esiin anteeksiannon ja armon teemoja Kristuksen kautta. Siitä heille suuri kiitos.

Elokuva on saanut Kirkon mediasäätiön tukea 25 000 euroa.

Kuva: Cata Portin. Taidekauppias Olavi Launio (Heikki Nousiainen) saa uransa loppuvaiheilla käsiinsä signeeraamattoman teoksen, joka osoittautuu Ilja Repinin tekemäksi kuvaksi Kristuksesta.

***


Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.


Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.

Edellinen artikkeliPääkirjoitus: Vastuullista mediaa tarvitaan yhä enemmän
Seuraava artikkeliProfessori emerita Aejmelaeus: Ajatus paavin johtamasta kristikunnasta ei ole realistinen tässä maailmassa

Ei näytettäviä viestejä