Yrittäjästä suntioksi ja retriitinohjaajaksi – "Kiire ja levottomuus alkoivat sulaa"

Entinen kukkakauppias Jaana Kangas nauttii uudesta elämästään suntiona Helsingin Roihuvuoren seurakunnassa. Opiskelu retriitinohjaajaksi inspiroi sukeltamaan yhä syvemmälle seurakunnan aarteisiin.

Helpotus. Se oli tunne, jonka vallassa Jaana Kangas avasi kauppakeskus Itäkeskuksessa kukkakauppansa ovet sunnuntaiaamuna kuusi vuotta sitten. Hän oli päättänyt jättää taakseen pakkotahtisen elämän yrittäjänä. Pian hän avaisi pyhäaamuisin kaupan oven sijaan kirkon ovet.

Hän lähti opiskelemaan suntioksi.

Kukista ja ihmisten kohtaamisesta Kangas on aina pitänyt.

‒ Työ oli kivaa, ei siinä mitään, mutta yrittäjyys oli raskasta. Tein töitä seitsemän päivää viikossa aikaisesta aamusta myöhäiseen iltaan, ja kauppakeskus kiristi koko ajan vaatimuksiaan aukiolojoista.

Kukkakauppiaan elämän aurinkoisen puolen Jaana Kangas sai viedä mukanaan uuteen työhönsä seurakuntaan. Siellä oli lopulta myös aikaa kuunnella pitkään kuiskinutta kaipausta hiljaisuuteen ja rukoukseen.

‒ Olen pienen elämäni kantanut mielessäni hiljaisuutta.

Hän tunnisti kaipuun jo 12 vuotta sitten lukiessaan Helsingin Sanomista kirjaesittelyä teoksesta Simpukankuorelta kotiin. Se oli matkakertomus pyhiinvaellukselta Santiago de Compostelaan.

‒ Innostuin ja tein itsekin pienen pyhiinvaelluksen Santiago de Compostelaan kymmenen vuotta sitten.

Tyttären kanssa samaan kouluun

Lasten itsenäistyttyä on perusteellisen elämänmuutoksen aika, Jaana Kangas ajatteli monta kertaa aamuisin kukkakauppaan kiirehtiessään.

Kun tytär lähti Laajasalon opistoon opiskelemaan radiotoimittajan taitoja, äiti sai kuulla, että samassa koulussa voi opiskella myös suntioksi. Palaset tuntuivat loksahtavan kohdalleen. Valmistuttuaan hän sai työn Roihuvuoren seurakunnasta.

Jaana Kangas ja pastori Arja Vaulas olivat Tammisalon kirkossa valmistautumassa siunaustilaisuuteen, kun heille tuli puhetta luostarielämästä. Pastori huomasi työtoverinsa kiinnostuksen mietiskelevää elämää kohtaan ja kutsui tätä mukaan pari kertaa vuodessa järjestämiinsä retriittipäiviin.

Hiljaisuudessa Kangas koki, että häntä pitkään ahdistanut kiire ja levottomuus alkoivat sulaa pois.

‒ Sain koottua itseäni ja pystyin kuuntelemaan omaa sisäistä ääntäni. Silloin kuulin myös paremmin sen, mitä sanottavaa Jumalalla oli minulle.

Kangas kokee Jumalan puhuttelevan häntä joka päivä erilaisissa tilanteissa, esimerkiksi luonnossa, kirkkorakennuksissa ja kirjallisuudessa.

‒ Hänellä on paljonkin puhuttavaa, kun vain rauhoitumme kuuntelemaan. Hiljentyä voi myös messussa, mutta siellä on paljon sanoja. Ne ovat tärkeitä, mutta jossakin vaiheessa ihminen alkaa kaivata tilaa, jossa ei ole ulkoapäin annettuja sanoja.

Virikepuheita ja sielunhoitoa, irti suorituskeskeisyydestä

Retriittipäivistä Jaana Kankaan matka jatkui retriittiviikonloppuihin. Pian alkoi kypsyä ajatus opiskelusta retriitinohjaajaksi.

‒ Haluan aina jakaa hyvät asiat. Uskon, että on paljon ihmisiä, joilla ei ole tietoa retriiteistä.

Kangas valmistuu retriitinohjaajaksi syksyllä. Hiljaisuuden ystävät ry. järjestää Heponiemen retriittikeskuksessa koulutuksen, jonka Kangas kustantaa itse ja käy omalla ajallaan. Seurakuntaa hän kehuu työvuorojen sovittelemisesta, jotta hän on voinut osallistua koulutuksen lähijaksoihin.

‒ Kolme päivää kestävissä kokoontumisissa käymme läpi esimerkiksi retriitin rakennetta, virikepuheiden valmistelua ja meditaatiota. Myöhemmin syvennymme pienimuotoisen sielunhoidon antamiseen. Sen järjestäminen kuuluu myös retriittiin.

Kun Jaana Kangas aikanaan vetää omia retriittejä, hän toivoo, että niihin osallistuville käy niin kuin hänelle itselleen on käynyt. Retriittivieras voi löytää itsestään asioita, joita ei suorituspaineiden keskellä tavoita.

‒ Elämän suorituskeskeisyydestä voi päästää irti. Ja jos hiljaisuus on ihmisessä jo valmiina, sitä voi ruokkia lisää.

Kangas muistuttaa, että retriitinohjaajalle retriitti on työtä. Ohjaaja mahdollistaa sen, että toiset voivat olla vain itseään varten. Hän arvelee saavansa ohjaamisesta kuitenkin paljon myös itselleen.

‒ Uskon, että ohjaaminen vahvistaa omaa hiljaista rukouselämääni ja raamatuntekstien ymmärtämiseen tulee syvyyttä.

Entä miten retriittien maailma sopii suntion maailmaan?

‒ Suntio on monen ammatin osaaja. Seurakuntatyössä ollaan menossa siihen, ettei katsota suppeasti omaa työalaa, että tässä on minun kenttäni ja siitä en poikkea. Perspektiiviä laajennetaan, jos se vain on mahdollista.

Kangas tietää, että monet suntiot osallistuvat retriitteihin. Häntä kiehtoo ajatus oman retriitin järjestämisestä heille.

‒ Suntiot saisivat levätä. Ei tarvitsisi olla sosiaalinen ja saisi luvan kanssa asettaa omat tarpeensa etusijalle, Jaana Kangas haaveilee.

Kuva: Mari Teinilä

***

Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.

Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata digilehden ja printtilehden täältä.