Mikkelin hiippakunnan diakoniatyöntekijöiden ryhmä on parhaillaan seminaarivierailulla Pietarissa. Suomalaista ryhmää johtavan piispa Seppo Häkkisen mielestä vierailu muistuttaa siitä, että Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ja Venäjän ortodoksisen kirkon yhteydet toimivat käytännön tasolla edelleen hyvin.
Sen sijaan vuosikymmeniä kestäneet teologiset oppikeskustelut katkesivat vuonna 2014 homoseksuaalisuutta koskevien erimielisyyksien vuoksi.
Seppo Häkkisen mukaan Mikkelin hiippakunnassa käytännönläheinen yhteistyö Venäjän ortodoksisen kirkon kanssa on varsin tavallista.
– Joitakin vuosia sitten hiippakunnan nuorisotyöntekijät vierailivat Pietarissa. Tuolloinkin järjestettiin yhteinen seminaari, aiheena oli kristillinen kasvatus. Nyt hiippakunnan diakoniatyöntekijät tekevät opintomatkan Inkerin kirkon ja Venäjän ortodoksisen kirkon diakoniatyöhön – tai sosiaalityöhön, kuten työ tunnetaan paremmin Venäjän ortodoksisessa kirkossa.
Pietarissa Mikkelin hiippakunnan diakoniatyöntekijöiden ryhmällä on yhteinen seminaari Venäjän ortodoksisen kirkon Pietarin ja Laatokan hiippakuntahallinnon edustajien kanssa. Yhteinen seminaari järjestetään Häkkisen mukaan Pietarin ja Laatokan metropoliitan Varsonofin siunauksella.
– Mikkelin hiippakunnasta on myös vuosia osallistuttu ortodoksien joulu- ja pääsiäislaulufestivaaleille Viipurissa ja Pietarissa. Vastaavasti Venäjältä on tehty kuorovierailuja Suomeen, Häkkinen sanoo.
Ekumeeninen yhteydenpito on antamista ja saamista
Yhteydenpito kirkkojen välillä on parhaimmillaan molemminpuolista oppimista, antamista ja saamista.
– Me suomalaiset luterilaiset voisimme oppia Venäjän ortodokseilta liturgiseen elämään ja rukoukseen kasvamista ja siinä elämistä. Tästä minulla on oma kokemus viime kesäkuulta, kun vierailin Laatokan Valamossa. Oppaanamme toiminut munkkidiakoni Varfolomi kertoi, että tehtävämme on rukoilla kaikkien ihmisten puolesta. Yksinkertainen ja selkeä tehtävänkuvaus jäi askarruttamaan minua, toisesta maasta ja kirkosta tulevaa piispaa, Häkkinen kertoo.
Häkkinen tietää, että Valamossa ja monissa muissa luostareissa eri puolilla maailmaa rukoillaan jatkuvasti kaikkien ihmisten puolesta.
– Se on luostarin asukkaiden elämäntehtävä. Säännöllinen rukouselämä rytmittää päivää, viikkoa ja vuodenkiertoa. Minua rohkaisee tieto rukoilevista kristityistä kaikkialla maailmassa. Jatkuva ja kaikkialta nouseva rukous ympäröi meitä. Mitä jos reformaation merkkivuosi saisi meidät rukoilemaan toistemme ja kirkkomme puolesta? Mitähän mahtaisi tapahtua? Häkkinen pohdiskelee.
Suomen kirkko puolestaan voi antaa venäläisille jotakin esimerkiksi kristillisessä kasvatuksessa ja seurakuntadiakoniassa.
– Suomalainen rippikoulu on maailmanluokan innovaatio, josta muut kirkot voivat ottaa oppia. Myös seurakunnissa tapahtuvasta käytännönläheisestä diakoniatyöstä on toisenlaisessa kontekstissa elävällä Venäjän ortodoksisella kirkolla opittavaa. Edelleen ympäristöasioissa ja ekologisten kysymysten teologisessa pohdiskelussa meidän kirkollamme on annettavaa, Häkkinen luettelee.
Politiikka ei sanele kirkkojen yhteydenpitoa
Venäjän ja länsimaailman suhteet ovat poliittisista syistä tällä hetkellä melko viileät. Venäjän toimien vuoksi länsimaat ovat asettaneet sille talouspakotteita. Venäjä on myös kulttuurisesti ottamassa askeleita pois länsimaisesta vaikutuksesta.
Keskusteluyhteys kannattaa Häkkisen mukaan aina säilyttää.
– Vain siten voidaan poistaa turhia epäluuloja ja väärinymmärryksiä. Venäjällä on poliittisesti monia sellaisia kehityskulkuja, jotka aiheuttavat huolta. Se on johtanut muurien ja aitojen rakentamiseen valtioiden välille. Kirkkojen tehtävä on tällöin muistuttaa, että ihmisinä olemme sisaria ja veljiä.
Lähialueilla ekumenia toimii Häkkisen mukaan entiseen tapaan.
– Kuluneen vuoden aikana olen esimerkiksi tavannut venäläisten naapurihiippakuntien metropoliitat: Murmanskin Simonin, Petroskoin Konstantinin ja Pietarin Varsonofin. Samoin Oulun piispa Samuel Salmi on hoitanut pohjoisia yhteyksiä.
Häkkisen mukaan naapureiden kesken voidaan keskustella suoraan.
– Mikkelin hiippakunnan näkökulmasta ”etäisyyttä” ei ole otettu. Päinvastoin: naapurihiippakuntien yhteydenpidon lisäksi on silloinen arkkipiispa, nykyinen metropoliitta Mark ehdottanut keskustelujen tuomista seurakuntien tasolle ja yhteydenpidon laajentamista nuoriin, Häkkinen sanoo.
Vaikka viralliset oppikeskustelut kahden kirkon välillä katkesivat pari vuotta sitten, tänä vuonna Helsingin Kulttuurikeskus Sofiassa järjestettiin alemman tason teologinen keskustelu. Siinä käsiteltiin nimenomaan avioliittoasioita.
Sofiassa mukana ollut Häkkinen muistuttaa, että Sofian neuvottelujen lopputuloksena kumpikin osapuoli toivoi keskustelujen jatkuvan.
– Vaikka vielä ei ole konkreettisesti sovittu jatkosta, olen asiassa luottavainen ja arvelen samantapaisten neuvottelujen jatkuvan Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ja Venäjän ortodoksisen kirkon välillä.
Häkkinen muistuttaa, että naapurikirkoilla oli keskusteluyhteys kylmän sodan vuosina.
– Myös nyt on tärkeä vaalia yhteyttä ja suhtautua arvostavasti toiseen osapuoleen. Vanha suomalaisen sananlasku sopii hyvin kirkkojemme väliseen tilanteeseen: Arvaa oma tilasi, anna arvo toisellekin. Neuvotteluihin on edelleen hyvät edellytykset, Seppo Häkkinen arvioi.
Kuva: Olli Seppälä
Lue myös:
Tutkija: ”Venäjällä vain ortodoksinen uskonto voi hyvin”
Piispa Häkkinen: ”Venäjän kirkko seuraa tarkasti Suomnen kirkon avioliittokäsitystä”