"Yhtä viisasta kuin poistaa talolta perustus" – Kirkkolain tunnustuspykälästä luopuminen arvelutti kirkolliskokousta

Kirkolliskokous marraskuussa 2020. Kuva: Aarne Ormio / Kirkon kuvapankki

Ehdotus tunnustuspykälän siirtämisestä kirkkolaista kirkkojärjestykseen herätti runsaasti keskustelua kirkolliskokouksessa. Tiistaina käydyssä uuden kirkkolakiesityksen lähetekeskustelussa käytettiin huolestuneita puheenvuoroja siitä, mitä tunnustuksen siirtäminen lain tasolta kirkkojärjestykseen vaikuttaisi kirkon identiteettiin ja asemaan yhteiskunnassa. Toisaalta jo kovin myöhässä olevalla uudistuksella nähtiin olevan kiire.

Kirkkoneuvos Pirjo Pihlaja esitteli kirkolliskokoukselle lakiesityksen ja perusteli tunnustuksen siirtämistä kirkkojärjestykseen sillä, että uskonnonvapauden kannalta kirkon tunnutuksen sisällöstä päättäminen ei voi riippua lainsäätäjän poliittisesta tahdosta. Se on kirkon autonomiaan kuuluva asia, ja siten sen paikka on kirkkojärjestyksessä.

Pihlaja muistutti myös, että eduskunnassa oli jo mietitty kirkkolain hylkäämistä, mutta valittiin kuitenkin lievempi tie ja pyydettiin sen kirjoittamista uudelleen.

Ehdotus uudeksi kirkkolaiksi joutui vastatuuleen viime keväänä. Kirkolliskokous oli hyväksynyt ehdotuksen toukokuussa 2018 ja lähettänyt sen eduskunnan hyväksyttäväksi. Eduskunnan perustuslakivaliokunta kuitenkin löysi siitä ongelmia, ja lakiehdotus palautui kirkolle uudelleen valmisteltavaksi. Valiokunnan mukaan lakiehdotus oli liian yksityiskohtainen ja siinä oli tunnustuksellisia kohtia, jotka eivät sovellu eduskunnan päätettäväksi.

Tunnustuspykälää pidettiin kirkon turvana

Edustaja Kalle Mäki, joka jo kirkkohallituksen täysistunnossa jätti lakiesityksestä eriävän mielipiteen, esitti kirkolliskokoukselle kymmenkohtaisen perustelunsa tunnustuksen pitämiseksi kirkkolaissa.

– Tunnustuspykälän säätäminen on välttämätöntä kirkkomme identifioimiseksi lakitasolle. Se antaa perustan jäljessä tuleville säännöksille, Mäki totesi ja muistutti että myös laissa ortodoksisesta kirkosta on tunnustuspykälä.

Edustaja Pauli Niemelä kannatti tunnustuspykälän säilyttämistä kirkkolaissa ja otti käyttöön puuvertauksen. Hallinnon ja järjestyksen on hänen mukaansa perustuttava tunnustukseen, josta ne nousevat ja kasvavat.

– Tämä on juurevaa ja aikaa kestävää, Niemelä sanoi.

Edustaja Tapio Tähtinen teki omassa puheenvuorossaan ehdotuksen. Hän ehdotti, että kirkkolakiesitystä käsitellessään lakivaliokunta tarkastelisi määräenemmistösäädöksiä. Enemmistöksi riittäisi Tähtisen mukaan kaksi kolmasosaa kolmen neljäsosan sijaan. Muuten Tähtinen toivoi, ettei kirkolliskokouksen lakivaliokunta lähtisi enää kirkkolakiesitystä muuttamaan.

Edustaja Niilo Räsänen huomautti, että kirkkolain olemassaolon perusta on kirkon identiteetissä, joka kiteytyy tunnustuksessa.

– Sen tulisi näkyä lainsäädäntötasolla, ei juridisesti kevyemmässä kirkkojärjestyksessä.

Räsänen kaipaili kirkkolakiin myös tehtäväpykälää, jossa määriteltäisiin kirkon tehtäväksi julistaa, jakaa sakramentteja ja levittää evankeliumia.

– Kirkon turva on ja on ollut kirkkolaissa oleva tunnustuspykälä. Se erottaa kirkon valtiosta, totesi puolestaan edustaja Hannu Kippo.

Häntä huoletti se, että tunnustuspykälästä luopuminen lisäisi sanelua, mielivaltaa ja yhteiskunnallisten virtausten mukaista "gallup-oikeutta", josta kärsisivät sekä kirkko että oikeuslaitos.

Jos tunnustus pysyisi laissa, eduskunta hyväksyisi sen, miten kirkko määrittelee itsensä

Piispa Seppo Häkkinen kertoi pitävänsä tärkeänä, että kirkkolakiesityksestä keskustellaan riittävästi ja sitä arvioidaan myös teologisesti. Hän muistutti, että tunnustuspykälällä on kirkon sisäisen järjestyksen kannalta olennainen merkitys ja että kirkko poikkeaa vaikkapa kunnasta siinä, että se on kyllä julkisoikeudellinen yhteisö mutta myös uskonyhteisö.

– Tunnustuksen siirtäminen on yhtä viisasta kuin poistaa talolta perustus siitä syystä, että sen väri ei sovi yhteen talon ulkolaudoituksen kanssa, edustaja Soili Haverinen puolestaan totesi.

Haverinen painotti, ettei kirkolliskokous saa päästää käsistään esitystä, josta tunnustuslauselma puuttuu.

Edustaja Vuokko Vänskä näki, että jos tunnustus sisältyy lakiin, se tarkoittaa, että eduskunta hyväksyy sen, miten kirkko itse määrittelee itsensä.

– Emme me enää keisarin vuoksi tarvitse tunnustuspykälää. Elämme monimuotoisessa yhteiskunnassa. Siksi on paikallaan määritellä laissa, mikä kirkko on ja mihin se tunnustuksensa perustaa, Vänskä sanoi viitaten siihen, että tunnustuspykälä aikanaan luotiin tilanteessa, jossa valtionpäämies oli ortodoksista uskoa tunnustava keisari.

Edustaja Ville Auvinen huomautti, että on johdonmukaisuuden tähden hyvä määritellä laissa tunnustus, koska lain luvussa kymmenen sanotaan pappisviran olevan evankelis-luterilaisten tunnustuskirjojen mukainen virka ja pappiin voidaan kohdistaa kurinpitomenettelyä, jos hän ei pysy tunnustuksessa.

Sopiiko eduskunnan sanoa viimeinen sana tunnustuksesta?

– Olemmeko synnyttämässä omanlaistaan ikiliikkujaa? edustaja Kirsi Hiilamo puolestaan kysyi.

Hiilamo pohti, onko nyt vaarana, että eduskunnan perustuslakivaliokunta palauttaa kirkkolain jälleen kirkolliskokoukselle, jos tunnustuspykälä säilytetään. Hiilamo epäili, että eduskunnassa voi herätä keskustelu siitä, halutaanko kirkolla säilyttää tunnustus, johon perustava avioliittokäsitys on eri kuin eduskunnan käsitys.

Kirkkolakiesityksen eteneminen huoletti myös edustaja Viking Vuorta. Hän totesi, että tunnustuspykälä ei ole merkittävästi vaikuttanut tuomioistuinten ratkaisuihin ja että laki uskonnonvapaudesta suojaa kirkon tunnustusta. Vuori toivoi perustevaliokunnan pohtivan omassa kannanotossaan, miten kirkon teologiseen itseymmärrykseen sointuu se, että eduskunnan pitäisi voida sanoa viimeinen sana kirkon tunnustuksesta.

Edustaja Niilo Pesonen katsoi, että lakiesitys vahvistaa kirkon autonomiaa, kunhan laissa viitataan kirkkojärjestyksessä tarkemmin määriteltävään tunnustukseen, kuten uudessa kirkkolakiesityksessä tehdäänkin.

Aikakausi on muuttunut ja asiantuntijat vaihtuneet

Kirkolliskokouksen lainoppinut asiantuntija Timo Esko totesi puheenvuorossaan, että aikakausi on muuttunut, perustuslakivaliokunnan asiantuntijat vaihtuneet ja työtaakka lisääntynyt, mikä näkyy valiokunnan mietinnössä purevana tekstinä. Entisiä asiantuntijoita kiinnostivat Eskon mukaan aikansa asiat, ja nyt kiinnostuksen kohteet ovat toiset.

Esko epäili, että eduskunta kokee olevansa kirkkolain osalta sivustakatsoja; se voi vain hyväksyä tai hylätä lain ja toivoo sen vuoksi laista suppeampaa. Tästä syystä tunnustuksen sisällyttäminen lakiin voi Eskon mielestä olla vaikeaa.

– Tämä asia pitäisi saada ensi keväänä kirkolliskokouksesta läpi. Siihen ei ole mahdollisuuksia tehdä uusia keksintöjä eikä muutella määräenemmistöjä. Jos se aiotaan saada valmiiksi, täytyy rakentaa niillä palikoilla, jotka meillä on käytössä. Toivottavasti se onnistuu.

Keskustelun jälkeen kirkkolakiesitys lähettiin kirkolliskokouksen lakivaliokunnan käsiteltäväksi. Kirkolliskokouksen perustevaliokuntaa pyydettiin antamaan sille lausunto asiasta.

Lue myös:

Kirkon tunnustuksen siirtäminen kirkkolaista kirkkojärjestykseen poiki jo vastaehdotuksen

Kirkkolaki on nyt kirjoitettu uusiksi – tunnustukseen ja oppiin pohjautuvat säännökset siirretään kirkkojärjestykseen

***

Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.

Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden tai näköislehden täältä.