Yhdysvaltojen vanhoillislestadiolaiset eivät tarvitse liturgiaa, sanoo amerikkalaispastori

Porissa maanantaina päättyneiden Suviseurojen kansainvälisiin vieraisiin kuului Yhdysvaltojen vanhoillislestadiolaisen kirkon (Laestadian Lutheran Church, LLC) pastori Ron Honga. Syntyperäisellä amerikkalaisella on vahvat suomalaiset juuret, jotka vievät Pohjois-Suomeen ja Pohjois-Ruotsiin.

Honga palvelee kirkkoaan pastorina, mutta kysymykseen pappisvihkimyksestä hän puistaa päätään.

– Olen pastori, mutta suomalaisittain maallikkopuhuja. Meidän kirkossamme ei ole pappisvihkimystä. Puhujiemme joukossa on kuitenkin myös Suomessa papeiksi vihittyjä ihmisiä.

Yhdysvaltojen ja Kanadan alueella toimiva LLC on Hongan mukaan noin 15 000 hengen yhteisö. Tässä luvussa ovat mukana myös lapset. Seurakuntia on varsinkin Yhdysvaltojen suurten järvien alueella Minnesotassa ja Michiganissa, mutta myös Kanadan preerioilla, Yhdysvaltojen länsirannikolla ja Kalliovuorten alueella sekä Arizonassa. Suunnattoman laajalla alueella monet seurakunnat ovat kaukana toisistaan.

Hongan oma seurakunta on Minnesotassa Menahgan pikkukaupungissa. Nimi on chippewa-intiaanien kieltä ja tarkoittaa mustikkaa.

LLC:n opin perustana ovat Raamattu ja luterilainen tunnustus. Eroa pohjoismaiseen vanhoillislestadiolaisuuteen ei Hongan mukaan ole.

– Me jaamme saman uskon kuin Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys (SRK) sekä Ruotsin vanhoillislestadiolaisten Fridsföreningarnas Centralorganisation (SFC).

Erinomaista, vain hieman amerikanenglantilaisella korostuksella höystettyä suomen kieltä puhuva Honga ei ole Suomessa tai Suviseuroissa ensimmäistä kertaa. Tällä kertaa hän puhui Suviseuroissa perjantaina pidetyissä seuroissa.

”Liturgia ei anna meille uskoa”

Yhdysvalloissa vanhoillislestadiolaisen kirkon ja seurakunnan elämässä keskeisessä asemassa ovat seurat.

– Meillä on sunnuntaiaamun seurat [eng. service] ja iltaseurat. Seuroja voi olla myös arki-iltaisin. Keskiviikkoisin meillä on raamattutunti. Lisäksi seurakunnassamme toimii päiväkerho.

Honga kertoo, että myös sunnuntaiaamun seurat ovat muodoltaan muiden seurojen kaltaisia. Liturgiaa, siis tietyn kaavan mukaista vuorolaulua, rukouksia, tekstien lukemista ja ehtoollispalvelusta ei ole, eikä sellaista kaivata.

– Meillä LLC:ssä ei ole koskaan ollut liturgista jumalanpalvelusta. Sunnuntaiaamu poikkeaa normaaliseuroista siten, että yleensä kerran kuussa siinä on ehtoollinen. Liturgia ei anna meille uskoa, Jumalan sana antaa.

Ehtoollisen asettamisen lisäksi LCC:n maallikkopuhujat hoitavat seurakunnassa myös kasteet ja hautaan siunaamiset.

Pohjois-Amerikassa ja erityisesti Yhdysvalloissa uskonto on elämässä usein läsnä Eurooppaa enemmän. Kaikki kirkot ovat vapaakirkon asemassa, mutta uskonnollisuus on perinteisesti ollut osa amerikkalaista elämänmuotoa.

Toisaalta Yhdysvalloissa lisääntyy myös kirkkoihin kuulumattomuus. Amerikkalainen elämänmuoto suvaitsee erilaisuutta yleensä hyvin, mutta myös paine yhdenmukaisuuteen voi monessa asiassa olla huomattavaa.

Mitä on olla vanhoillislestadiolainen Yhdysvaltojen uskonnollisen ja kirkollisen monimuotoisuuden keskellä? Herättävätkö suuret perheet, raittius ja tietty puritaanisuus erityistä huomiota?

– Naapurimme kyllä kunnioittavat meidän yhteisöjemme jäseniä. Me elämme, kuten Jumalan sanassa opetetaan, ja mielestäni se kyllä huomataan, Honga arvioi.

Lestadiolaisuuden suunnat ovat Yhdysvalloissakin erillä toisistaan

Yhdysvalloissa on satojatuhansia kokonaan tai osittain suomalaistaustaisia ihmisiä. Monet heistä ovat edelleen luterilaisten kirkkojen jäseniä.

Hongan mukaan vanhoillislestadiolaisilla ei ole erityisen paljon kontakteja laajempaan amerikansuomalaiseen yhteisöön. Mutta kirkkokunta on kuitenkin ollut usein mukana amerikansuomalaisten vuosittaisessa FinnFest-tapaamisessa.

Suomen tilanteesta poiketen Yhdysvaltojen suurin suomalaistaustainen lestadiolaisten ryhmä eivät ole vanhoillislestadiolaiset vaan esikoislestadiolaiset, joilla on oma luterilainen kirkkonsa (Old Apostolic Lutheran Church). Herätysliikkeen eri haaroilla ei Yhdysvalloissakaan ole yhteistoimintaa eikä seurakunnallista yhteyttä.

Myös Yhdysvaltojen vanhoillislestadiolaiset noteeraavat reformaation merkkivuoden.

– Kyllä me tänä vuonna olemme muistaneet erityisellä tavalla Martti Lutheria. Eräät Lutherin tekstit ovat meille hyvin tärkeitä, ja me luemme niitä. Itse luen Lutherin tekstejä hyvin mielelläni, Honga kertoo.

Yhdysvallat on ollut kansojen sulatusuuni. Suomalaisetkin ovat sukupolvien mittaan yhdysvaltalaistuneet. Ei-lestadiolaisten suomalaisten luterilaisten seurakuntien vanha Suomi-Synodi sulautui jo 1962 Amerikan luterilaiseen kirkkoon (LCA), joka puolestaan fuusioitui vuonna 1988 yhtenäiseen Amerikan evankelis-luterilaiseen kirkkoon (ELCA).

Miltä LLC:n tulevaisuus näyttää yhden sen pastorin mielestä?

– Se tulevaisuus on hyvin valoisa. Jumala on antanut lapsia, jälkikasvua. Tämän kristillisyyden jatkuminen on varma asia, Ron Honga painottaa.

Kuva: Jussi Rytkönen. Ron Honga Suviseuroissa Porissa.

***


Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.


Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata digilehden ja printtilehden täältä.


***

Lue myös:

SRK:n uusi puheenjohtaja Matti Taskila: Vanhoillislestadiolaisuuden opetus ei muutu

Porin Suviseuroissa kävijätavoite ylittyi selvästi – lauantaina paikalla oli 87 000 ihmistä

Arkkipiispa piti harvinaisen suoran avajaistervehdyksen Suviseuroissa – Tässä puhe kokonaisuudessaan

Arkistojen aarteita: Lestadiolaisen hajaannuksen juurilla Amerikassa

Edellinen artikkeliLestadiolaisvaikuttaja Johannes Leppänen: Luther ei ole uskon varsinainen auktoriteetti, Raamattu on
Seuraava artikkeliHyvää kesää – Näin rentoudut työssä ja lomalla

Ei näytettäviä viestejä