Teologian maisteri Hanna-Maija Ketolan 14.4. tarkastettavassa väitöskirjassa Relations between the Church of England and the Russian Orthodox Church during the Second World War, 1941-1945 selvitetään, miten Englannin anglikaanisen kirkon ja Venäjän ortodoksisen kirkon viralliset yhteydet syntyivät ja kehittyivät toisen maailmansodan aikana. Tapahtumia tarkastellaan pääasiassa Britannian näkökulmasta.
− Aloitteen läheisempien suhteiden luomiseksi teki Venäjän ortodoksinen kirkko syksyllä 1942, kun se ehdotti kirkollisten delegaatioiden vierailuvaihtoa neuvostohallituksen hyväksymänä, ja mitä todennäköisimmin myös sen kehotuksesta, Ketola toteaa.
− Vierailujen lisäksi suhteiden luomisen kannalta tärkeäksi seikaksi nousi kysymys siitä, käännettäisiinkö Moskovan patriarkaatin julkaisema kirja ”Totuus uskonnosta Venäjällä” englanniksi vai ei. Käännöksen vastustajat pitivät kirjaa pelkkänä neuvostopropagandana, ja pelkäsivät sen vaikuttavan vahingollisesti brittien liittolaisuudelle antamaan tukeen. Toiset taas kuulivat siinä Venäjän kirkon ”autenttisen äänen”, Ketola huomauttaa.
Väitöskirjan mukaan päätökset yhteyksistä venäjän ortodoksiseen kirkkoon tehtiin Englannin kirkossa hyvin pienessä piirissä, jota johti Canterburyn arkkipiispa. Tiedotusministeriö ja ulkoministeriö olivat vahvasti mukana, vaikka julkisuuteen haluttiin antaa kuva, että vierailut olisivat luonteeltaan puhtaasti kirkollisia tapahtumia. Toimillaan Englannin kirkko tuki Britannian hallituksen liittolaispolitiikkaa Neuvostoliiton kanssa omia tavoitteitaan unohtamatta: kirkon johtajat halusivat tukea Neuvostoliiton kristittyjä pyrkien samalla lujittamaan Stalinin heille tekemien myönnytysten pysyvyyttä.
Ketolan väitöskirja tarkastetaan Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa.