Vatikaanin kakkosmiehenä pidetty uskonopin kongregaation johtaja, saksalainen kardinaali Gerhard Ludwig Müller on joutunut yllättäen jättämään tehtävänsä.
Lauantaina uutisoitiin eri viestimissä, että paavi Franciscus on jättänyt uusimatta Müllerin vuonna 2012 alkaneen viisivuotiskauden uskonopin kongregaation päänä. Samassa yhteydessä julkistettiin Müllerin seuraajan nimi. Hän on espanjalainen jesuiitta, arkkipiispa Luis Francisco Ladaria Ferrer.
Maailman viestimissä on spekuloitu sitä, miksi Müllerin toimikautta ei jatkettu. Monissa eri lähteissä arvellaan, että syynä olisivat pitkään jatkuneet linjaerimielisyydet paavin ja Müllerin välillä. Esimerkiksi brittiläisen BBC:n käyttämät lähteet arvioivat Müllerin suhtautuneen paavia kriittisemmin eronneiden ja uudelleen avioituneiden mahdollisuuksiin päästä ehtoolliselle.
Helsingin emerituspiispa Eero Huovinen tuntee kardinaali Müllerin ekumeenisten kohtaamisten perusteella. Molemmat olivat yhdessä kansainvälisen luterilais-katolisen ykseyskomission puheenjohtajia vuosina 2009–2012. Huovinen on sen jälkeenkin käynyt vuosittain tapaamassa kardinaalia.
Müllerin toimikauden keskeytyminen tuli myös Huoviselle yllätyksenä.
– Sitä se oli minulle ja varmasti monille muillekin. Müller on hyvissä voimissa ja energinen mies. Mutta Vatikaanista on usein vaikeaa saada perusteluja sen enempää nimityksille kuin myös tällaisille muutoksille. Muutokset Rooman hallinnossa tapahtuvat yleensä ilman etukäteisilmoituksia. Müller taisi itsekin kuulla paavin ratkaisusta vain päivää ennen, Huovinen sanoo Kotimaalle.
”Pohjimmiltaan Müllerin ja paavi Franciscuksen teologisen ajattelun erot eivät liene kovin suuria, mutta asennoitumistavoissa on varmasti eroja”
Huovisen mukaan tapahtuneen perimmäisistä syistä on vaikeaa olla varma.
– Vatikaanin sisälläkin lienee monenlaisia tulkintoja. Joidenkin mielestä kyseessä oli normaali viisivuotiskauden loppu, toisten mielestä saattaa olla kyse jopa siitä, että Müller itsekin olisi halunnut pois tehtävästään. Mutta varsin monet sanovat myös, että Müllerillä on ollut jännitteitä paavi Franciscuksen kanssa. Müller on julkisestikin ottanut etäisyyttä paavin kannanottoihin ja tapaan toimia.
– Müller on tarkka saksalaistyylinen teologi. Paavi taas kantaa enemmän huolta seurakuntalaisten hengellisestä tukemisesta. Pohjimmiltaan heidän teologisen ajattelunsa erot eivät liene kovin suuria, mutta asennoitumistavoissa on varmasti eroja.
Huovinen muistuttaa myös siitä, että Müller tuli uskonopin kongregaation johtoon Baijerista, missä hän toimi Regensburgin arkkipiispana.
– Hänet nimitti tehtävään entinen uskonopin kongregaation johtaja, paavi Benedictus XVI, Joseph Ratzinger, joka oli itsekin lähtöisin Baijerista, dogmatiikan professori niin kuin Müllerkin.
Huovinen kertoo Müllerin olevan korkeasti oppinut teologi, jonka mielenkiinnon kohteet ovat melko laaja-alaisia.
– Monet ovat kiinnittäneet huomiota siihen, että katolisen opin päättäväinen puolustaja on pitkään ollut Latinalaisen Amerikan vapautuksen teologien merkittävimpiin edustajiin kuuluvan Gustavo Gutiérrezin hyvä ystävä. Müller on itsekin kirjoittanut paljon köyhyydestä ja vapautuksen teologiasta. Hän on tutkinut myös luterilaisen Dietrich Bonhoefferin ajattelua, Huovinen taustoittaa.
– On usein kysytty, miten nämä kiinnostuksen kohteet liittyvät toisiinsa. Müller on aika omaperäinen ja asemansa tietävä persoona.
Huovisella ei ole tarkempaa tietoa siitä, pitävätkö uutisten tiedot paavin ja Müllerin huonoista henkilökohtaisista väleistä paikkansa.
– Mutta kyllähän se huomiota herättää, että roomalaiskatolisen kirkon 69-vuotias kakkosmies – kardinaaliksi hän on nuori – vaihtuu äkkiä viiden vuoden kauden jälkeen.
”En usko, että muutoksella on ekumeenisia vaikutuksia tai seurauksia esimerkiksi oppikeskusteluasioille”
Huovinen arvioi, että Müller tuntee kyllä Lutherin teologiaa, mutta hänen tulkintansa ovat olleet vähän vanhahtavia ja ”protestanttisia”. Yhteisessä luterilais-katolisessa dialogikomissiossa Lutherin ajatuksia ja ekumeenista merkitystä on katsottu avarammin.
Müllerin oppineisuutta ja tarkkuutta teologina kuvastaa Huovisen mukaan esimerkiksi tämän yli tuhatsivuinen katolisen kirkon dogmatiikka.
– Se on hyvin yksityiskohtainen, ja siinä otetaan kantaa melkein kaikkiin teologisiin asioihin.
Müllerin seuraaja on espanjalainen jesuiitta. Mitä tämä merkitsee esimerkiksi meidän kirkollemme tai luterilais-katoliselle ekumenialle?
– Aika näyttää, mutta en usko, että muutoksella on ekumeenisia vaikutuksia tai seurauksia esimerkiksi oppikeskusteluasioille. En tunne Müllerin seuraajaa arkkipiispa Ladaria Ferreriä. Hän on neljä vuotta vanhempi kuin edeltäjänsä. Monet sanovat, että teologialtaan Ladaria ei paljoakaan poikkea Mülleristä. Hänen sosiaalista avoimuutta ja yhteistyökykyä kiitetään. Jesuiittapaavi nimitti uudeksi johtajaksi jesuiitan, Huovinen muistuttaa.
Kuva: Jussi Rytkönen. Pietarinkirkko Vatikaanissa vuonna 2006.
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata digilehden ja printtilehden täältä.
***
Lue myös:
Vatikaanin talouspäällikköä, australialaista kardinaalia epäillään lasten hyväksikäytöstä
Paavi Franciscus: Nainen ei ikinä tule olemaan katolisen kirkon pappi
Luterilaisten ja katolilaisten rukoushetki Lundissa vei ekumeniaa askelen eteenpäin