Teologian tohtori ja pappi Sigfrid Sireniuksella (1877–1961) oli haave: rakentaa työväenliikkeen avustuksella maanpäällinen, oikeudenmukainen, sosialistiseen talousjärjestelmään perustuva Jumalan valtakunta.
Martti Ajon vastikään tarkistetussa teologian väitöskirjassa Punainen eskatologia nousee kiinnostavana sivujuonteena esiin, miten pohjoisen vanhoillislestadiolaiset parlamentaarikot tukivat Sireniusta. He edistivät vahvasti Sireniuksen Suomeen tuoman setlementtiliikkeen toimintaa Peräpohjolassa.
Sirenius pyrki levittämään 1920-luvun alussa myös Lapin tukkityömailla kristillis-sosiaalista aatetta ja torjumaan näin kommunismia. Hänen merkittävin yhteistyökumppaninsa alueella oli niin kutsuttu Lapin trio. Siihen kuuluivat ranualainen vanhoillislestadiolainen maallikkosaarnaaja Kalle Aukusti Lohi, torpparitaustainen Janne Koivuranta sekä alatorniolainen maanviljelijä-kunnankirjuri Antti Junes. Kaikki miehet olivat vanhoillislestadiolaisia Maalaisliiton kansanedustajia.
Äkkiseltään voisi ajatella, että ”punapappi” ja vanhoillislestadiolainen eivät olisi kovin todennäköinen työpari 1900-luvun alkupuolen Suomessa. Sireniuksen mukaan Jumalan voima on kuitenkin ollut valtavalla tavalla mukana lestadiolaisessa liikkeessä. Liike on ruokkinut hengellisesti ”Jumalan valtakunnan työkentän karuimpien nälkämaitten kansaa”. Hän arvosti lestadiolaisuutta liikkeenä, joka taisteli juoppoutta ja epäsiveellisyyttä vastaan.
Lapio trio oli poikkeus Pohjois-Suomen vanhoillislestadiolaisten joukossa
Keskimäärin Pohjois-Suomen vanhoillislestadiolaiset suhtautuivat erittäin torjuvasti kommunismiin ja kaikki vasemmistolaisuus samaistettiin siihen. Poikkeusyksilöitä, kuten Lapin trio, kuitenkin löytyi.
Kalle Aukusti Lohi oli väitöskirjan mukaan poliittisesti niin paljon kallellaan vasemmalle, että jopa Santeri Alkio oli paheksunut hänen veljeilyään sosialistien kanssa sisällissodan aikana. Sekä Sirenius että Lohi näkivät sisällissodan punaisten kapinana Suomen kansan valitsemaa eduskuntaa vastaan, mutta sisällissodan jälkeen he taistelivat kansan eheyttämisen puolesta eivätkä hyväksyneet kostopolitiikkaa.
Lohi tuki voimakkaasti Sireniuksen kristillis-yhteiskunnallista työtä ja vihki sosiaaliministerinä toimiessaan vuonna 1926 Rovalan setlementin tukkilaiskodin käyttöön.
Janne Koivuranta puolestaan kertoi haltioituneensa Sireniuksen kirjasta Kristityt ja nykyinen aika. Kirjan eettinen Jumalan valtakunta -ajattelu vetosi torpparitaustaiseen mieheen. Hän tunsi viehtymystä kristillistä sosialismia kohtaan. Koivuranta halusi levittää kirjaa kirkosta vieraantuneiden parissa. Tukki- ja uittotyötä itsekin tehnyt Koivuranta uskoi Sireniuksen ajatusten ja toiminnan ehkäisevän kommunismin leviämistä. Koivuranta tuki vahvasti myös evankelistaustaista Pohjois-Suomen setlementtitoiminnan käynnistäjää Aaro Tolsaa.
Alatorniolainen Antti Junes vaati Sireniuksen tapaan punavankien armahtamista sisällissodan jälkeen. Väitöskirjan mukaan myös hän oli lestadiolaisuudessaan opillisesti suurpiirteinen ja itsenäinen, mikä näkyi hänen kannustavassa asenteessaan Sireniuksen kristillis-sosiaalista työtä kohtaan.
Lapin trio ja Sigfrid Sirenius olivat aikoinaan Lapin perukoilla punamultayhteistyön edelläkävijöitä.
Kotimaa-lehteen ja Kotimaa Prohon on myöhemmin tulossa väitöstutkija Martti Ajon haastattelu.
Kuva Sigfrid Sireniuksesta: Kotimaan kuva-arkisto
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata digilehden ja printtilehden täältä.