Tutkija Kimmo Ketola analysoi Vartija-lehdessä kahta tutkimusta, joiden mukaan uskonnollisuus jakautuu tällä hetkellä aiempaa selvemmin kolmeen erilaiseen ryhmään.
Uskonnollisen ja ei-uskonnollisen väestönosan ohella esiin nousee kolmas ryhmä, josta tutkimuksissa käytetään nimitystä ”henkisyys” (spirituality).
Toinen Ketolan kommentoimista tutkimuksista on Trinity Collegen tutkijoiden Barry A. Kosminin ja Ariela Keysarin raportti yhdysvaltalaisten korkeakoulu- ja yliopisto-opiskelijoiden uskonnollisesta identiteetistä ja toinen brittiläisen kristillisen ajatushautomon Theoksen raportti, joka pohjautuu Iso-Britanniassa tehtyyn valtakunnalliseen kyselyyn.
Jälkimmäisen tutkimuksen mukaan jopa yli puolet vastaajista sijoittuu perinteisen jumalauskon eli teismin ja puhtaaksiviljellyn ateismin välimaastoon. Ketola kirjoittaa, että kristillinen persoonallinen jumalakuva on yhä useammille länsimaalaisille vieras. ”Silti harva tuntee vetoa kaikesta lumouksesta riisuttuun maailmankatsomukseen”, hän muotoilee.
”Mitä tahansa ’henkisyys’ tässä yhteydessä merkitseekään, tulokset kertovat siitä, että uskonnollisuuden muutoksessa ei ole kyse oikeaoppisen kristillisyyden ja puhtaaksiviljellyn ateismin välisestä vaihtokaupasta. Näyttää siltä, että useimmat ihmiset pitävät molempia vaihtoehtoja epätyydyttävinä.”
Kirkon tutkimuskeskuksessa tutkijana työskentelevän Ketolan mukaan oma kysymyksensä on se, miksi ihmiset näyttävät olevan niin vastahakoisia omaksumaan ateistisen maailmankatsomuksen, vaikka kristillisestä katsomuksesta on luovuttu. Vielä tärkeämpää on kysyä, miksi perinteinen kristillisyys menettää niin nopeasti asemaansa, vaikka ihmiset tuntevat heikosti vetoa ateismiin.
Amerikkalaistutkimuksen mukaan 32 prosenttia pitää itseään uskonnollisena, 32 prosenttia henkisenä ja 28 prosentia sekulaarina. Kiinnostavaa on, että henkiset olivat lähellä uskonnollisia metafyysisissä kysymyksissä, mutta lähempänä sekulaareja yhteiskunnallissa ja moraalisissa kysymyksissä. Ketola tosin muistuttaa, etteivät tulokset ole sellaisenaan siirrettävissä Eurooppaan.
Ketola päättelee, että henkisten ihmisten asennoituminen kristillisiin kirkkoihin vaikuttaa tulevaisuudessa merkittävästi kirkkojen yhteiskunnalliseen asemaan. ”Jos yhdysvaltalaistutkimuksen perusasetelma toteutuu myös Euroopassa, kirkkojen kohtalon ratkaisee se, minkälaisia moraalisia kompasseja ne jäsenilleen tarjoavat.”