Kirkkojen maailmanneuvoston (KMN) pääsihteeri Olav Fykse Tveit pitää ekumeenisen maailmanjärjestön vaikuttamistyötä liikkeen eri painotuksia yhdistävänä kanavana. Tveit puhui viime viikonvaihteessa Helsingissä päättyneessä pohjoismaisessa systemaattisteologisessa konferenssissa.
Tveit viittaa siihen, että ekumeenisessä liikkeessä on ollut ”jatkuvaa jännitystä” yhtäältä opillisia kysymyksiä korostavien ja toisaalta oikeudenmukaisuutta ja rauhantyötä painottavien välillä.
Toinen ekumeenisen liikkeen koulukuntajako on Tveitin mukaan dogmatiikan ja etiikan välillä, vaikka KMN:n käytännön työssä tämä jaottelu ei juuri tunnukaan.
Kolmas ekumeenisessa liikkeessä keskustelua herättävä kysymys on Tveitin mukaan se, kuinka paljon kirkkojen ylipäätään pitäisi sekaantua asioihin, joita voidaan pitää lähinnä poliittisina kysymyksinä. Arvostelua suuntaan ja toiseen tulee Tveitin mukaan sekä politiikan toimijoilta että kirkkojen sisältä:
”Joidenkin mielestä vaikuttamistoimintaan panostaminen on liian vahvaa. He syyttävät KMN:n olevan lähinnä YK:n kirkollinen vastine. Vastaavasti joidenkin toisten mielestä KMN keskittyy liian paljon teologian ja kirkko-opin klassisiin aiheisiin – mutta toisten piirien mielestä silti liian vähän.”
Tveit arvioi tilanteen kuitenkin parantuvan. Ekumeeninen tilanne on hänestä nykyisin sellainen, että KMN voi ilmaista entistä paremmin myös yhtenäisyyttään yhteisen vaikuttamistoiminnan ja palvelun kautta maailmassa. Tämän eri painotuksia yhdistävän toiminnan toteutumisalueita ovat pääsihteerin mukaan esimerkiksi työ ihmisoikeuksien uskonnonvapauden, rauhantyön ja sovittelun, ilmastonmuutoksen ja köyhyyden voittamisen sekä pakolaistilanteen helpottamisen puolesta.
Kirkkojen vaikuttamistyö perustuu Tveitin mukaan kristilliseen uskoon ja sillä on profeetallinen, kriittinen lähestymistapa. Siihen eivät kuulu fatalismi tai kyynisyys, vaan pyrkimys muuttumiseen ja toivoon. Ylipäätään Tveit korosti puheessaan toivon merkitystä ekumeenisen liikkeen työlle.
”Toivo nousee kristillisen uskon ytimestä, apostolisesta ristin ja ylösnousemuksen traditiosta. Se on ankkuroitunut yleisesti tunnettuun tapahtumaan ja sillä on universaaleja seurauksia. Toivo ilmaisee itsensä välttämättä lähimmäisenrakkautena, riippumatta siitä, keitä sen kohteet ovat tai missä he ovat.”
Kuva: KMN
Lue myös: