Politiikantutkija Aini Linjakumpu kirjoittaa sunnuntain Kalevassa vanhoillislestadiolaisen liikkeen elävän kovinta kriisiään sitten 1970-luvun. Linjakumpu on tutkinut liikettä ja hänen tutkimuksensa hoitokokouksista valmistuu ensi vuonna. Hänen mukaansa esimerkiksi pedofiliakohun ja muiden kriittisten keskustelujen aiheuttamat ristiriidat ilmenevät ensisijaisesti liikkeen sisällä.
– Tilanne on liikkeen johdon kannalta kestämätön, koska vanhoillislestadiolaisuuden opillinen selkäranka on uskovien yhteisön yksimielisyys, Linjakumpu kirjoittaa.
Linjakummun mukaan 1970-luvun vallankäyttötapana käytetyt hoitokokoukset ovat palanneet vanhoillislestadiolaisuuteen. Nykyiset hoitokokoukset kohdennetaan valikoidulle ryhmälle, eikä niissä niinkään puututa henkilökohtaisen elämän tekemisiin, vaan niitä käytetään vaientamaan liikkeen johdon vastaisia mielipiteitä.
– Poikkeavat mielipiteet leimataan eriseuraisuudeksi, jolloin ne voidaan jättää omaan arvoonsa, Linjakumpu arvio Kalevassa.
Linjakummun mukaan hoitokokoukset tulevat lähivuosina lisääntymään, mutta liikkeen kipukohdat eivät niillä katoa. Hän arvioi, että vanhoillislestadiolaisen liikkeen hajoaminen on lähempänä kuin vuosikymmeniin, ellei keskustelussa onnistuta paremmin.