Ulkomailta haetuista pappisvihkimyksistä huolimatta Suomen luterilainen evankeliumiyhdistys (Sley) on Suomen kirkon järjestö, vakuuttaa Sleyn kotimaantyön johtaja Juhana Tarvainen.

– Teemme työtä Suomen kirkon sisällä. Sleyn jäsenet ja Sleyn asema lähetysjärjestönä ovat se liima, joka meidät liittää tähän kirkkoon, Tarvainen sanoo.

Kysymyksen Sleyn asemasta nosti esiin eilen Turun piispa Mari Leppänen todetessaan, että Sleyn noin 30 papista pian puolet on saanut pappisvihkimyksen jossain muualla kuin Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa. Suomessa vihityt papit on Leppäsen mukaan yhtä lukuun ottamatta vihitty joko ennen pappisviran avaamista naisille tai Oulussa piispa Olavi Rimpiläisen aikana.

Leppäsen mukaan tämä herättää kysymyksen, onko Sley Suomen kirkon lähetysjärjestö vai itse asiassa Inkerin kirkon järjestö. Hän ei kuitenkaan halunnut ottaa kantaa Sleyn asemaan lähetysjärjestönä ennen piispainkokouksen lokakuun lopulle sovittua istuntoa. Voit lukea jutun aiheesta tästä.

LUVUT PITÄVÄT Juhana Tarvaisen mukaan paikkansa, kun mukaan lasketaan niin kotimaassa kuin lähetyskentillä työskentelevät Sleyn papit. Tarvaisen mukaan Sleyn palkkalistoilla on kaikkiaan 29 pappia. Heistä 18 on vihitty Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa ja 11 ulkomailla.

Kotimaantyössä Sleyllä on 16 pappia. Heistä 13 on vihitty virkaan Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa ja kolme ulkomailla. Lukuihin ei ole laskettu mukaan järjestöön läheisesti liittyvien tahojen pappeja, kuten Karkun evankelisen opiston rehtoria.

Toistaiseksi enemmistö Sleyn papeista on siis vihitty Suomessa. Tarvainen kuitenkin arvelee, että eläköitymisten myötä puntari keikahtaa noin viidentoista vuoden sisällä toiseen suuntaan.

– Ilman muuta suunta on ollut se. Jos ajattelee nykyistä joukkoa, niin lähivuosina eläköityvistä enemmistö on Suomen kirkon pappeja. Nuoremmissa on Inkerin kirkon pappeja.

Tarvainen korostaa, että Sleyn näkökulmasta Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pappisvihkimys on ”täysin pätevä ja kelvollinen”. Jokainen Sleyn työhön pappisvihkimystä anova tekee Tarvaisen mukaan päätöksen vihkivästä kirkosta itse.

Käytännössä Sleyn papit eivät silti pääsääntöisesti enää osallistu Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pappisvihkimyksiin. Syynä on Tarvaisen mukaan se, ettei kirkko järjestä vain miehille rajattuja vihkimyksiä.

Onko järjestöllä, jonka työntekijät eivät halua osallistua Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pappisvihkimyksiin, edellytyksiä toimia Suomen evankelis-luterilaisen kirkon lähetysjärjestönä?

– Ilman muuta. En näe siinä mitään ongelmaa. Perinteinen virkakäsitys ei ole kuitenkaan kirkon mukaan harhaoppi. Niin on voinut kirkossa uskoa ja opettaa tähän asti ja toivottavasti myös tulevaisuudessa.

OMAN PAPPISVIHKIMYKSENSÄ Juhana Tarvainen sai Inkerin kirkkoon vuonna 2012. Kaksi vuotta sen jälkeen hän anoi ja sai pappisoikeudet Suomen kirkkoon Turun tuomiokapitulilta. Tarvainen työskenteli tuolloin Sleyn Satakunnan piirivastaavana.

Kirkolliskokous päätti pappisviran avaamisesta naisille vuonna 1986. Vuonna 2006 piispainkokous antoi ohjeistuksen, joka mukaan naispappeuden vastainen vakaumus ei voi näkyä työtehtävien hoitamisessa: ”Naispappeuteen torjuvasti suhtautuvalla on edelleen oikeus tulla vihityksi papiksi, mutta hänen tulee sitoutua kaikilla tasoilla yhteistyöhön naispappien kanssa.”

Turun silloiselle piispalle Kaarlo Kallialalle osoittamassaan anomuskirjeessä myös Tarvainen käsitteli kysymystä yhteistyöstä: ”Ymmärrän, että viran toteuttamisen suhteen minulle kuuluu samat velvollisuudet ja oikeudet kuin muillekin kirkkomme papeille. Kirkon pappisviran toimittamisen vaatiessa yhteistyötä papiksi vihittyjen naisten kanssa en siitä kieltäydy”, Tarvainen kirjoitti tuolloin.

Anomuskirje nousi esiin sen jälkeen, kun Tarvainen viime viikolla kertoi Kotimaan haastattelussa, ettei tee yhteistyötä papiksi vihittyjen naisten kansa hengellisissä opetustilanteissa tai alttarilla. Nyt hän sanoo tarkoittaneensa kirjeessään vuonna 2014 nimenomaan yhteistyötä muissa tilanteissa.

– Yhteistyötä voi olla monenlaista, niin kuin vaikka maahanmuuttajiin liittyen on ollutkin, Tarvainen sanoo.

Piispan kanssa käymiään keskusteluja yhteistyöstä pappisnaisten kanssa Tarvainen ei halua tarkemmin avata. Hän kieltää kuitenkaan valehdelleensa kirjeessä.

– Olisin muotoillut sen varmaan toisin, mikäli sillä tarkoitetaan muunlaista yhteistyötä.

Nykyään Turun arkkihiippakunnan piispoina ovat arkkipiispa Tapio Luoma ja Turun piispa Mari Leppänen. Tarvainen ei ole aivan varma siitä, kumman piispan kaitsennassa hän on.

– Joskus on ollut sellainen perinne, että järjestöpapit ovat arkkihiippakunnan pappeja, mutta en tiedä onko se enää voimassa. Voi olla, että olen Turun hiippakunnan pappi, Tarvainen sanoo.

* * *

Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?

Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Hyviä lukuhetkiä!