Vantaankosken seurakunnan papit pesevät ohikulkijoiden jalkoja Myyrmäen asemalla kiirastorstaina. Pirkko Järvinen on pesijänä neljättä vuotta peräkkäin.
Miksi haluat olla pesemässä jalkoja?
– Olin mukana, kun Pappien pesula toteutettiin ensimmäisen kerran Helsingissä vuonna 2015. Idea oli minusta hyvä, ja ehdotin, että jatkaisimme perinnettä Vantaalla. Peseminen on jalkautumista sanan varsinaisessa merkityksessä.
Ketkä pesettävät jalkansa?
– Aiempina vuosina jalkojenpesuun on tullut kahden tunnin aikana vajaat 20 ihmistä. Maahanmuuttajat ovat pesemiselle ehkä avoimempia kuin kantasuomalaiset. Seniori-ikäisiä seurakuntalaisia tulee paikalle varta vasten. Lapsiakin on ollut. Suurin osa ihmisistä juoksee ohi, mutta heillekin saattaa jäädä muistijälki siitä, että olemme paikalla.
Kysyvätkö ihmiset, miksi pesette jalkoja?
– Asemahalliin rakentamassamme pesulassa on vanha opetustaulu, jossa Jeesus pesee jalkoja. Esillä on myös raamatunkohta, jossa Jeesus pesee opetuslasten jalat ennen viimeistä ehtoollista. Saatan kertoa, että haluamme olla tällä tavalla läsnä tai että paavillakin on tapana pestä jalkoja.
Millainen pesutoimitus on käytännössä?
– Otan veden siivouskomerosta, sen pitää olla riittävän lämmintä. Laitan sekaan kylpysuolaa. Hieron jalkoja pehmeästi ja huljuttelen. Lopuksi kuivaan ja rasvaan jalat. Me kaikki osapuolet vähän ujostelemme. Olemme avoimia mutta varovaisia. Juttelen ihmisten kanssa, jos he haluavat. Yksi mies itki vuolaasti koko pesun ajan.
Mitä ajattelet pestessäsi ihmisten jalkoja?
– Ajatukset ovat konkreettisissa asioissa, mutta tunteen tasolla tilanne on koskettava ja hengellinen. Tunnen hellyyttä heitä kohtaan, joiden jalat pesen. Kohtaaminen vastaa vähän sitä, kun jaan jollekulle ehtoollista. Sekin on herkkä ja rakkaudellinen hetki.
Kuva: Jukka Granström