Politiikan konkari Timo Laaninen, 67, toimi vuosikymmenet keskustan puoluesihteerinä, pääministerien erityisavustajana ja Suomenmaa-lehden päätoimittajana. Hänen torstaina ilmestynyt muistelmakirjansa Keskustan kuiskaaja – vuoteni politiikassa onkin pääosin tymäkkää ja yksityiskohtaista poliittisen lähihistorian läpikäyntiä.
Viime vuosilta Laaninen tunnetaan myös pappina. Muistelmissa sivupolkuna mutta kuitenkin elämänvaiheita läpäisevänä teemana ovat hengelliset asiat. Laaninen toimi projektipappina Helsingin Malmilla vuodesta 2018. Hän jäi eläkkeelle päättyneenä kesänä.
Laanisen kristillisen katsomuksen juuret ovat lapsuudessa. Äiti kävi hengellisissä tilaisuuksissa, myös eri herätysliikkeiden, ja piti lapsille pyhäkoulua. Isä, sotaveteraani, oli tuntenut rintamalla yliluonnollista varjelusta.
Suhde kristinuskoon vaati ratkaisua
Oman uskonratkaisunsa Laaninen teki kesällä 1980, jolloin hän oli 25-vuotias.
”Olin harrastanut pitkään aatteellisia pohdintoja poliittisessa liikkeessä. Yksi pala noista pohdinnoista kuitenkin puuttui, suhde kristinuskon Jumalaan. Olimme kulkeneet rinnakkain. Suhtauduin kristinuskoon kohteliaalla kunnioituksella mutta pidin kuitenkin välimatkaa”, Laaninen kirjoittaa.
Käännekohta oli kesäseminaari, johon Laaninen lähti vaimonsa Ulla-Maijan kanssa. Laaninen kutsuu tilaisuutta nuorten kristittyjen älykköjen kokoontumisajoksi. Puhujista hän muistaa Helsingin NMKY:n aikuistyön vetäjän Kari Törmän, Ajankohtainen-lehden päätoimittajan Daniel Nylundin ja Kansanlähetyksen nuorisosihteerin Mikko Aallon. Muusikko Jukka Leppilampikin oli paikalla.
”Sain viikon aikana varmuuden, että kristinusko ei tarkoita järjen heittämistä nurkkaan vaan tarjoaa kestävän pohjan maailman avoimelle tarkastelulle. Puhuimme psykologiasta ja politiikasta ja kaikista asioista niiden väliltä. Niinpä päädyin viikon lopulla henkilökohtaiseen uskonratkaisuun ja sen julkistamiseen siinä porukassa.”
Laaninen kirjoittaa ajattelevansa, että Jumala lähestyy jokaista juuri hänelle sopivalla tavalla. Hänen kohdallaan suhde kristinuskoon vaati ratkaisua.
Merkittävänä kokemuksena Laaninen kuvaa kirjassaan myös valtion nuorisoneuvoston Yhdysvaltain-matkaa 1980-luvun alkupuolella. Atlantassa seurue tutustui kansalaisoikeustaistelija Martin Luther Kingin nimeä kantavaan kulttuurikeskukseen.
”Kuinka ollakaan, sen pihalla ’satuimme’ törmäämään Kingin leskeen Coretta Kingiin. Sanan karisma merkitys kirkastui tuossa lyhyessä kohtaamisessa.”
Kingin viimeiseksi jäänyttä puhetta ennen salamurhaa tai Jaakko Löytyn kirjoittamaa Martin Luther Kingin laulua Laaninen ei vieläkään kuuntele liikuttumatta.
Suuret menetykset
Herkkä ja hienovireinen on kuvaus toukokuulta 1987, jolloin Timo ja Ulla-Maija Laaninen menettivät esikoisensa, keskosena syntyneen ja virusinfektion saaneen Antti-vauvan.
Laaninen kirjoittaa viimeisestä yöstä Lastenklinikan teho-osastolla kuolevan lapsen vierellä.
”Kaikki letkut ja johdot on otettu pois. Pieni valkoinen käärö puhtaan valkoisen lakanan päällä – kuinka kaunis meidän poikamme onkaan.”
”Niin, uskomme, että Antti pääsee kotiin. Joku on häntä vastassa. Tai ei vain joku vaan meidän Vapahtajamme.”
Vierestä seurattuna vaikea paikka oli myös pääministerinä tuolloin olleen Juha Sipilän pojan kuolema alkuvuodesta 2015.
”Tuomon kuolema oli musertava järkytys Sipilän perheelle, mutta uutinen löi kyllä ilmat pihalle meistä Juhan läheisimmistä työtovereistakin. Vaaleihin oli tasan kaksi kuukautta aikaa, ja meidän johtajaamme oli lyöty raskaimmalla mahdollisella moukarilla.”
Teologinen tiedekunta lunasti odotukset
Ajatuksen hakea teologiseen tiedekuntaan Laaninen sai alun perin vihreiden kansanedustajalta Kirsi Ojansuu-Kaunistolta syksyllä 2012. Tämä oli aloittanut tiedekunnassa ja kertoi siitä Laaniselle. Ojansuu-Kaunisto vihittiin papiksi niin ikään Malmin seurakuntaan tänä keväänä.
Opiskelupaikan saamisesta Laaninen kuuli Kotimaan toimittajalta Johannes Ijäkseltä.
”Muutaman viikon kuluttua puhelimeni soi, kun olimme perheen kanssa palaamassa viikonlopun vietosta Kemiönsaaren kakkosasunnoltamme. Luurin päässä oli Kotimaan toimittaja. Hän tarkisti, onko puhelimessa teologian ylioppilas Timo Laaninen. Tunnustin olevani, vaikka en ollut vielä tuloksia nähnytkään.”
Laaninen kirjoittaa, että tiedekunta lunasti kaikki hänen odotuksensa.
Pappeus kiinnosti Laanista, mutta hän piti ikänsä takia mahdollisuuttaan työllistyä papiksi lähinnä teoreettisena. Toisin kävi. Laanisen työnkuvaan projektipappina kuului ihmisten kohtaamista turuilla ja toreilla, Teboililla ja baareissa.
Malmin seurakunnan entinen kirkkoherra Heikki Arikka kuvaili kirjan julkistustilaisuudessa, että Laaninen on kuunnellut ja koskettanut suomalaisia miehiä.
”Timosta voisi kirjoittaa kirjan myös otsikolla Lähiöiden kuuntelija – vuoteni pappina”, Arikka sanoi.
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden tai näköislehden täältä.