Paljon on muuttunut hautajaiskulttuurissa viime vuosikymmeninä. Varsinkin isoissa kaupungeissa tuhkauksista on tullut tavallisia, hautajaiset pidetään yhä useammin omaisten kesken, muistotilaisuudet ovat pieniä ja arkulle lasketaan usein vain yksi kukka. Hautajaisista halutaan myös vainajan näköiset.
Parantunut terveydenhuolto nostaa ihmisten elinikää. Siunaustilaisuuksiin tulee vähän väkeä, koska ystävät ovat jo kuolleet. Osa omaisistakin saattaa sairastella ja lapsenlapsista moni on muuttanut ulkomaille. Suvut ovat muutenkin hajallaan.
Moni iäkkäistä vainajista on viettänyt vuosikausia hoitolaitoksissa. Kunnat ottavat vanhuksen eläkkeestä 85 prosenttia. Vanhuksen säästöt saattavat kulua välttämättömiin hankintoihin. Lopulta kuolinpesä on niin varaton, ettei muistotilaisuuteen ole varaa.
Vaikka varaa muistotilaisuuteen olisikin, moni haluaa kutsua sinne vain läheisimmät. Hautajaisista tulee pieniä, eivätkä ne ole enää suvun, ystäväpiirin ja kyläkunnan yhteisiä kokoontumisia kuten ennen. Suppeissa hautajaisissa perinteet eivät siirry ja varsinkin nuoret ovat usein avuttomia, kun he vuorollaan joutuvat järjestämään hautajaisia.
*
Suomi on jakautunut suhtautumisessaan kuolemaan ja hautajaisiin. Maaseudulla perinteet hallitaan, suruharsoja ja -nappeja ei sentään enää käytetä, mutta ihmiset tietävät toisistaan, kenellä on surua. Isoissa kaupungeissa asenteet ovat pinnallisempia ja kuolemaa pyritään häivyttämään. Muutos kulkee kuin aalto etelästä pohjoiseen.
Tornion hautauspalvelun tuore omistaja Tatu Marttinen arvelee, että jossain vaiheessa etelän tavat saavuttavat Tornionkin.
– Meillä ollaan vielä hyvin perinteisiä. Ihmiset pukeutuvat hautajaisissa mustiin, osaavat virret, tuovat kukkalaitteita ja muistotilaisuudet järjestetään koko yhteisölle. Yli puolet haudoista lapioidaan umpeen saattoväen ollessa paikalla.
Vainaja voidaan Marttisen mukaan myös ennen siunaamista käyttää kotona, mistä lähdetään hautaussaattona kohti kirkkoa.
Tatu Marttinen perehtyi hautausalan tapoihin ja käytäntöihin työskentelemällä vuoden verran Haaparannan puolella sijaitsevassa hautaustoimistossa.
– Ruotsalaisten käytännöt poikkeavat jonkin verran Suomesta. Aiemmin täällä pohjoisessa oli hyvin tarkkaa, että miehet haudattiin puupintaisessa ja naiset kangasverhoillussa arkussa.
Marttisen mukaan hautajaispukeutuminen on Ruotsin puolella huolettomampaa kuin Suomessa. Siellä näkee myös maalattuja arkkuja.
– Kirkolliset hautajaiset ovat aika harvinaisia. Uskonnollinen ulottuvuus puuttuu ja puheen pitää joku hautaustoimistosta. Ruotsi on Suomea maallistuneempi maa ja erot näkyvät hautajaistavoissa selvästi. Aina ei ole hautaakaan, vaan omaiset voivat ripotella tuhkan heille sopivaan paikkaan.
*
Hautaustapoihin vaikuttavat myös hautajaisiin liittyvät kustannukset. Esimerkiksi Torniosta on matkaa lähimpään krematorioon Ouluun pitkälti yli sata kilometriä ja vainajan kuljetus maksaa. Vainajista tuhkataan vain noin kolmannes.
Tatu Marttisen mukaan arkkupaikat Torniossa eivät ole läheskään samoissa hinnoissa kuin isoissa etelän kaupungeissa. Helsingissä ja Vantaalla hautapaikan hinta nousee yli tuhannen euron. Torniossa oman seurakunnan jäsen saa hautapaikan sadalla eurolla, ulkopaikkakuntalainen maksaa viisinkertaisen hinnan.
Oulun krematoriossa tuhkataan vainajat koko Pohjois-Suomen alueelta Nuorgamista Raaheen. Lapissa ei ole yhtään krematoriota – lähin sijaitsee Kajaanissa. Oulun krematorio ilmoitti viime keväänä, ettei siellä voida enää lisätä kapasiteettia. Krematorio joutuu harkitsemaan, ottaako enää vastaan kaikkia tilauksia, vai rajoittako toimintansa vain lähialueelle. Oulun vainajista tuhkataan jo yli puolet.
Tuhkausten määrä on kaikkialla noussut hyvin nopeasti. Kaksikymmentä vuotta sitten vainajista tuhkattiin vain joka viides. Viime vuonna valtakunnallisesti vainajista tuhkattiin lähes puolet.
*
Suhtautuminen kuolemaan on muuttunut samassa tahdissa kuin tuhkaukset ovat yleistyneet. Toisaalta kuolema työnnetään piiloon ja eletään kuin sitä ei olisikaan. Toisaalta siitä tehdään viihdettä. Television rikossarjat kiertyvät lähes aina ihmisen väkivaltaisen kuoleman ympärille.
Todellisessa elämässä ihmiset kuolevat lähes aina sairaaloissa tai hoitolaitoksissa. Varsinkin kaupungeissa hautaustoimistot ovat ottaneet hoitaakseen monet sellaiset asiat, jotka ennen hoiti perhe tai muu lähipiiri.
Toimistoa tarvitaan ainakin arkun hankkimiseen ja kuljetuksiin, koska vain niillä on viranomaisten lupa hoitaa kuljetukset. Enimmillään toimisto voi huolehtia lähes kaikesta hautapaikkaa, musiikkia, pappia ja muistotilaisuutta myöten.
Vieraantumisesta kertovat myös hautaamiset puhtaana viranomaistyönä. Silloin vainaja siirretään suoraan krematorioon ilman siunausta ja tuhka ripotellaan muistolehtoon. Ilmiö ei ole vielä yleinen, mutta alkaa olla tuttu sekä hautaustoimistoille että seurakunnille.
Hieman yllättävää on, että kirkkoon kuulumattomista vainajista siunataan edelleen 80 prosenttia. Se tapahtuu lähinnä omaisten toivomuksesta, jollei vainaja ole asiaa painavasti kieltänyt.
*
Suomen Hautaustoimistojen Liitto ry.:n puheenjohtaja Kyllikki Forsius näkee työssään asenteiden muutoksen. Hänen oma toimistonsa sijaitsee Vantaalla, keskellä maallistuvaa Suomea.
Forsiuksen mukaan yhä useampi ajattelee hautajaisissa, että nyt kaikki on ohi.
– Monelle hautajaiset ovat elämän loppu, eikä sillä ole enää ole väliä, mitä ihmisen kuolleelle ruumiille hautajaisten jälkeen tapahtuu.
Forsius kertoo, että suurin osa omaisista ei kerää mukaansa edes kortteja kukkalaitteista. Hänestä tuntuu siltä, etteivät omaiset tule ajatelleeksi asiaa. Korteista voisi katsella myöhemmin, mitä toiset ovat kuolleesta ajatelleet ja kirjoittaneet.
– Vallitseva ajattelu tuntuu olevan kuolemaa koskeva välinpitämättömyys. Se koetetaan unohtaa. Kuolemaan erottamattomana kuuluva suru voi monelta jäädä surematta.
Jyväskylässä näkyy sama kehitys, vaikka siellä ihmisillä on vielä hyvä tuntuma siitä, miten hautajaisissa toimitaan.
– Papin työssä huomaa, että toiset ovat sinut kuoleman kanssa. Surutyössä perinteet kantavat heitä, kuvaa Jyväskylän seurakunnan yhteisen seurakuntapalvelun johtaja Jukka Helin.
Muutos suhtautumisessa kuolemaan ja hautajaisiin näkyy myös kuolinilmoituksissa. Yhä useammin alariveillä sanotaan, että siunaus on toimitettu läheisten läsnä ollessa. Vain muutamassa ilmoituksessa kerrotaan, missä ja milloin siunaus pidetään. Muistotilaisuus vietetään vain omaisten kesken.
Lokakuisena sunnuntaina Helsingin Sanomissa, Turun Sanomissa, Aamulehdessä ja Kalevassa oli yhteensä 155 kuolinilmoitusta. Vain 17:ssä oli niin sanottu yleinen kutsu, eli ilmoituksessa kerrottiin, missä siunaus tapahtuu.
– Jos muistotilaisuuden järjestää pääkaupunkiseudulla ravintolassa, kustannukset panevat miettimään. Tarjoilut maksavat suunnilleen saman kuin arkkupaikka hautausmaalla, Kyllikki Forsius suhteuttaa kustannuksia.
*
Uusi piirre on myös omaisten toive saada hautajaisista vainajan näköiset. Tämä näkyy omaisten musiikkitoiveissa, muistopöydän koristeluissa ja muistotilaisuuden ohjelmassa.
Pöydälle voidaan kuvan ja kynttilöiden lisäksi tuoda poisnukkuneen silmälasit tai jokin muu henkilökohtainen esine. Monet kokoavat valokuva-albumin edesmenneen elämästä tai keräävät kuvia Power Point -diasarjaksi. Myös kaitafilmejä ja videoita voidaan etsiä suvun arkistoista ja esittää niitä muistotilaisuudessa.
Eniten keskustelua syntyy musiikin käytöstä. Kun siunaaminen tapahtuu kirkossa tai kappelissa, virsistä ja muusta musiikista sovitaan kirkkomuusikon kanssa. Muistotilaisuudessa musiikki voi olla monipuolisempaa, esimerkiksi vainajan ja omaisten mielimusiikkia.
Siunaustilaisuuksien musiikkivalinnoissa makumieltymykset ovat yhä useammin vastakkain. Moni pappi lähtee siitä, että kun vainaja siunataan seurakunnan tiloissa ja toimesta, mukana pitää olla ainakin pari virttä.
Aikansa merkki lienee netistä löytyvä Tuhkaksi-sivusto, joka on ilmiselvästi tehty uskonnottomia hautajaisia varten. Sen laajassa musiikkivalikoimassa ei ole ainoataan virttä. Sen sijaan siellä on ehdotuksia musiikiksi eri ikäisten hautajaisiin, elokuva- ja viihdemusiikkia sekä kevyttä klassista.
Tapiolan seurakunnan diakoniapappi Aarne Laasonen on kuullut monenlaisia musiikkitoivomuksia toimituskeskustelujen yhteydessä.
– Lupasin kerran viedä musiikkitoiveen eteenpäin. Sen jälkeen ohjaan aina omaiset ja muusikon saman pöydän ääreen.
Kuvat Kuopion Isolta hautausmaalta Olli Seppälä