Suomessa vieraillut amerikkalaisprofessori: Klonkussa ruumiillistuu hyvän ja pahan taistelu

Fantasiakirjallisuuden klassikko, J.R.R. Tolkienin
Taru sormusten herrasta, on mahtava eeppinen saaga hyvän ja pahan taistelusta maailmassa ja ihmismielessä.

Tolkienin luomista monista taruhahmoista yksi moraalisesti mielenkiintoisimmista on Klonkku, toiselta nimeltään Sméagol. Tämän turmeltunutta ja pohjimmiltaan surullista hahmoa moraalisena esimerkkinä käsitteli amerikkalainen professori Craig A. Boyd, joka piti viime viikolla vierailuluennon Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa.

Boydin mukaan vallanhalu oli Tolkienille poikkeuksetta kieroutunutta ja kaiken nielevää rappeutumista tai turmeltumista. Klonkku ei kuitenkaan mahtunut juuri tähän sapluunaan.

– Mutta oliko juuri tämä Klonkun ongelma? Kertomuksen muista hahmoista poiketen Klonkku vaikuttaa haluavan juuri sormusta itseään. Hän haluaa vain saada sen omistukseensa eikä valtaa toisiin, Boyd pohdiskeli.

Vuosisatoja ennen sormuksen ritarien Frodon ja kumppaneiden vaiheita Klonkku oli hobitti Sméagol. Hänen rappeutumisensa alkoi siitä hetkestä, kun hän sattumalta sai haltuunsa mahtisormuksen.

– Jokainen, joka haluaa tuon sormuksen, kärsii siitä jotenkin.

Yhtäältä on Sméagol, joka edustaa tämän jakautuneen persoonallisuuden parempaa puolta. Puolta, joka voidaan pelastaa.

Toisaalta hän on ajan kuluessa ja sormuksen voimasta muuttunut Klonkuksi, vääristyneeksi ja turmeltuneeksi, ja ajautuu pelastuksen tuolle puolen.

– Klonkku ajattelee vain sormusta. Hän edustaa minuuden ”rumaa id-kerrostumaa” eli tiedostamatonta viettipohjaa.

Hyveet ja paheet

Tolkienin pahimmissakin hahmoissa on usein jotakin ihailtavaa. Kertomuksessa Gandalf muistuttaa Frodoa Morian luolissa, että kaikissa – myös Klonkussa – on jotakin hyvää, ja toisinpäin.

Boydin mukaan harras katolilainen Tolkien tunsi hyvin keskiajan filosofin Tuomas Akvinolaisen (1225–1274) moraaliopetusta. Klonkun hyveisiin kuuluivat rohkeus ja sitkeys. Niitä ei kuitenkaan voi laskea hänelle eduksi.

– Klonkun paheita olivat itsekkyys, viha, kateus ja pahansuopuus.

Boyd kiinnitti huomiota esimerkiksi Klonkun tuntemaan kateuteen. Olennon kateus nousi surusta, koska se oli menettänyt sormuksen. Kateus oli syyllistä surua ja halua saada se itselle.

– Klonkku kohtasi sormuksen omistamisen mielihyvän, sen menettämisen surun sekä kateuden siitä, että se oli nyt toisella.

Viha on kateuden tytär

Boydin mukaan kateutta on kahdenlaista lajia. Kohdekateus (object envy) on sitä, että halutaan sellaista, mitä toisella on. Toisen persoonalla ei ole tässä merkitystä. Tilannekateus (state envy) taas on sitä, että ollaan kateellisia toiselle siksi, että tällä on se haluttu asia.

– Toinen nähdään jollakin tavalla syylliseksi siihen, että tunnen itseni alakynnessä olevaksi.

Viha nousee surusta. Se on myös kateuden tytär.

– Klonkku viettää suurimman osan elämästään etsien vihalleen kohdetta, Boyd sanoi.

Klonkku moraalisena tapauksena kirvoitti luennolla yleisökeskustelua. Keskustelussa todettiin, että vaikka Tolkienilla näyttäisi olevan ”hyviksiä” ja ”pahiksia”, hänellä ei ole olemassa puhdasta pahaa.

Tämä näkyy myös kertomuksen lopun kohtauksessa, jossa hyvyyttä kuvastava päähenkilö Frodo itse lankeaa moraalisesti.

– Mutta hänen aikaisempi myötätuntonsa Klonkkua kohtaan tekee retkikunnan onnistumisesta mahdollisen. Mielestäni Tolkien edustaa eräänlaista moraalista realismia. Hän kuvaa hahmonsa todellisina yksilöinä, poikkeuksena ehkä Gandalf. Tällä ei ole paheita. Gandalf tietää, että sormus tuhoaa kenet tahansa, Boyd totesi.

Teologit voivat Boydin mukaan tutustua Tolkienin kertomuksiin ja tehdä narratiivista teologiaa.

Entä voiko ateisti ymmärtää Tolkienin hahmoja ja kertomuksen viestiä? Boyd kertoi tavanneensa kansainvälisessä Tolkien-konferenssissa Birminghamissa ateistin, joka oli ihastunut Tolkienin eräisiin hahmoihin.

– Ajattelin, että ihan kiva. Mutta voiko hän kuitenkaan todella ymmärtää? Craig A. Boyd kysyi.

Professori Craig A. Boyd opettaa Yhdysvaltojen Missourin osavaltion Saint Louisin yliopistossa. Oppilaitos on jesuiittaveljestön ylläpitämä. Boyd on erikoistunut moraali- ja keskiajan filosofiaan, luonnolliseen lakiin ja hyve-etiikkaan. Hän tutkii myös J.R.R. 
Tolkienin tekstejä.

Artikkeli on julkaistu Kotimaa-lehdessä 7.11.

Kuva: Mary Evans Picture Library / Lehtikuva. Andy Serkis näytteli Klonkkua Tolkienin kirjaan perustuvassa Peter 
Jacksonin ohjaamassa Hollywood-trilogiassa.

***


Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.


Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.

Edellinen artikkeli32 kirkolliskokouksen edustajaa ottaa kantaa Päivi Räsäsen puolesta
Seuraava artikkeliPääkirjoitus: Kannattaa muistaa, että tässä ajassa tapahtuu myös paljon hyviä asioita

Ei näytettäviä viestejä