Suomensukuisen luterilaisuuden äärialueilla eletään vähemmistössä

Inkerin kirkon raamattukouluttajana työskentelevä Dina Korepanova on puoliksi venäläinen, puoliksi suomensukuinen udmurtti. Hän osallistui perjantaina Petroskoissa päättyneeseen suomalais-ugrilaiseen pappeinkokoukseen.

Korepanova työskentelee kirkon palveluksessa enimmäkseen Volgan ja Uralvuoriston väliin jäävän Udmurtian tasavallan alueella, mutta vierailee myös sen ympäristössä Uralin rovastikunnan muilla alueilla ja pari tuhatta kilometriä lännempänä Inkerinmaan Keltossa sijaitsevassa koulutuskeskuksessa.

Äidin kieli venäjä on Korepanovan vahvin kieli, mutta hän ymmärtää myös isäntä kieltä udmurttia.

Luterilaisuus on Keski-Venäjällä monille outo asia.

– Luterilaisuus ei ole paikallinen uskonto siinä mielessä, että sillä olisi siellä vanhat perinteet. Monien ortodoksien ja muiden mielestä se on tuontitavaraa, Korepanova sanoo.

Niinpä esimerkiksi suhteet Venäjän ortodoksiseen kirkkoon ovat hänen mukaansa rovastikunnassa paikallisesti joskus hieman hankalat.

– Toisaalta ortodoksisuuskaan ei ole Volgan ja Uralin välillä mitään ikivanhaa tai alkuperäistä, Korepanova toteaa.

Esimerkiksi marilaisten keskuudessa maaseudulla elää vielä suomalais-ugrilainen pakanuus. Korepanovan mukaan alueen suomensukuisten muuttuminen ortodokseiksi kesti kauan.

– Vielä 1800-luvulla udmurttikylissä saatettiin ajatella, että se Jeesus on venäläisten Jumala, mahtaako päästää udmurtteja taivaaseen.

Venäjän ortodoksinen kirkko toimittaa palvelukset kirkkoslaaviksi. Korepanovan mukaan paikalliset suomensukuiset kansat arvostavat Inkerin kirkkoa siitä, että Jumalaa voi puhutella omalla äidinkielellä.

Perjantaina päättynyt Petroskoin pappeinkokous oli Korepanovalle mielenkiintoinen kokemus. Naisena häntä itseään ei ole vihitty papiksi, vaikka hänellä teologinen loppututkinto onkin.

– Erityisesti pidin konferenssin ryhmäkeskusteluista. Koko kokous oli tilaisuus luoda uusia suhteita eri puolilta tulleisiin luterilaisiin. Oikeastaan pohdin nyt sitäkin, voisiko joku täällä vierailleista koulutetuista luterilaisista tulla opetustehtäviin meille sisä-Venäjälle? Korepanova kertoo hyväntuulisena.

Romanialainen seurakunta syntyi juutalaislähetyksestä

Romanian pääkaupungissa Bukarestissa pappina työskentelevä romanianunkarilainen Illyés Márton tekee työtään maailmassa ainutlaatuisessa seurakunnassa: missään muualla ei ole olemassa romaniankielistä luterilaista seurakuntaa.

Oikeastaan hän hoitaa kahta seurakuntaa, joista toinen on unkarin-, toinen romaniankielinen.

– Nämä kaksi seurakuntaa käyttävät kuitenkin samaa kirkkoa. Jumalanpalvelukset ovat sunnuntaina peräkkäin.

Romaniankielinen seurakunta on syntynyt toistasataa vuotta sitten norjalaisen juutalaislähetyksen tuloksena.

Márton kertoo varsinaisilta unkarilaisalueilta eli Transilvaniasta muualle Romaniaan muuttavien unkarilaisten sulautuvan kulttuurisesti romanialaisiin. Seka-avioliittoja on muutenkin paljon ja romaniankielinen koulu ja työpaikka vahvistavat kehitystä seuraavassa sukupolvessa.

– Tätä kehitystä vastaan on täysin romaniankielisessä ympäristössä vaikea taistella, Márton kertoo.

Kaikkiaan Romaniassa asuu yli 1,6 miljoonaa unkarilaista. Useimmat heistä ovat katolilaisia tai reformoituja.

Luterilaisena eläminen vahvasti ortodoksisessa Romaniassa on Mártonin mukaan joskus ongelmallista.

– Meitä ei tunneta. Ortodoksisen kirkon johtajat tietysti tuntevat, mutta tavalliset papit ja ihmiset eivät. Se on huono juttu. Meitä voidaan pitää uusprotestantteina, lahkolaisina Toisaalta romanialaiset tietävät katolisen kirkon. Unkarilaisia pidetään läntisinä ihmisinä ja meitä luullaan siksi usein myös katolilaisiksi – onhan meidän jumalanpalveluksemmekin läntisiä perinteitä noudattava, Márton sanoo.

Petroskoin kokoontuminen oli Mártonille uusi kokemus. Inkerin kirkon tilanne on romanianunkarilaiselle siksikin mielenkiintoinen, että molemmat kirkot elävät vähemmistötilanteessa ortodoksisen enemmistön keskellä.

– Inkerin kirkko ottaa myös vakavasti evankeliumin julistamisen. Olemme positiivisesti yllättyneitä siitä, miten vahvasti se tehtävästään puhuu, Illyés Márton sanoo.

Kuva: Jussi Rytkönen. Venäläis-udmurttilainen Dina Korepanova ja romanianunkarilainen Illyés Márton ovat kaukaisia kielisukulaisia. He tapasivat Petroskoin suomalais-ugrilaisessa pappeinkokouksessa.

Lue myös:

”Inkerin kirkko on avoin kaikille, muttei kaikelle”

Suomensukuiset luterilaiset koolla Petroskoissa – avajaisissa kritiikkiä sisarkirkoille

Edellinen artikkeliMitä esikoislestadiolaisille tapahtui? – Kotimaa käy läpi eron vaihe vaiheelta
Seuraava artikkeli”Kirkkojen ykseyden vaaliminen on entistä haasteellisempaa”

Ei näytettäviä viestejä