Lähetysyhdistys Kylväjän kesäpäivillä Tampereella lauantaina 10.6. puhunut lähetysjohtaja Jukka Kääriäinen hahmotteli linjapuheessaan Kylväjän identiteettiä ja roolia suomalaisen lähetystyön kentässä.
– Ensi vuonna 50 vuotta täyttävän Kylväjän on tärkeä pohtia tätä kysymystä: Kuka on Kylväjä? Keitä me olemme, miten olemme, mikä meitä yhdistää? Mitä yhteistä meillä on muihin lähetysjärjestöihin, ja mikä meitä erottaa, Kääriäinen pohdiskeli puheessaan.
SUOMEN EVANKELIS-LUTERILAISEN kirkon lähetysnäkyä muokkaa Kääriäisen mukaan yhä vahvemmin liberaali luterilaisuus, joka vierastaa pelastuksesta puhumista, painottaa toimintaa yhteiskunnan ja maailman hyväksi ja muokkaa tehokkaasti kirkon lähetysnäkyä.
– Kokonaisvaltaiseen lähetykseen vedoten lähetystyötä määritellään yhä vahvemmin kansainvälisenä diakoniana, palveluna, kehitysyhteistyönä ja humanitaarisena apuna.
Lähetys-sanaa Kääriäisen mukaan vältellään ja puhe kirkon lähetyksestä pyritään korvaamaan puheella kirkon kansainvälisestä työstä ja globaalista vastuusta.
– Samalla liberaalitahot tekevät vahvaa vaikuttamistyötä seurakunnissa, jotta klassista kristinuskoa ja lähetysnäkyä edustavia järjestöjä, kuten Kylväjää, ei tuettaisi. Tässä vaikuttamistyössä vedotaan yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon periaatteisiin, joita edellä mainittujen järjestöjen väitetään rikkovan. Vaikka lyhyellä aikavälillä tämä lähetysnäkemys vahvistuu, pitkällä tähtäimellä se on kirkon ja lähetyksen kuoleman tie.
TOISESSA ÄÄRIPÄÄSSÄ on Kääriäisen mukaan puhdasoppinen luterilaisuus, joka korostaa luterilaista oikeaoppisuutta raamatullisuuden nimissä ja haastaa Kylväjää sekä teologisesti että toiminnallisesti.
– Tämä ”luterilainen puhdasoppi edellä” -kärki on vierasta Kylväjälle, joka on alusta asti painottanut ”Jeesus maailmalle” -kärkeä.
Liberaalisiipi mieltää Kääriäisen mukaan identiteettinsä yleiskirkolliseksi. Konservatiivisiipi taas koostuu kuudesta järjestöstä, joilla on herätysliiketausta.
– Nämä myös edustavat klassista lähetysnäkemystä. Kylväjä mielletään tähän joukkoon, mutta emme koe oloamme kaikin osin täysin kotoisaksi.
Liberaalisiipi liputtaa Kääriäisen mukaan muun muassa tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta seksuaalivähemmistöjen asian ajamisen kärjellä (”suvaitsevainen”). Konservatiivisiipi painottaa luterilaista lähetystä tavalla, johon liitetään muun muassa tietty raamattukäsitys, teologinen puhdasoppisuus ja perinteinen virkakäsitys (”luterilaisuus”).
MOLEMMISTA LEIREISTÄ puuttuu Kääriäisen mukaan selvä näky siitä, että ykseys evankeliumissa luo riittävän perustan ykseydelle ja yhteydelle lähetyksessä: molemmissa leireissä toissijaiset asiat joko liitetään ytimeen tai ne korvaavat sen.
– Liberaali leiri on sosiaalietiikan ja yhteiskunnallisen hyväksynnän nimissä sumentanut evankeliumin olemuksen ja evankelioimisen keskeisen aseman lähetyksessä.
Konservatiivi leiri näyttäisi Kääriäisen mukaan kutsuvan ja kokoavan väkeä ei pelkästään lähetyksen äärelle, vaan samalla herätysliikespesifien painotusten ja luterilaisen puhdasoppisuuden äärelle.
– Kylväjä pyrkii olemaan ”vieraanvaraisesti luterilainen” tavalla, joka ei istu luontevasti kumpaankaan leiriin niiden nykypainotuksissa. En suostu tyytymään nykyiseen vastakkainasetteluun, eikä monet työmme tukijat ja työntekijät myöskään tyydy vastakkainasetteluun.
JOTTA KYLVÄJÄ pysyy puoleensavetävänä ja elinvoimaisena tulevaisuudessakin, sen tulee Kääriäisen mukaan tarkkaan valita omasta identiteetistään käsin tuleva tiensä.
– Kolme vaihtoehtoa on tarjolla: mukautuminen, säilyttäminen ja uudistuminen. Mukautuminen on liberaali luterilaisuuden vaihtoehto. Se on yhteiskunnallisesti relevantti, mutta ei enää evankeliumille uskollinen. Tämä ei ole Kylväjän tie.
Toinen vaihtoehto Kääriäisen ajattelussa on konservatiivinen säilyttäminen. Se tavoittelee hänen mukaansa raamatullisuutta ja puhdasoppisuutta tavalla, joka koetaan poissulkevana ja turhan jyrkkänä.
– Tämäkään ei ole Kylväjän tie. Näen ainoana vaihtoehtona uudistumisen, lähetyksen kolmannen tien. Se on puoleensavetävä, relevantti ja evankeliumille uskollinen juuri siksi, että se kokoaa lähetyksen äärelle sitomatta toissijaisilla asioilla.
KÄÄRIÄISEN MUKAAN Kylväjä tunnetaan tulevina vuosina – ei puhdasoppisesti luterilaisena, vaan vieraanvaraisen ja riittävän luterilaisena, sekä jalomielisen anteliaan opillisena.
– Se tarjoaa rohkeasti ja häpeämättä luterilaisia aarteita siunauksena muille: yksin armosta, yksin uskosta, yksin Kristuksen tähden. Se torjuu väärät evankeliumit: lakihenkisyyden, sosiaalieettisen evankeliumin ja ihmisen nostamisen kaiken mittariksi ohi ristiinnaulitun ja ylösnousseen Kristuksen.
Samalla Kylväjä Kääriäisen mukaan keskittyy Jumalan valtakuntaan, armolahjojen käyttöönottoon, rukoukseen, yhteyden luomiseen sekä uusien, kristillisten yhteisöjen ja kirkkojen istuttamiseen.
– Nämä ovat evankelikaalisia painotuksia. Ne haastavat laimeaa kristinuskoa, joka keskittyy enemmän rakenteisiin, talouteen ja valtaan kuin Jeesuksen lähetyskutsun todesta ottamiseen, Jukka Kääriäinen sanoi.
Suomen kirkon lähetysnäkyä muokkaa yhä enemmän liberaali luterilaisuus, joka vierastaa pelastuksesta puhumista, sanoo Kylväjän lähetysjohtaja Jukka Kääriäinen