Venäjän ortodoksisen kirkon ja Suomen luterilaisen kirkon oppikeskustelujen pitkässä historiassa on ensi kertaa ajauduttu tilanteeseen, jossa kirkkojen välisiä oppikeskusteluja on jouduttu siirtämään.
Ne oli tarkoitus järjestää elo-syyskuun vaihteessa Moskovassa.
– Niihin valmistauduttaessa on käynyt ilmi, että kirkkojen näkemykset keskustelujen sisällöstä ja tavoitteista poikkeavat niin paljon, että on syytä ottaa jatkoaika ja käydä ensin tavoitteista keskustelua, kirkon ulkoasiain osaston johtaja Kimmo Kääriäinen muotoilee.
Oppikeskustelujen metodi on kautta historian ollut seuraava: Kirkot esittävät omat näkemyksensä oppikeskustelujen teemasta etukäteen valmisteltujen esitelmien kautta, niiden pohjalta käydään yhteiset keskustelut ja tämän jälkeen muodostetaan näkemyksistä yhteinen kanta. Lopulta kyse on siis siitä, mitä kustakin teemasta on mahdollista lausua yhteisesti.
Nyt Suomen luterilainen kirkko koki, että Venäjän kirkko poikkesi menettelytavoista. Sen lähettämä yhteiseksi julkilausumaksi tarkoitettu paperi olisi sisältänyt etukäteen johtopäätökset, ennen kuin oppikeskusteluja oli käyty.
Ei tekemistä Ukrainan kriisin kanssa
– Se olisi ollut enemmänkin antropologisen julkilausuman tyyppinen. Se oli luonteeltaan sellainen, mikä syntyy oppikeskustelujen seurauksena, Kääriäinen sanoo.
Oppikeskustelujen teema on Kristillinen opetus ihmispersoonasta. Siihen kuuluvat kristillinen käsitys avioliitosta, kotien kristillinen kasvatus sekä nykyisten ihmisluontoa ja ihmisen kutsumusta koskevien näkemysten haaste. Esimerkiksi seksuaalietiikkaan liittyviä kysymyksiä Kääriäinen ei halua mainita erillisenä haasteita tuottavana kysymyksenä pinnalle, vaikka tämäkin asia liittyy näkemyseroihin.
Kun Suomessa oltiin tyytymättömiä, arkkipiispa Kari Mäkinen lähetti kirjeen Venäjän ortodoksisen kirkon ulkoasiain osaston johtajalle, metropoliitta Hilarionille. Siinä hän esitti erillistä keskustelua oppikeskustelujen tavoitteesta ja luonteesta. Tämän lisäksi olisi pidetty asiantuntijaseminaari, jossa olisi voitu hyödyntää jo valmistuneita esitelmiä.
– Vastaus Venäjän puolelta oli ihan ystävällinen ja ymmärtäväinen. Nyt on sitten sovittu tapaaminen sekä metropoliitta Hilarionin että patriarkka Kirillin kanssa. Käymme yhdessä keskustelun oppikeskustelujen tavoitteesta, luonteesta ja millä aikataululla edetään. Asiantuntijaseminaaria ei tässä yhteydessä pidetä, Kääriäinen kertoo.
Suomesta Moskovaan matkaavat syyskuun alussa muun muassa arkkipiispa Mäkinen ja kirkkoneuvos Kimmo Kääriäinen. Kääriäisen mukaan Suomen tavoitteena on saada oppikeskustelut järjestettyä mahdollisimman pian.
Kääriäisen mukaan Ukrainan kriisillä ei ole mitään tekemistä oppikeskustelujen kanssa. Toive yhteisestä julkilausumasta tuli esille Venäjän kirkon puolelta jo ennen Ukrainan kriisiä.
Miksi Venäjän kirkko toivoi tästä asiasta julkilausumaa?
– Sen toivottiin nopeuttavan yhteisiin teeseihin pääsemistä oppikeskusteluissa.
Kääriäinen ei pidä provokaationa sitä, että Venäjän kirkon lähettämä paperi olikin jo valmiin oloinen julkilausuma.
– Mutta pitäisi olla kyse aidosta dialogista, jonka kautta tullaan yhteisiin johtopäätöksiin.