Uskontojen uhrien tuki UUT ry haluaa Suomeen uskontovaltuutetun. Asian nosti esille järjestön hallituksen jäsen Jari-Pekka Peltoniemi, joka kirjoitti aiheesta
Kotimaa24:ssä. Peltoniemi on entinen Jehovan todistaja.
Peltoniemen mukaan Suomesta puuttuu viranomainen, joka edistää ihmis- ja perusoikeuksia uskonyhteisöissä. Hän vertaa uskontovaltuutettua yhdenvertaisuus- ja tasa-arvovaltuutettuihin.
UUT ry:n toiminnanjohtaja Joni Valkila ja hengellistä väkivaltaa tutkinut Aini Linjakumpu kannattavat ideaa uskonnollisia yhteisöjä valvovasta ja apua antavasta viranomaisesta. Sen käsittelyyn voisi viedä yhteisöissä ristiriitoja herättäviä asioita.
– Valtuutettu voisi myös edistää perus- ja ihmisoikeuksia esimerkiksi käymällä vuoropuhelua uskonnollisten yhteisöjen johtajien kanssa, Valkila sanoo.
Valkilan mukaan Suomessa ei ole viranomaista, joka ymmärtää perinpohjaisesti uskonnollisten yhteisöjen toimintaa. Parannettavaa on niin poliisissa kuin oikeuslaitoksessa.
– Jos poliisille menee kertomaan monimutkaisesta ongelmasta uskonyhteisössä, poliisi ei ole kauhean innostunut tutkimaan tällaisia asioita, Valkila sanoo.
Yliopistonlehtori Aini Linjakumpu jakaa Valkilan näkemyksen.
– Poliisi ja oikeuslaitos ovat hankalassa tilanteessa, koska rikosoikeudellisten kanteiden toteennäyttäminen on hankalaa. Hengellistä väkivaltaa on vaikea todentaa. On silti toivottavaa, että poliisi ja oikeuslaitos käsittelisivät hyvinkin vaikeita ja myös periaatteellisia tapauksia.
Uskontovaltuutetun haaste olisi Linjakummun mukaan se, ettei se päädy kenenkään keppihevoseksi. Uskonnollisissa yhteisöissä kärsineet haluavat ajaa oikeuksiaan ja yhteisöt puolustavat uskonnonvapauttaan.
– Tarvitsemme kuitenkin foorumin, joka kokoaa eri toimijat yhteen; uskonnolliset yhteisöt ja kirkot, valtiollisia toimijoita ja tutkijoita. Uskontovaltuutettu olisi neutraali foorumi, jonka kautta vaikeista asioista voitaisiin puhua ja joka keräisi hengellisten liikkeiden luottamuksen, Linjakumpu visioi.
Hän ja Valkila näkevät opetus- ja kulttuuriministeriön hyväksi paikaksi valtuutetulle.
– Valtuutetun itsenäinen rooli on tärkeä, Linjakumpu painottaa ja viittaa ministereihin, joilla on vahva henkilökohtainen sidos johonkin uskonnolliseen yhteisöön.
Uskonnollisten yhteisöjen asiantuntija, Kirkon tutkimuskeskuksen tutkimuskoordinaattori Jussi Sohlberg pitää ajatusta uskontovaltuutetusta hyvänä, mutta näkee asiassa myös ongelmia. Hän kysyy, millä valtuuksilla valtuutettu voisi puuttua esimerkiksi eronneiden karttamiseen tai sellaiseen opetukseen lopunajoista, joka saa lapset pelkäämään.
– Entä miten viranomainen lähtisi purkamaan asioita? Olisiko hän esimerkiksi jonkinlainen välittäjä yksityisen henkilön ja yhteisön välillä? En tyrmää ajatusta, mutta ongelmat on tiedostettava, Sohlberg sanoo.
Hänen mielestään olisi vaikeaa löytää rajat, joiden ylittäminen johtaisi väliintuloon.
Suomessa on yli sata rekisteröityä uskonnollista yhdyskuntaa sekä noin tuhat uskonnollista tai uskonnollistaustaista yhteisöä.
Kuva: Jaani Föhr. Aini Linjakummun mielestä uskontovaltuutettu tarjoaisi neutraalin foorumin, joka kokoaisi yhteen uskonnolliset yhteisöt, valtiolliset toimijat ja tutkijat.
Lue myös: