Totuudellinen puhe kantaa, mutta valhetta joutuu raahaamaan perässään. Puheiden ja tekojen ristiriita synnyttää ihmisen sisälle paineen, vaikka kyseessä ei varsinainen suora valhe olisikaan. Usein ihminen kuvaa itseään sellaisin adjektiivein, joiden toivoisi itseään kuvaavan, sen sijaan että olisi itselleen rehellinen.

Kuinka usein olet sanonut tekeväsi jotain, mutta olet kuitenkin jättänyt tekemättä? Kuinka usein olet ajatellut olevasi jonkinlainen, mutta tarkemmin peiliin tähytessä olet nähnyt kuvastimessa jotain muuta? Joskus joutuu huomaamaan, että ei ole sanansa mittainen. Sanat ja teot eivät saisi karata liian kauaksi toisistaan.

PUHEIDEN JA tekojen ristiriidasta on kysymys myös Matteuksen evankeliumin luvussa 21. Vertaus ei pariin lukukertaan tyhjene. Kun sille tekee ruumiinavauksen, löytää sen ytimestä hyökkäyksen ulkokultaisuutta ja koreita puheita vastaan.

Kohtauksen alusta asti Jeesus on esiintynyt ylipappeja ja oppineita kohtaan ilmeisen tenttaavasti. Ylipapit ja kansan vanhimmat edustavat Jeesuksen opetuksissa hurskastelijoita, jotka käyttävät runsaasti aikaa uskovilta näyttämiseen. Rakkauden teot uhkaavat unohtua. He esiintyvät Jumalan palvelijoina riisumatta ylpeyttään.

Tämä ulkokultaisen uskonnollisuuden ja näytellyn nöyryyden ilmentymä raivostutti Jeesusta. Samat oppineet näyttivät keskittyvän Jumalaan ja hurskaaseen elämään, mutta silti samat miehet vaativat häntä tilille sapattina parantamisesta ja huono-osaisten auttamisesta. Moista ristiriitaa Jeesus ei kestänyt.

KOHTAAMISTA ON teologian historiassa tulkittu myös katumuksen olennaisuuden kautta. Kun oppineet vastaavat Jeesukselle, he kertovat sen toimineen oikein, joka ensin kielsi avun isältään, mutta lopulta katui ja toimi tämän tahdon mukaan. Vastatessaan tavallaan oikein, he allekirjoittavat tuomion omalle ylpeydelleen. Jopa huonomaineiset ”portot ja publikaanit” ovat potentiaalisesti lähempänä pelastusta, sillä he tiedostavat keskeneräisyytensä eivätkä vello omassa paremmuudessaan. He ovat olleet alttiimpia jo Johanneksen tienraivaamiselle, samoin kuin he ovat valmiimpia vastaanottamaan Jeesuksen. Heidän sydämensä ovat hedelmällisempää maaperää itsetutkiskelulle ja katumuksen mahdollistamalle muutokselle. Uskossaan varmat ja sanoissaan hurskaat, mutta teoiltaan köyhät ja sydämiltään kylmät uskonoppineet eivät puolestaan edes etsi armoa – niin turmeltunutta heidän itsetyytyväisyytensä on. Itsevanhurskaudessa kieriskeleminen ei ole kaunista.

Vastaamalla ”oikein”, mutta toimimalla ”väärin” oppineet allekirjoittavat oman tuomionsa. Sanojen ja tekojen ristiriita on kestämätön. Miten minä voisin vähentää tuota ristiriitaa omassa elämässäni?

Muut pyhän tekstit:

Kolehti on seurakunnan vapaasti valittavissa.