Tässä astutaan legendan maailmaan. Ihmeitä tapahtuu kuin liukuhihnalta. Enkeli kuohuttelee altaan vettä, ja kaikki taudit paranevat.

Legendan loisto ympäröi ankeankatkeraa arkea. Ihmeet eivät autakaan kaikkia. Allasta ympäröivissä pylväiköissä asuu eri tavoin vammautuneita kerjäläisiä. Ehkä heitä pitää täällä ihmeen toivo, ehkä almuja antavat ihmiset, ehkä itse pylväiköt. Niiden alla on kodittomille katto, suoja paahteelta ja sateelta.

On liikuntakyvytön kerjäläinen, joka on kerjännyt 38 vuotta. Siihen mahtuu paljon kipua, kylmää ja nälkää, turvattomuutta ja väkivaltaa.

Allas on liikkeen, touhun ja hälinän paikka. Enkeli laskeutuu kuohuttamaan vettä, ja aina seuraa rynnistys altaaseen. Uudestaan ja uudestaan. Rampa mies taas on lannistunut ja liikkumaton. Halvaantunut sielultaan ja ruumiiltaan.

Tahdotko tulla terveeksi, kysyy Jeesus.

Mitä kerjäläinen tahtoo? Moni näkee köyhät ja apua tarvitsevat niin, etteivät he oikeasti halua muutosta – he tahtovat vain elää siivellä. Siksi hallituksetkin hoitavat työttömyyttä patistelemalla työttömiä aktiivisuuteen. Riittävän kehnoissa oloissa velttoilijat kuulemma nousevat sohvalta.

Jeesus katsoo ja näkee toisin. Hän näkee toivottomaan tilanteeseen vangiksi jääneen ihmisen. Kahlitun ja kärsivän ihmisen. Hän näkee ja ymmärtää, että tämä mies todella on sairas.

Tahdotko tulla terveeksi. Yhtä terveeksi kuin minä, tasavertaiseksi, itsenäiseksi, vahvaksi.

Ilmeisesti Jeesus näkee, että vastaus on kyllä.

Nouse ja kävele. Ja mies kävelee. Tapahtuu ihme. Kristus saa loukkuun jääneen ihmisen löytämään vapauden ja voiman. Oman tahtonsa, oman kykynsä liikkua – kyvyn toimia, muuttaa ja muuttua. Kristuksen voima kohtaa ja vapauttaa jotain olennaista miehen omassa sisimmässä. Kuohuva allas löytyykin sieltä. Ei ulkoa, vaan sisältä.

Minkä asian vaille jäämistä me sitten olemme sietäneet, ehkä jo vuosikymmenet? Mikä on se asia, jota kaipaamme yli kaiken, jonka puuttumiselle emme ikinä kuvitelleet voivamme mitään?

Entä, jos joku sanoisi: Nouse ja kävele. Ja vapauttaisi meissä vielä voimankin siihen.

Johanneksen evankeliumi 5:1–9

– – Jerusalemissa on Lammasportin lähellä allas, jonka hepreankielinen nimi on Betesda. Sitä reunustaa viisi pylväshallia, ja niissä makasi suuri joukko sairaita: sokeita, rampoja ja halvaantuneita. Nämä odottivat, että vesi alkaisi liikkua. Aika ajoin näet Herran enkeli laskeutui lammikkoon ja pani veden kuohumaan, ja se, joka ensimmäisenä astui kuohuvaan veteen, tuli terveeksi, sairastipa hän mitä tautia tahansa.

Siellä oli mies, joka oli sairastanut kolmekymmentäkahdeksan vuotta. Jeesus näki hänet siellä makaamassa vuodematolla ja tiesi, että hän oli jo pitkään ollut sairas. Jeesus kysyi: ”Tahdotko tulla terveeksi?” Sairas vastasi: ”Herra, minulla ei ole ketään, joka auttaisi minut altaaseen, kun vesi kuohahtaa. Aina kun yritän sinne, joku toinen ehtii ennen minua.” Jeesus sanoi hänelle: ”Nouse, ota vuoteesi ja kävele.” Mies tuli heti terveeksi, otti vuoteensa ja käveli. – –

15. sunnuntai helluntaista on aiheeltaan ”Kiitollisuus”.

Tekstit: Ps. 92:2, Ps. 65:2–6, 9, Ps. 136:1–9, 25–26, Ps. 147:1, Jes. 24:14–16, 2. Kor. 9:6–15, Joh. 5:1–15.

Liturginen väri on vihreä. \n>Alttarilla on kaksi kynttilää.

Kolehti kerätään Kansan Raamattuseuran nuoriso- ja opiskelijatyölle.