Maailma on täynnä sanoja. Sanat surisevat taustalla tai ne vyöryvät vastaan. Meidän on valittava, mitkä sanat päästämme sydämeen asumaan. Päivän evankeliumissa Jeesus osoittaa ankarat sanansa fariseuksille, jotka väittivät hänen karkottavan pahoja henkiä itse pääpaholaisen voimalla. Meidänkin pitää kantaa vastuu sanoistamme. Saman sunnuntain teksteihin sisältyy katkelma Jaakobin kirjeestä: ”Kaikkihan me hairahdumme monin tavoin. Täydellinen on se, joka ei hairahdu puheissaan.”

Ei siis ole ihme, että erämaan isät hakeutuivat hiljaisuuteen.

Roomalainen opettaja Arsenios (s.350) vaihtoi korkean asemansa ja rikkautensa yksinäisyyteen erämaassa. Hänen kerrotaan sanoneen: ”Olen usein katunut, että olen puhunut, mutta en koskaan sitä, että olen pysynyt vaiti.”

Teologi ja kirjailija Henri J. M. Nouwen (1932–1986) kutsuu kirjassaan Sydämen tie hiljaisuutta pyhiinvaellukseksi. Kiusauksenamme on käyttää liikaa sanoja. Hiljaisuus pitää yllä sisäistä tulta ja hiljaisuus opettaa puhumaan.

Nouwenille hiljaisuus on sydämen ominaisuus, jonka voimme säilyttää silloinkin kun keskustelemme muiden kanssa. Se on ”kannettava kammio, jonka voimme viedä mukanamme minne tahansa”.

IHMISYHTEISÖSSÄ SANAT ovat yhteyden väline. Rohkaisun sanat painuvat mieleen. Ikävien sanojen kipua saatamme kantaa mukanamme lopun ikäämme.

Onneksi on sanoja, jotka vapauttavat meidät raskaiden sanojen painosta. On sanoja, joihin voimme ripustautua, ja jotka kantavat meitä myrskyjen ja ahdistusten keskellä.

Psalmin 91 sanoin: ”Herra pelastaa sinut linnustajan ansasta ja pahan sanan vallasta.”

Jeesuksen seurassa oli opetuslapsia, joiden oli vaikea hyväksyä hänen sanojaan. He vetäytyivät joukosta eivätkä enää kulkeneet hänen mukanaan.

Jäljelle jääneiltä kahdeltatoista Jeesus kysyi: ”Aiotteko tekin lähteä?”

Silloin Pietari vastasi: ”Herra, kenen luokse me menisimme? Sinulla on ikuisen elämän sanat.”

1 Sanat ovat tekoja,

voit parantaa tai lyödä,

sanoilla voit rakentaa tai sanasi voit syödä.

Puhu hyvää! Kaikki sanat, jotka päästät suusta,

hedelmiä ovat sinun elämäsi puusta.

Sanat voivat kiusata, ja sanat voivat kiittää.

Sanojesi satoa saa moni pitkään niittää.

2 Voitko purkaa muurin, joka sanoin pystytettiin?

Mieti kaksi kertaa, mitä kirjoittelet nettiin.

Älä usko kaikkeen, mikä julkisuuteen tuodaan.

Tutki, mistä aineksista syntipukit luodaan.

Kulje vastavirtaan, totuus etsi pimennosta.

Hiljaisten ja pienten hyvät teot esiin nosta.

3 Sana syntyi keskellemme. Katselimme Lasta.

Hyvä puu saa juurillensa voimaa Jumalasta.

Hyvän sanan kantajiksi versot hennot tehtiin.

Kuivettunut vanha puu voi puhjeta taas lehtiin.

Tue niitä, joilta tänään puolustaja puuttuu.

Puusi sadon kantaa, sana hedelmiksi muuttuu.

14. sunnuntai helluntaista on aiheeltaan ”lähimmäinen”. Tekstit: Ps. 74: 21, Ps. 112:5–9, Matt. 7:12, 1.Sam. 24:9–12, 17–21, 1. Joh. 3:11–18, Matt. 5:43–48. Liturginen väri on vihreä. Alttarilla on kaksi kynttilää. Kolehti on seurakunnan vapaasti valittavissa.