Sunnuntain evankeliumi: Ei Jeesus, en pysty siihen
Miksi rakastamisesta pitäisi ylipäätään saada palkkaa? Eikö se mistään kerskaamaton rakkaus, kärsimäänsä pahaa muistelematon rakkaus, kadehtimaton ja pöyhkeilemätön rakkaus viimeiseksi kysele palkkaa?
Toinen kummalliselta tuntuva ajatus on se, että itse ihan vihaisin jotakuta. Entä onko minulla muka vihamiehiä ja ketä he ovat? Olenko jollekin niin tärkeä, että hän suorastaan vihaa minua? Jos keksin nämä ihmiset, niin helpompi on miettiä heidän rakastamistaan. Onko puhe vihamiehistä ylipäätään järjellistä, nykyään?
Eräs ystäväni oli kuullut, että tuntemistamme ihmisistä yli 60 prosenttia on tietyssä tilanteessa vihamiehiämme. Harmillisesti jäi kysymättä, mikä onkaan se ”tietty tilanne”. Samassa keskustelussa kuulin mieli.fi-sivustolta löytyvästä kuvauksesta: ”Kyky tuntea ja ilmaista vihaa on lähtökohta omalle tahdolle. Viha on rohkeuden myösvihasta. Laulajat vaikertavat psalmeissa vihamiesten kourissa upottavassa liejussa ja rukoilevat Jumalan kostoa heille.
Luotettavat jutut eivät synny ilmaiseksi. Tilaamalla viikon lukuoikeuden Kotimaan tähtijuttuihin hintaan 1,95 euroa tuet laadukasta ja merkityksellistä journalismia.