Sunnuntain evankeliumi: Ei Jeesus, en pysty siihen

Kuvitus: Gun Damén

Miksi rakastamisesta pitäisi ylipäätään saada palkkaa? Eikö se mistään kerskaamaton rakkaus, kärsimäänsä pahaa muistelematon rakkaus, kadehtimaton ja pöyhkeilemätön rakkaus viimeiseksi kysele palkkaa?

Toinen kummalliselta tuntuva ajatus on se, että itse ihan vihaisin jotakuta. Entä onko minulla muka vihamiehiä ja ketä he ovat? Olenko jollekin niin tärkeä, että hän suorastaan vihaa minua? Jos keksin nämä ihmiset, niin helpompi on miettiä heidän rakastamistaan. Onko puhe vihamiehistä ylipäätään järjellistä, nykyään?