Evankelisuus on vanhoillislestadiolaisuuden ohella ainut kirkon herätysliikkeistä, joihin työntekijöiden sitoutuminen on kasvanut vuodesta 2002 vuoteen 2009.
Tämä käy ilmi Kirkon tutkimuskeskuksen tutkija Hanna Salomäen
Teologisen aikakauskirjan (5/2010) artikkelista.
Suuresta evankelisuuden noususta ei voida puhua, koska siihen löyhästi tai kiinteästi sitoutuneiden kirkon työntekijöiden määrä on kasvanut vain kaksi prosenttiyksikköä. Merkittäväksi asian tekee kuitenkin se, että samaan aikaan muut herätysliikkeet ovat menneet alaspäin.
Evankelinen liike jakaantui vuonna 2008, kun Evankelinen Lähetysyhdistys irtaantui Suomen Luterilaisesta Evankeliumiyhdistyksestä (Sley).
Aluejohtaja, pastori Jari Rankinen arvioi Kotimaa24:lle evankelisen liikkeen nousua Sleyn näkökulmasta. Hän näkee evankelisuuden nosteeseen syyksi sen, että Sley on ottanut selkeästi kantaa asioihin.
– On kerrottu, mitä mieltä ollaan ja mitä halutaan edustaa. Onhan Sley saanut paljon kritiikkiä, kun on valittu esimerkiksi naispappeuteen kielteisesti suhtautuva linja.
Rankinen on jo ehtinyt keskustella Salomäen artikkelista Sleyn kollegojensa kanssa. Sley on ollut ristiriitaisessa julkisuudessa pitkään, onko tutkimus balsamia haavoille?
– En sanoisi, että tämä on suuri riemunaihe. Mutta eihän se pahaltakaan tunnu, että tällä tavalla on tämän tutkimuksen mukaan.
Onko evankelisuuteen sitoutuneiden nousu ollut aavistettavissa kentällä?
– Monet seurakunta-aktiivit ovat hämmentyneitä kirkon viimeaikaisista linjauksista. Eikö pitäisi Raamatun mukaan tehdä linjauksia, he pohtivat. Tällaisia ihmisiä hakeutuu meille, he katsovat että siellä nyt kuitenkin halutaan uskoa, opettaa ja elää Raamatun mukaan.
– Itse koen, että yksinkertainen evankeliumin julistus ja Jeesuksen sovitustyöstä puhuminen on Sley:n tilaisuuksissa vahvasti esillä. En sano, ettei muilla olisi, mutta tämä on yksi syy nousuun.
Lue myös: Herätysliikkeisiin kuuluvien kirkon työntekijöiden osuus vähentynyt