Suomessa vietetään pyhäinpäivää tänä vuonna lauantaina 31. lokakuuta. Illan pimetessä ihmiset vaeltavat hautausmaille sytyttämään kynttilöitä kuolleiden läheistensä muistoksi, ja kirkoissa jumalanpalveluksiin osallistuu enemmän väkeä kuin tavallisina pyhinä.
Joissain seurakunnissa pyhäinpäivän jumalanpalvelus on jopa toisiksi suosituin kirkkopyhä joulun jälkeen.
Evankelis-luterilainen pyhäinpäivä ei kuitenkaan ole ainoa juhla, jota vietetään tänä ajankohtana Suomessa. Erilaiset uskonnolliset tahot sytyttävät kyllä kynttilänsä, mutta kukin omista syistään. Kotimaa24 selvitti, miksi amerikkalaistyyliseen halloweeniin kuuluu kurpitsalyhty, miksi muutamissa ortodoksikristittyjen rukoushuoneissa vietetään lokakuun lopussa liturgista juhlaa, mitä suomenuskoiset tekevät kekrinä ja mitä tarkoittaa wiccalaisten samhain-juhla.
Halloween vai irlantilainen All Hallows’ Eve?
Euroopassa on muistettu marttyyreinä kuolleita loka-marraskuun vaihteessa aina 700-luvulta lähtien. Anglosaksisissa maissa nykyään vietettävän halloweenin juuret ovat Irlannissa. Keltit viettivät syksyllä satokauden jälkeen uudenvuodenjuhla samhainia, jolloin vainajahenkien uskottiin liikkuvan myös maan päällä. Kristinuskon levitessä Irlantiin vanhaa juhlaa ei suoraan kielletty, vaan sen aikaan alettiin viettää kuolleiden muistamisen juhlaa kristilliseen tapaan.
Juhla jakautui kahdelle päivälle: varsinaiseen All Hallow’s Dayhin eli kaikkien pyhien päivään sekä tämän aattoiltaan All Hallow’s Eveen. Tästä juontuu myös nimitys halloween.
Vihannesten kovertaminen lyhdyiksi halloween-juhlan aikaan on vanha perinne, jonka alkuperästä ei ole tietoa. Ylipäätään lyhtyjen ja tulien sytyttämisen ajateltiin karkottavan pahoja henkiä ja levottomia vainajasieluja, jotka vaelsivat maan päällä. Toisaalta jotkut ajattelivat, että pahat henget lymysivät itse näissä hurjanaamaisiksi koverretuissa kurpitsalyhdyissä. Nämä lyhdyt ovat jääneet halloweenin tunnusmerkiksi vielä vuosisatojen jälkeenkin.
Kaupallistunutta halloween-juhlaa ei enää mielletä kristilliseksi juhlaksi. Katolilaiset ja luterilaiset kristityt viettävät marttyyrien ja kuolleiden pyhien muistopäivää kuitenkin edelleen. Katolisessa perinteessä marraskuun ensimmäisenä sunnuntaina vietetään kaikkien pyhien juhlaa ja sitä edellisenä lauantaina kaikkien poisnukkuneiden uskovien muistopäivää. Luterilaisessa perinteessä nämä kaksi juhlaa ovat yhdistyneet yhdeksi pyhäinpäiväksi.
Samhain elää yhä
Kelttiläistä samhain-perinnettä pitävät yllä esimerkiksi wicca-uskontoa harjoittavat ihmiset ympäri maailmaa – myös Suomessa. Wiccalaisuus on moderni, uuspakanallinen luonnonuskonto, jossa vanhoja luonnon kiertoon liittyviä juhlia pidetään pyhinä.
Kotimaa24 tavoitti erään yksin uskontoaan harjoittavan wiccan, niin kutsutun eklektisen wiccan, kertomaan omasta samhainin vietostaan. Hän ei toivo nimeään julki.
– Samhain on wiccojen uusivuosi, vuoden tärkein juhla. Silloin verho vainajien ja elävien maailman välillä on ohuimmillaan ja poismenneiden rakkaiden muistoksi sytytetään kynttilöitä. Lisäksi Samhainiin liittyy luopuminen vanhoista kaunoista tai muuten vaivaavista asioista: ne jätetään menneeseen vuoteen.
Yleisimmillään wiccalaisten samhainina sytytetään kynttilöitä vainajien muistolle ja tehdään rituaaleja, joihin kuuluu esimerkiksi meditaatiota ja magian harjoittamista. Myös ennustamisen ajatellaan olevan erityisen tarkkaa samhainin aikaan, joten samhainin viettoon voi kuulua esimerkiksi tulevan vuoden tiedustelua ennustamismagian avulla.
Luonto on wiccalaisuudessa pyhä ja jumalallinen. Sen pariin hakeutuminen voi myös kuulua wiccalaiseen samhainin viettoon.
– Päivää ennen samhainia vaellan metsässä juhlistamassa loppusyksyä ja meditoin, kertoo Kotimaa24:n tavoittama wicca.
Samhainia vietetään wiccalaisuudessa aina 31. lokakuuta viikonpäivästä riippumatta. Tämäkin voi vaikuttaa wiccojen juhlistamistapoihin.
– Jos päivä osuu viikonlopulle, järjestän isot kekkerit, joihin kutsun itselleni tärkeitä ja merkityksellisiä ihmisiä. Juhlan tarkoitus on sekä juhlistaa alkavaa vuotta että linkittää samhain edellisiin samhaineihin. Mutta jos samhain osuu keskelle viikkoa, käyn kävelemässä ja teen illalla samhainiin kuuluvan rituaalin.
Vanha kelttiläinen ajatus vainajahengistä, jotka liikkuvat samhainin aikaan maan päällä, on edelleen myös elinvoimainen. Vainajia ei muisteta vain kynttilöin, vaan samhainina monilla wiccoilla on myös tapana jättää ulos lautasellinen ruokaa vainajahengille syötäväksi.
Ortodoksit muistavat Karjalan valistajia
Ortodoksikristityt viettävät kuolleiden pyhien muistojuhlaa alkukesästä, helluntain jälkeisenä sunnuntaina, jota kutsutaan kaikkien pyhien sunnuntaiksi. Tällöin muistetaan marttyyreita, apostoleja, profeettoja, pyhiä papiston jäseniä ja luostarien asukkaita sekä ylipäätään kaikkia kuolleita vanhurskaita, jotka ovat viettäneet pyhää elämää tässä maailmassa.
Suomessa ortodoksikristityt viettävät kuitenkin luterilaisen pyhäinpäivän aikaan Karjalan pyhittäjien ja valistajien muistopäivää. Tätä juhlaa on vietetty Suomessa vuodesta 1957 alkaen samaan aikaan luterilaisen pyhäinpäivän kanssa.
Suomessa on Karjalan valistajille pyhitettyjä ortodoksisia kirkkoja ja tšasounia eli rukoushuoneita ainakin Hyvinkäällä, Kuhmossa, Leppävirralla, Lohjalla ja Maaningassa. Tänä vuonna näissä vietetään lauantaina 31. lokakuuta liturgista juhlaa kirkon pyhimyksiä kunnioittaen. Tällaista temppelijuhlaa kutsutaan praasniekaksi.
Varkauden ortodoksisen seurakunnan kirkkoherra isä Bogdan Grosu kertoo, että Leppävirran rukoushuoneella vietettävä praasniekka on tavallista suositumpi juhla alueen ortodoksiväestön parissa.
– Edellisvuosina on tullut ehkä noin 40 osallistujaa. Se voi kuulostaa aika vähältä, mutta jos otetaan huomioon, että Leppävirran kunnan alueella on noin 160 ortodoksia, niin prosentuaalisesti tämä on aika paljon.
Karjalan valistajien juhla alkaa jo edellisenä iltana toimitettavalla vigilialla, iltapalveluksella, jota voidaan viettää muutoinkin ennen varsinaista pyhäpäivää. Lauantaina vietettävä juhlapäivä alkaa taas vedenpyhityspalveluksella, jota seuraa juhlallinen liturgia.
– Ortodoksisessa kirkossa keskeinen osa juhlaa on tämä liturgian vietto eli ehtoollisen pyhittäminen ja siihen osallistuminen. Sen jälkeen vietetään pienimuotoista juhlaa esimerkiksi kirkkokahvien, liturgisten ja hengellisten laulujen sekä keskustelun parissa.
Karjalan valistajia tunnetaan nykyään yli 70. Tunnetuimpia heistä ovat esimerkiksi Valamon luostarin perustajat Sergei ja Helman, Konevitsan luostarin perustaja Arseni, Syvärin luostarin perustaja Aleksanteri sekä Petsamon luostarin perustaja ja saamelaisten valistaja Trifon.
– Karjalan valistajat olivat nimenomaan niitä, jotka toivat kristinuskon ortodoksisessa muodossa Suomeen.
Kekri päättää satovuoden ja aloittaa seuraavan
Nykyään monet eri suomalaiset tahot kyläyhdistyksistä henkisiin liikkeisiin viettävät kekrijuhlia. Kekrin vietto ei perinteisesti ole ollut tiettyihin päiviin sidottua, vaan kekriä on juhlittu, kun sadonkorjuutyöt on saatu tehtyä.
Suomenuskoinen Karhun kansa -yhdyskunta viettää kekrijuhliaan nyt loka-marraskuun vaihteen viikonloppuna. Toisaalta taas suomalais-karjalaista perinnekulttuuria ja henkistä perintöä ylläpitävä Taivaannaula ry vietti omia kekrijuhliaan jo edellisviikonloppuna.
Kekri on perinteisesti satovuoden päätösjuhla. Vuosi on päätetty kekriin ja aloitettu kekristä. Kekrissä nivoutuu yhteen niin sadosta nauttiminen kuin tulevan vuoden ennustaminenkin. Juhlan vietossa ei kuitenkaan ole vain yhtä oikeaa toteuttamistapaa.
– Omissa kekrijuhlissamme jatkoimme monia vanhoja kekriperinteitä. Kekrinä on ollut esimerkiksi tapana syödä seitsemän tai yhdeksän kertaa perinnealueesta riippuen. Mekin siis nousimme aamuneljältä syömään ensimmäistä ateriaa, ja syömistä jatkettiin sitten päivän mittaan keskiyöhön saakka, kertoo Taivaannaula ry:n varapuheenjohtaja Mikko Vesterinen.
Vesterinen kertoo myös, kuinka juhlaisännän käytöksestä voidaan ennustaa tulevaa satovuotta.
– Kekrin isännän tulee olla sellaisessa sopivassa humalassa, että tämä huojuu niin kuin vilja tuulessa seuraavana kesänä. Kaatuminen on kuitenkin huono enne.
Taivaannaulan kekrijuhlissa poltettiin myös esimerkiksi kekrivalkeita, jotka tuovat onnea ja valoa pimenevään syksyyn. Juhlaruokailun aikana vieraita häiritsemässä kävivät perinteiset kekripukit, ja päiväsaikaan juhlaväki opetteli erilaisissa työpajoissa vanhoja perinnetaitoja, esimerkiksi kansanlauluja sekä taulan ja puulusikkojen tekoa.
Kekrissä tärkeää on myös vainajien muistaminen.
– Sanotaan, että marraskuussa maa makaa martaana eli kuolleena. Se on myös aikaa, jolloin maailmojen rajat ovat häilyvimmillään. Kuolleet sukulaiset tulevat vierailemaan ja on mahdollista saada heihin yhteys. Meilläkin lämmitettiin sauna päiväsaikaan, ja juhlaväki odotti hiljaa pirtissä, kun vainajien annettiin saunoa sellainen kohtuullinen aika. Kun taas juhlaväki siirtyi saunaan, katettiin pöytä ja rauhoitettiin pirtti vainajien ruokailua varten.
Mikko Vesteriselle tärkeintä kekrissä on vainajien muistamisen lisäksi yhteisöllisyyden kokeminen. Kekri on ennen ollut perhejuhla, mutta nyt se kokoaa yhteen esimerkiksi ystävyksiä sekä suomalaisista perinteistä kiinnostuneita.
Suomenuskoisten määrää on vaikea arvioida. Taivaannaulan ylläpitämällä suomenuskoisten Facebook-sivulla on yli 17 000 tykkääjää, mikä kertoo ainakin kiinnostuksesta suomenuskoon ja suomalais-karjalaisten perinteiden ylläpitämiseen.
Taivaannaula määrittelee itsensä järjestöksi, jonka tavoitteena on suomalaisen perinnekulttuurin sekä henkisen perinteen säilyttäminen ja elävänä pitäminen. Pelkästään uskonnollisessa mielessä suomenuskoisia kokoavasta yhdistyksestä ei siis voida puhua.
– Meidän näkemyksemme mukaan kaikenlaiset perinteet arkisista töistä siihen hengelliseen puoleen liittyvät yhteen niin vahvasti, ettei niitä voi erottaa toisistaan, Vesterinen kertoo.
Perinteet saavat uusia muotoja
Erilaiset loka-marraskuun pyhät ja perinnejuhlat ovat jatkuneet vuosikymmeniä tai vuosisatoja Suomessa tai laajemmin maailmalla. Perinteet kuitenkin myös muuttuvat. Juhlissa pidetään yllä vanhoja toimintatapoja, mutta niiden yhteyteen kehitetään myös aina uusia muotoja. Kekrinä voidaan nykyään opetella kädentaitoja, samhainina kutsutaan koolle ystäviä.
Myös luterilainen pyhäinpäivä on saanut uusia esiintymismuotoja. Pyhäinpäivän viettoa voi seurata muun muassa sosiaalisessa mediassa, osoitteessa pyhainpaiva.fi, jossa näytetään esimerkiksi livetaltiointia Hietaniemen hautausmaan muualle haudattujen muistomerkiltä klo 17–21. Helsingin seurakuntayhtymä on puolestaan jakanut Facebookiin useita pyhäinpäivään liittyviä kuvia, joita käyttäjät saavat vapaasti jakaa eteenpäin pyhäinpäivää muistaen.
Tänä viikonloppuna vuonna 2015 ei voida enää pitää ainoana perisuomalaisena tapana sitä, että kansa vaeltaisi kirkon penkkiin ja koristaisi hautausmaat kynttilämerellä.
Kotimaa24 toivottaa hyvää pyhää lukijoilleen, millä tavalla tuota pyhää sitten viettääkään.
Kuva: Minerva Seppälä