YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö Unesco päätti kokouksessaan Pariisissa viime viikolla päätöslauselmasta, jossa Jerusalemin Temppelivuoresta puhutaan vain islamilaisena paikkana.
Järjestön ohjelma- ja ulkosuhteiden komissio hyväksyi päätöslauselman äänin 24–6. Kaikkiaan 26 jäsenmaata äänesti tyhjää, poissa äänestyksestä oli kaksi maata.
Äänestyksessä päätöslauselma vietiin läpi enimmäkseen muslimimaiden äänin.
Päätöslauselmassa ei kiistetä sitä, että Temppelivuoren alue on kolmen uskonnon pyhä paikka. Mutta Temppelivuoresta ja sen ympäristöstä käytetään päätöslauselmassa vain arabiankielisiä ja islamilaisia nimiä. Kuuluisa Itkumuuri mainitaan päätöslauselman englanninkielisessä tekstissä vain lainausmerkeissä. Temppelivuori on näin vain arabialaisittain al-Haram al-Sharif. Itkumuurin viereinen aukio taas on nimeltään al-Buraqin aukio.
Käytännössä päätöslauselmassa näin häivytetään tai minimoidaan Temppelivuoren monituhatvuotinen juutalainen historia. Temppelivuorella muinoin sijainneet juutalaiset temppelit ovat kuitenkin juutalaisessa uskonnossa pyhin mahdollinen paikka.
Maailmalla laajaa kritiikkiä herättäneen päätöslauselman tarkoituksena on sen tekstin itse ilmaisemana ”turvata Palestiinan kulttuuriperintö ja Itä-Jerusalemin erityinen luonne”.
Päätöslauselma myös kritisoi Israelin toimia Jerusalemin pyhillä paikoilla ja miehitetyllä Länsirannan alueella.
Unescon päätös on herättänyt valtavaa huomiota varsinkin Israelissa. Maan opetusministeri Naftali Bennett on BBC:n mukaan syyttänyt Unescoa siitä, että se ”jättää huomiotta juutalaisuuden tuhatvuotiset siteet Jerusalemiin” ja ”auttaa islamistista terrorismia”.
Israelin pääministeri Benjamin Netanyahu puolestaan on sanonut Unescon muuttuneen ”absurdiksi teatteriksi”.
– Jos väitetään, että Israelilla ei ole yhteyttä Temppelivuoreen tai Länsimuuriin, on sama kuin sanottaisiin, että Kiinalla ei ole yhteyttä Kiinan muuriin tai Egyptillä pyramideihin, Netanyahu sanoo BBC:n mukaan Facebook-viestissään.
Sen sijaan Palestiinan varalähettiläs Unescossa, Mounir Anastas, pitää BBC:n mukaan päätöslauselmaa hyvänä ja toivoo sen painostavan Israelin viranomaisia ”lopettamaan kaikki väärinkäytökset”. Erityisesti tällä tarkoitetaan arkeologisia kaivauksia Jerusalemin vanhan kaupungin alueella.
Nimen häivyttäminen on seemiläisessä ja arabialaisessa kulttuurissa halventavaa
Åbo Akademin Vanhan testamentin ja judaistiikan professori Antti Laato pitää Unescon päätöstä yksipuolisesti poliittisiin ajatuskuvioihin perustuvana.
– Seemiläisessä ja arabialaisessa kulttuurissa yksi julmimmista ja halventavista tavoista on häivyttää pois nimi. Nimi edustaa aina kantajaansa, ja siksi nimen säilyttäminen on keskeinen teologinen käsite seemiläisessä kulttuurissa, Laato kertoo.
Tämä näkyy Laadon mukaan hyvin vaikkapa Vanhan testamentin kirjoituksissa. Esimerkiksi Daavid ihmettelee Jumalan suurta armoa (2 Sam 7:23): ”Onko toista kansaa, jota Jumala olisi tullut lunastamaan omaksi kansakseen ja jolle hän olisi itse antanut nimen?”
– On selvää, että Unescon päätös perustuu lähinnä yksipuolisiin poliittisiin ajatuskuvioihin ja päättäjillä ei ole ollut alkeellisintakaan tajua uskonnollisesta kohteliaisuudesta. Esimerkiksi Kirkkojen maailmanneuvosto on monissa asiakirjoissaan korostanut sitä, että Jerusalem on kolmen abrahamilaisen uskonnon [juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin] pyhä kaupunki, Laato toteaa.
Jokaisella tulee olla oikeus päästä pyhille paikoilleen.
– Ja siksi jokaisen uskonnon mukaisesti paikoilla on myös heidän traditionsa mukaiset nimet. Psalmin kirjoittaja kuvaa hyvin Jerusalemin keskeistä asemaa (Ps 137:5; heprean tekstin mukaan sanatarkasti): ”Jos minä unohdan sinut, Jerusalem, niin unohda sinä minun oikea käteni.”
Lähi-idässä arkeologia ja historia ovat herkkiä tieteenaloja. Arabimaailmassa voi törmätä sellaisiinkin väitteisiin, joiden mukaan juutalaisten temppelit – varsinkaan Salomon temppeli – eivät ole edes sijainneet Temppelivuorella.
Laato toteaa, että asiassa taustalla häilyy nykyisessä arkeologisessa tutkimuksessa esillä oleva ongelma.
– Kyse on siitä, missä määrin Jerusalem oli merkittävä kaupunki Daavidin ja Salomon aikana (n. 1000–930 eKr.). Tähän liittyy myös kysymys Jerusalemin temppelin iästä. Kaikki Vanhan testamentin tutkijat ovat kuitenkin selkeästi yksimielisiä siitä, että temppeli rakennettiin jossakin vaiheessa Jerusalemiin sille alueelle, jossa nykyinen Kalliomoskeija sijaitsee, Laato painottaa.
Laadon mukaan tämä ensimmäinen temppeli hävitettiin 587/86 eKr.
– Edelleen vallitsee yksimielisyys siitä, että toinen temppeli sijaitsi tällä samalla paikalla. Kun tämä toinen temppeli hävitettiin 70 jKr, niin juutalaiset ovat siitä asti toivoneet pääsevänsä takaisin Luvattuun maahan.
Jerusalemin temppelialue on Laadon mukaan aina ollut keskeinen osa juutalaista uskoa.
– Juuri siksi Unescon päätöstä on syytä pitää taitamattomien poliitikkojen ikävänä harha-askeleena, jossa tullaan halventaneeksi ennen kaikkea juutalaisia, mutta myös kristillisiä uskonnollisia arvoja, Laato sanoo.
Luovutetun Karjalan suomenkielinen nimistö vertautuu Jerusalemin tilanteeseen
Professori Laato vertaa Temppelivuoren juutalaisesta nimistöstä vaikenemista Suomen sodissa menettämiin alueisiin.
– Suomi menetti toisessa maailmansodassa suuria alueita Karjalasta, Petsamosta ja itäsaaristosta. Kuitenkin Suomessa yhä vieläkin puhutaan näistä alueista suomalaisilla nimillä, vaikka paikoilla on uudet venäjänkieliset nimet.
Suomalaiset nimet ja niiden muistaminen ovat Laadon mukaan tärkeä osa suomalaista historiaa. Ne kertovat siitä, että monien suomalaisten sukujuuret ovat näillä menetetyillä alueilla.
Laadon mukaan Juha Vainio kiteyttää suomalaisia tunnelmia hyvin laulussaan Mies Itäsaariston:
”Hän katsoo kauas kadonneisiin saariin, ne verhoutuvat sumuun kyynelten. Sitten innostuu taas hän, entistäkin enemmän: Me omistimme luodon jokaisen. Mä tuijotan mun tyttäreni vaariin. Suursaaressa sen synnyinseutu on. Vaikka on jo hämärää, silmiin hyvin häämöttää tuo kaukoranta Itäsaariston.”
– Laulu päättyy toiveeseen, joka muistuttaa tietyllä tavalla monisatavuotista juutalaista kaipuuta omalle pyhälle maalle, Antti Laato sanoo.
”Hän katsoo kauas kadonneisiin saariin, kuin kurkottaen yli aallokon. Ja hän elää siksi vaan, että vielä uudestaan, sais kerran kiertää Itäsaariston.”
Kuva: Olli Seppälä