Turun Kirkkopäivien eniten yleisöä vetänyt yksittäinen tapahtuma oli odotetusti presidentti Sauli Niinistön ja emerituspiispa Eero Huovisen keskustelu. Tunnin aikana he ehtivät käydä läpi monia Suomen, maailman ja presidentin oman henkilökohtaisenkin elämän aiheita raikkaasti ja syvällisesti, huumoriakaan unohtamatta.
Kun Huovinen kaivoi esiin Katekismuksen, siirtyi keskustelu kymmeneen käskyyn ja maallisen ja taivaallisen oikeuden eroihin. Huovinen tiedusteli presidentiltä, mikä käsky on hänestä kaikkein tärkein.
Presidentti vastasi kertomalla, että aikoo nyt hieman mutkitella.
– Kaikki käskyt ovat tärkeitä ja samalla hyvin mielenkiintoisia. Käskyjen ja kieltojen ehdottomuus aiheuttaa juristin mielessä jatkopohdintaa, Niinistö totesi.
Niinistö kertoi Turun hovioikeuden entisestä presidentistä Touko Kososesta, joka oli hänelle oppi-isä juridiikassa ja loogisessa ajattelussa. Kosonen oli kerran asiantuntijana, kun käsiteltiin lakiesitystä liittyen ikävään käyttäytymiseen.
– Joku mukana ollut kysyi, eikö tällainen käytös pitäisi yksiselitteisesti kieltää. Kosonen vastasi, ettei laki voi kieltää edes tappamasta, se voi vain määritellä seuraukset jos joku niin tekee. Kososen mukaan Raamattu voi kieltää ja käskeä, mutta maallinen laki ei voi.
Niinistö kertoi maallisen oikeuden toimivan niin, että kun ihminen tekee rikoksen, häntä rangaistaan. Kun rangaistus on suoritettu, ihminen on vapaa jatkamaan elämäänsä puhtaalta pöydältä. Seuraavaksi hän käänsi katseensa Huoviseen kysellen, miten Jumalan ehdottomien käskyjen ja kieltojen rikkominen suhteutuu anteeksiantoon ja syntien sovitukseen.
Miehet päätyivät pohtimaan, kumpi on ankarampi, maallinen tuomari vai Jumala.
– Jumalan käskyt ovat ehdottomampia kuin maalliset lait, Jumala on vahvempi ja ankarampi. Vahvemmalta voi odottaa myös enemmän armoa, presidentti summasi.
Niinistöä on jo lapsesta saakka mietityttänyt uskontunnustuksen kohta jossa sanotaan ”ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita”.
– Se on valtavan juhlallinen ja kova ilmaisu. Olen taipuvainen ajattelemaan, että se voisi mieluumminkin kuulua: ja on sieltä tuleva armahtamaan eläviä ja kuolleita, Niinistö pohti.
– Niin, tuleeko Kristus armahtamaan vai tuomitsemaan, Huovinen jatkoi.
– Tätä emme ehkä pysty tässä nyt ratkaisemaan, Niinistö totesi.
Niinistö ja Huovinen keskustelivat myös oikeudenmukaisuudesta ja oikeudentunnosta.
– Oikeudenmukaisuus on muodollinen ilmaisu, jonka sisällön voi määritellä. Oikeudentunto sen sijaan asuu ihmisessä ja antaa ikään kuin selkäytimestä automaattisia vastauksia. Se ei ole ulkoinen käyttäytymisen muoto.
Huovinen tiedusteli Niinistöltä, voiko tuomari kuunnella oikeudentuntoaan ja siihen vedoten sivuuttaa joskus lakikirjan.
– Lakikirjan sivuuttaminen tietää tuomarille virkasyytettä, mutta monet siviilioikeuden pykälät antavat mahdollisuuden kohtuullistaa tuomioita ja ottaa huomioon kokonaistilanne, Niinistö vastasi.
Huovisen kysyessä mitkä asiat Niinistöä suututtavat, vastaus tuli nopeasti.
– Falskius, pieni ja suuri falskius. Se on epärehellisyyttä. Suutun myös tietoisesta epäaitoudesta.
Huovinen kehui Niinistön kirjoittamia kirjoja poikkeuksellisen henkilökohtaisiksi ja herkiksi, kun ottaa huomioon että kirjoittaja on poliitikko ja juristi.
– Tunnen kuulkaa paljon herkkäsieluisia juristeja, presidentti kuittasi kehut.
Niinistö ilmaisi, että uusia kirjojakin saattaa olla tulossa. Hän kertoo pitävänsä päiväkirjaa ja kirjoittavansa kaiken mustekynällä.
– Pari-kolme vuotta sitten siirryin hetkeksi kirjoittamaan päiväkirjaa tietokoneella. Kerroin siitä kabinetin päällikölle, joka totesi, että sittenhän virheellisiä ajatuksia voi korjailla jälkikäteen. Siirryin välittömästi takaisin mustekynään. Haluan, että se mitä kirjoitan, säilyy sataprosenttisen aitona.
”Kiivasta keskustelua käyty aina”
Tilaisuuden jälkeen Kotimaalla oli vielä mahdollisuus kysyä pari kysymystä suoraan presidentti Niinistöltä. Hän kertoi lähteneensä mielellään ja epäröimättä mukaan Kirkkopäiville, kun pyyntö tuli.
Kansakunnan yhtenäisyyttä ja jakautuneisuutta hän kommentoi toteamalla, että kiivasta keskustelua Suomessa on käyty aina, mutta uudet aiheet, joista meillä ei ole totuttu puhumaan, aiheuttavat erityisen voimakkaita mielipiteen ilmaisuja. Yksi tällainen aihe on runsas maahanmuutto.
– Uusien aihepiirien lisäksi uusi tapa keskustella sosiaalisessa mediassa jättää sanojalle suuren vapauden olla vastaamatta sanomisistaan muille kasvoista kasvoihin. Kokonaisuudessaan emme kuitenkaan ole Suomessa huonommalla tiellä kuin ennen, Niinistö sanoi.
Lue laaja reportaasi Niinistön ja Huovisen keskustelusta ensi viikon Kotimaa-lehdestä.
Kuva: Pasi Leino
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata digilehden ja printtilehden täältä.
**