Anna mulle armoo, anna mulle arvoo, laulaa entinen vanki Pete itse tekemässään kappaleessa. Hän tietää mitä on jäädä yhteiskunnan ulkopuolelle, ja mitä tarkoittaa se, että löytää itsensä uudestaan.
Pete eli Petri Valkama oli yksi keskustelemaan kutsutuista jäsenistä Kirkkohallituksen järjestämässä tilaisuudessa Turun Kirkkopäivillä. Sen teemana oli tärkeä kysymys tämän ajan kirkon työssä: Mikä on kirkon ja sen diakoniatyön uudistamisen tarve? Onko armolla rajoja?
Kirkko tekee diakonian saralla koko ajan työtä vaikeassa elämäntilanteessa olevien parissa. Pitäisikö vielä yrittää ja jaksaa enemmän? Tämä on monen väsyneen diakoniatyöntekijän kysymys.
Diakonia auttaa ihmistä pahimmissa tilanteissa ja usein päivän kerrallaan eteenpäin. Diakoniavastaanotto saattaa kuitenkin olla vain yksi luukku muiden joukossa. Miten voitaisiin tukea avun tarvitsijaa pysyvään muutokseen?
Yksi ratkaisumalli on yhteistyö. Myös diakoniatyö on vuorovaikutusta. Tätä mieltä on Paavalin seurakunnan kirkkoherra Kari Kanala. Hän suosii seurakunnassaan tilaisuuksia, joissa seurakuntalaiset saavat olla aktiivisia ja toteuttaa itseään.
– Kirkkomme on liian paljon sanojen kirkko, tarvitsemme tekoja ja aitoa kohtaamista, hän totesi.
”Yhteisöteatteri on hyvä sosiaalityön muoto”
Entinen vanki, nykyinen maalari, näyttelijä ja musiikintekijä Petri Valkama on mukana Porttiteatterissa. Teatterin ohjaaja Tuija Minkkinen kertoi Porttiteatterin kaikkien jäsenten olevan vapautumisvaiheessa tai jo vapautuneita vankeja. Teatteri perustuu heidän omiin tarinoihinsa.
Porttiteatterin puheenjohtaja ja köyhyystutkija Jouko Karjalainen on tehnyt pitkään kriminaali- ja sosiaalityötä. Hänen mukaansa yhteisöteatteri on vanha ja hyväksi koettu sosiaalityön muoto.
Tilaisuuden juontaja asiantuntija Tiina Saarela Kirkkohallituksesta veti yhteen tilaisuudessa kuultuja puheenvuoroja: Kun ihmiset kohtaavat diakoniatyön piirissä aidosti, pyhyys tulee arjen keskelle.
Diakoniatyössä on tärkeää tehdä ennaltaehkäisevää työtä ja antaa kaikille mahdollisuus yhteisöllisyyteen. Samalla tietenkin vastataan ihmisten hätään siinä kohtaa, missä eniten apua tarvitaan.
– Asiakkailla on erilaisia tarpeita. Jollain voi olla nälkä, silloin tarvitaan rahaa ruokaan, sanoi Anita Mäkilä Naantalista.
Muutamassa puheenvuorossa kerrottiin, että diakoniatyöntekijät keskittyvät nyt paljon myös lapsi- ja perhetyöhön.
Diakoniatyö on niin kirkon työn ytimessä, että se pystyy tarvittaessa muuttumaan, kuului toiveikas ajatus.
Kuva: Raimo Jaatinen. Porttiteatterin näyttelijä Petri Valkama kertoi omasta tiestään vankilasta näyttelijäksi.