Piispojen avioliittoselonteko tukeutuu reformaation avioliittolinjaan

Piispojen avioliittoa koskevassa selonteossa vedotaan Lutheriin. Lisäksi todetaan, että Suomen evankelis-luterilaisen kirkon avioliitto-opetus on seurannut avioliittokäsityksessään reformaatiossa muotoutunutta peruslinjaa.

Luterilaisen näkemyksen mukaan avioliitto on miehen ja naisen välinen, mutta sitä ei katoliseen tapaan pidetä sakramenttina, sillä sen ei katsota välittävän syntien anteeksiantamusta. Luterilaiset halusivat myös siirtää avioliiton solmimiseen, purkamiseen ja perimyskaareen liittyviä oikeudellisia asioita kirkolta yhteiskunnan säädettäväksi.

Vaikka luterilaiset reformaattorit eivät kutsuneet avioliittoa sakramentiksi, he näkivät piispojen selonteon mukaan avioliitossa vahvoja hengellisiä ulottuvuuksia. Parhaimmillaan aviorakkauden nähtiin heijastavan jopa Kristuksen ja seurakunnan suhdetta.

Luther seuraajineen arvosteli aikansa katolista kirkkoa avioliiton merkityksen vähättelystä, sillä keskiajalla luostarikutsumusta pidettiin hengellisesti arvokkaampana avioliittoon verrattuna. Luterilaiset totesivat piikikkäästi, että Raamattu mainitsee avioliiton Jumalan asettamana todellisena hengellisenä säätynä mutta luostarilupauksia se ei tunne. Luterilaiset myös arvostelivat pappien pakollista selibaattia. Avioliitosta ei kuitenkaan haluttu tehdä oikean hengellisyyden tai ihmisen arvon mittaria.

Avioliitto muuttui reformaation myötä käytännölliseksi asiaksi. Luther kirjoitti tunnustuskirjoihin liitetyssä kirjasessa Avioliittoon vihkiminen - Opas tavallisille papeille:

"Maassa maan tavalla, sanoo sananlasku. Koska häät ja avioliitto kuuluvat yhteiskunnallisen järjestyksen piiriin, ei siis ole meidän pappien ja kirkon työntekijöiden asia antaa niistä säädöksiä ja määräyksiä. Jokainen kaupunki ja maa noudattakoon omaa käytäntöään ja totuttuja tapoja. [---] Antaa ruhtinaan ja raadin järjestää semmoiset asiat, kuten haluavat – minulle ne eivät kuulu. Mutta jos meitä pyydetään siunaamaan morsiuspari, rukoilemaan sen puolesta, tai vaikka vihkimäänkin se – kirkon edessä tai kirkossa – on velvollisuutemme tehdä, mitä pyydetään."

Selonteossa muistutetaan, että vuosisatojen aikana kirkon opetuksessa ja käytännöissä on tapahtunut muutoksia, esimerkiksi suhtautumisessa avioliiton esteisiin, aviopuolisoiden keskinäiseen asemaan, avioeroon ja eronneiden uudelleen vihkimiseen. Muutoksista huolimatta avioliitto on kirkossa nähty miehen ja naisen välisenä.

"Avioliittolain muutos ei muuta kirkon avioliitto-opetusta ja vihkimiskäytäntöjä, mutta se tekee tarpeelliseksi löytää kirkossa tapoja keskustella uuden tilanteen tuomista kokemuksista ja näkökulmista. Kaikkia kirkon jäseniä uusi tilanne kutsuu tarkistamaan omia asenteitaan pitäen mittapuuna apostolin kehotusta: Kunnioittakaa kilvan toinen toistanne", piispojen selonteossa sanotaan.

Kuva: Olli Seppälä

Lue myös:

Piispainkokous: Uusi avioliittolaki ei muuta kirkon avioliitto-opetusta – mutta keskustelu asiasta saa jatkua