Kuopion piispa Jari Jolkkonen vastaa kirkolliskokousedustaja Johanna Korhosen ja seurakunnan luottamushenkilö Sari Roman-Lagerspetzin
esittämään kritiikkiin. Kyse on siitä, mikä elin kirkossa päättää seurakuntien lähetysmäärärahojen jaosta.
He katsovat Jolkkosen levittäneen hiippakuntansa seurakuntiin harhaanjohtavaa tietoa, jonka mukaan kirkolliskokous olisi toukokuussa linjannut lähetysjärjestöjen ”yhdenvertaista” kohtelua kirkon rahanjaossa ja päättänyt, ettei seurakuntien tule käyttää itsenäistä harkintaa lähetysrahapäätöksiä tehdessään.
Pääkaupunkiseudun suuret seurakuntayhtymät ovat leikanneet rahoitusta lähetysjärjestöiltä, joiden on katsottu syrjivän naispappeja ja parisuhteensa rekisteröineitä. Korhosen ja Roman-Lagerspetzin mielestä Jolkkonen käyttää kyseenalaisia keinoja edistäessään rahoituksen myöntämistä näille lähetysjärjestöille.
Piispa Jari Jolkkonen, oletteko johtanut seurakuntia lähetysraha-asiassa harhaan?
– Väite on väärä ja röyhkeä. Perustevaliokunta otti toukokuussa kantaa työnjakoon kirkon yhteisten toimielimien ja seurakuntien välillä lähetysmääräraha-asiassa. Kannattaa siteerata valiokuntaa ihan sanatarkasti: ”Vaikka seurakunnilla on oikeus päättää itsenäisesti omien avustusvarojensa kohdentamisesta, velvoittaa perussopimus kirkkoa seurakuntineen kohtelemaan lähetysjärjestöjä yhdenvertaisin perustein. Sen arviointi, noudattavatko lähetysjärjestöt kirkon tunnustusta ja päätöksiä, lähetysstrategiaa ja sen toimintaperiaatteita, kuuluu kirkon yhteisille toimielimille, viime kädessä kirkolliskokoukselle.” Siteerasin tiedotteessani tätä kohtaa aivan tietoisesti sanasta sanaan. Tämä on ollut jatkuvasti myös oma käsitykseni nykyisestä työnjaosta.
– Luonteeltaan valiokunnan lausunto on arvovaltainen kuvaus olemassa olevasta työnjaosta, joka perustuu kirkkolakiin ja lähetystyön perussopimukseen. Se ei luo uutta asiaintilaa, vaan kuvaa ja kirkastaa nykyistä. Kirkolliskokous merkitsi sen tiedoksi. Kaikki eivät kuitenkaan ole ymmärtäneet kirkkolainsäädäntöä ja työnjakoa perustevaliokunnan mielestä oikein. Miksi se muuten olisi asiasta huomauttanut?
Onko seurakuntien tuettava lähetysmäärärahoin kaikkia lähetysjärjestöjä yhdenvertaisesti?
– En ole kuullut kenenkään vaativan, että kaikkien seurakuntien pitää tukea jokaista järjestöä. Se ei ole mahdollista eikä järkevää. Olennaista on, että seurakunta perustelee päätöksensä asiallisesti. Sellaisia eivät ole ilmaukset, joissa katsotaan, että kirkon virallinen järjestö edustaa rikollisuutta tai harhaoppia, mihin esimerkiksi ”syrjivän opin” käsite viittaa. Oppituomiot ovat tylsää hommaa. Niiden tekeminen on säädetty demokraattisesti valitulle kirkolliskokoukselle.
Millä instanssilla asiassa on päätäntävalta ja onko siitä epäselvyyttä?
– Ylivoimainen enemmistö seurakunnista ymmärtää työnjaon. Paikallisesti epäselvyyttä kuitenkin on ollut, sillä eihän perustevaliokunta olisi muuten asiaan puuttunut. Omasta puolestani haluan antaa tunnustusta Kirkkohallitukselle ja Kirkon ulkoasiain osastolle, jotka ovat yhdessä luoneet aiempaa selkeämmän ja luottamusta herättävän valvontajärjestelmän. Kirkkohallitus tekee sopimukset ja Kirkon ulkoasiain neuvosto valvoo niiden noudattamista. Näin seurakunnat voivat paremmin luottaa kaikkiin virallisiin järjestöihin ja tukea niistä itselle sopivia. Jos järjestö syyllistyy sopimusrikkomukseen, se voi menettää asemansa. Tällaisen järjestelmän tavoitteena on vapauttaa seurakuntien energiaa oppiriitelystä varsinaiseen kirkon työhön.