Suomen evankelis-luterilainen kirkko voisi ottaa oppia katoliselta ja ortodoksiselta kirkolta sekä helluntailiikkeen seurakunnilta siinä, kuinka maahanmuuttajia kutsutaan mukaan jumalanpalveluselämään, sanoo Lapuan hiippakunnan piispa Simo Peura.
Ensi vuoden alussa eläkkeelle jäävä Peura oli vieraana Radio Dein ja Kotimaan Piispan kyselytunnilla keskiviikkona. Peuraa haastattelivat Ilkka-Pohjalaisen toimittaja Virpi Niemistö, Sana-lehden päätoimittaja Heli Karhumäki, Kotimaan päätoimittaja Mari Teinilä sekä kyselytuntia moderoiva Ariel Neulaniemi Radio Deistä.
Peuran mukaan luterilaisessa kirkossa jää toisinaan liian vähälle huomiolle, että kristinuskolla on koko maailmaa koskeva universaali olemus.
– Maahanmuuttajien on helpompi päästä mukaan muiden kirkkokuntien elämään kuin jäyhään luterilaisuuteemme. Meidän pitäisi avartaa jumalanpalveluselämää niin, että siellä olisi enemmän tilaa muista etnisistä ryhmistä tuleville.
Peura pitää tärkeänä, että seurakunnan yhteinen jumalanpalvelus ja jakamaton ehtoollispöytä ovat totta myös tulevaisuuden seurakunnissa. Pienemmät jumalanpalvelusyhteisöt eivät saa rikkoa seurakunnan yhteyttä, vaan olla korkeintaan hyvä lisä.
”Meillä rippi on valitettavasti melkein kuollut instituutio”
Kirkkojen maailmanneuvostossa eri tehtävissä palveleva ja ekumeniaa tunteva Peura uskoo, että luterilaisten ja katolilaisten ehtoollisyhteys toteutuu.
– Vaikea sanoa, milloin, mutta kyllä se vielä tapahtuu. Ehtoollisen olemuksesta, luonteesta ja merkityksestä meillä ei ole katolisen kirkon kanssa isoja näkemyseroja.
Ongelma liittyy Peuran mukaan kirkkokuntien erilaisiin käsityksiin pappisvirasta sekä käytännön tasolla katolisen kirkon opetukseen, jonka mukaan ehtoollista edeltää aina rippi.
– Meillä rippi on valitettavasti melkein kuollut instituutio.
Kolmannen maailman kirkot ovat tehneet Peuraan vahvan vaikutuksen. Hän muisteli Suomen Lähetysseuran järjestämää matkaa Tansaniaan.
– Se antaumuksellisuus, kiinnostus ja innostus oli puhuttelevaa ja vaikuttavaa.
Myös reformaation kysymykset ovat edelleen lähellä piispa Peuran sydäntä. Hän aikoo jatkaa eläkkeelle jäätyään Helsingin yliopistossa reformaation teologiaan liittyvää kesken jäänyttä tutkimustaan.
”On myös olemassa ongelmallisia maallikkovastuunkantajia”
Kyselytunnilla nousivat puheenaiheeksi myös seurakuntien työyhteisöongelmat. Piispalta kysyttiin, miten tulisi toimia tilanteessa, jossa yksittäinen ihminen aiheuttaa erittäin hankalalla käyttäytymisellään ongelmia yhteisössä.
Peura painotti kirkkoherrojen ja muiden johtajien vastuuta hyvän keskustelukulttuurin ylläpitämisessä. Hänen mukaansa henkilölle, joka ei kuuntele ja kunnioita muita, ei saa antaa paljon tilaa. Tilanteen kärjistyessä kapituli voi lähettää työyhteisön kehittäjän tekemään selvitystä ja etsimään ratkaisua.
Piispa nosti esiin myös toisenlaisen työilmapiiriin vaikuttavan tilanteen, jossa kapitulin kädet ovat paljon sidotummat.
– Valitettavasti on myös olemassa ongelmallisia maallikkovastuunkantajia, jotka voivat omalla toiminnallaan aiheuttaa seurakunnassa aikamoisia vaikeuksia. Näihin tilanteisiin meillä on vähemmän välineitä puuttua, vaikka ne voivat olla yhtä olennaisia, Peura sanoi.
Koronan jälkihoidossa kirkon pitää Peuran mielestä viestittää toivon näköalaa, jota se olisi voinut hänen mukaansa pitää vielä vahvemmin esillä myös koko korona-ajan.
– Jumala on toivon Jumala, joka ylläpitää myös inhimillistä toivoamme.
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden tai näköislehden täältä.