Lauantaina 29. elokuuta Tampereen Työväen Teatterissa saa kantaesityksenä Pauliinan Rauhalan
Taivaslaulu-romaaniin pohjalta tehty näytelmä. Tampereen lisäksi Taivaslaulu saa ensi-iltansa Oulun kaupunginteatterissa 12. syyskuuta. Molempien esitysten näyttämöteksti on dramaturgi Seija Holman tekemä.
Pauliina Rauhala vastasi kantaesityksen alla Kotimaa24:n kysymyksiin.
Oliko helppo suostua pyyntöön, että romaanistasi tehdään näytelmä?
– Romaania kirjoittaessani ei koskaan käynyt mielessä, että siitä voitaisiin olla kiinnostuneita teatterissa. Teatteritahoilta kyselyitä tuli kuitenkin useita.
– Arvostan teatteria taidemuotona, eli suhtauduin alusta alkaen kiinnostuneesti, mutta halusin myös käydä keskusteluja siitä, miksi ja missä sävyssä Taivaslaulu on tarkoitus tuoda näyttämölle. Olin hyvin iloinen tällaisesta mahdollisuudesta.
– Jouduin myös työstämään sitä, että teatteriversiossa kaikki langat eivät enää ole omissa käsissäni ja minun täytyy pystyä päästämään kirjasta irti.
Annoitko dramaturgille vapaat kädet vai kuinka halusit valvoa että näkemyksesi säilyvät näyttämölle asti?
– En ole opiskellut näyttämökohtausten kirjoittamista juuri lainkaan, joten tiesin heti, etten itse pysty käsikirjoitusta tekemään enkä siinä kovin paljoa auttamaan. Minulla ei ollut esimerkiksi aavistustakaan, miten lasten mukana olo tai vaikkapa suviseurat voitaisiin toteuttaa.
– Annoin dramaturgille melko vapaat kädet. En esimerkiksi puuttunut siihen, mitä hän valitsee kirjasta, missä järjestyksessä rakentaa kokonaisuuden, mikä on henkilögalleria ja miten repliikit rakennetaan – kirjassahan on vähän dialogia.
– Eetoksen suhteen olen ollut tarkka, ja siitä olemme käyneet pitkiä ja rakentavia keskusteluja sekä dramaturgin että molempien ohjaajien [Tampereella Heidi Räsänen ja Oulussa Heta Haanperä] kanssa. Toivoin, että uskon ja yhteisön kuvaus ei kärjistyisi kirjaan nähden. Lisäksi toivoin, että rakkaustarina säilyisi tärkeänä. Toivoin myös, että monet sävyt, hurjat ja hellät limittäin, näkyisivät, ja että kieltä vaalittaisiin jollain tavalla.
Käsitteleekö näytelmä enemmän rakkautta kuin vanhoillislestadiolaista yhteisöä?
– En vielä tiedä kumpi nousee keskeisemmäksi. Lisäksi kahdelta eri ohjaajalta syntyy käsittääkseni kaksi melko erilaista tulkintaa. Voi siis olla, että tähän tulee kaksi erilaista vastausta. Mutta molemmat teemat ovat Seija Holman dramatisoinnissa vahvasti mukana.
Olitko tyytyväinen teatteriversioon?
– Valmista teatteriesitystä en ole nähnyt, vain tekstin, jota ilmeisesti molemmat ohjaajat ovat vielä vieneet hieman omaan suuntaansa.
– Teksti herätti monenlaisia ajatuksia, iloa, huolta ja uusia oivalluksia. Oli paljon kohtia jotka oli ratkaistu paremmin kuin itse olisin koskaan pystynyt keksimään, joissakin paikoin olisin saattanut itse tehdä toisin. Olen pyrkinyt puuttumaan vain välttämättömään ja kunnioittanut ammattitaitoisen dramaturgin työtä. Näyttämötekstin rakentumisen seuraaminen läheltä on ollut oman kirjoittamiseni kannalta äärimmäisen opettavaa.
Oletko nähnyt esityksen harjoituksissa?
– Tampereella en ole nähnyt yksiäkään harjoituksia. En siis tiedä tekstin jälkeen juuri mitään siitä, mitä tuleman pitää, ja tekstihän on vasta pohja ohjaajan ja näyttelijöiden tulkinnalle.
– Oulussa olen nähnyt toistaiseksi yhdet tunnin mittaiset harjoitukset näytelmän alusta. Pidin näkemästäni, vaikka prosessi oli Oulussa siinä kohden vielä kovasti kesken. Liikutuin kohdasta, jossa Aleksin isä hakkaa halkoja ja laulaa Mun kotini taivaassa ihana on. Siihen kohtaan tiivistyi uskosta kaikki. Uskallan paljastaa tämän, koska kyseessä olivat Taiteiden yön avoimet harjoitukset, joita oli seuraamassa yli 500 ihmistä.
Mitä odotat ensi-illalta?
– Tekstin tiedän melko tarkasti. Odotan suurella mielenkiinnolla kaikkea sitä, mitä muuta näyttämöllä tapahtuu tekstin lisäksi ja miten yksityiskohdat ja kokonaisuus on rakennettu. Visuaalista ilmettä, valoja, ääniä, tapahtumapaikkoja ja etenkin kehojen kieltä. Odotan vahvaa tulkintaa ja tunteita herättävää taideteosta, en kirjan referointia.
Onko teatteri sinulle läheinen taidemuoto?
– Käyn teatterissa muutamia kertoja vuodessa, ja joka kerta palaan sieltä onnellisena ja sisäisesti rikkaampana. Toivon, että tulevaisuudessa ehtisin säännöllisemmin käydä tutustumassa muidenkin kaupunkien ohjelmistoihin kuin Oulun.
Pääosissa Tampereen Taivaslaulu-versiossa ovat Eriikka Väliahde ja Tommi Raitolehto, Oulun versiossa Merja Pietilä ja Jyri Ojansivu.
Pauliina Rauhala kirjoittaa parhaillaan uutta romaania, mutta ei halua vielä kertoa aiheesta tai aikataulusta enempää. Rauhala sanoo olevan sen tyyppinen kirjoittaja, jolta keskittyminen karkaa, jos hän puhuu liian aikaisin työstään.
– Haluan pysyä yksin ajatuskuplassani mahdollisimman pitkään.
Kuva: Jaani Föhr
Lue myös:
Pauliina Rauhalan Taivaslaulu nähdään kahdessa teatterissa
Pauliina Rauhala: Lestadiolaiset kiitelleet kirjaani
Taivaslaulu-romaani pohtii lestadiolaista uskoa ja suurperheiden jaksamista