Taivaslaulu-romaani pohtii lestadiolaista uskoa ja suurperheiden jaksamista

rauhalapauliina Pauliina Rauhalan esikoisromaani Taivaslaulu ilmestyy elokuun puolivälissä kirjakauppoihin. Kaunokirjallisen teoksen keskeisiä teemoja ovat onnellinen rakkaus, äidin uupumus, usko ja naiseus.

– En ole kirjoittanut pamflettia tai tietokirjaa, mutta kyllä romaanissa käsitellään paljon naisen ja perheen jaksamisen eettistä problematiikkaa ja siinä sivutaan myös ehkäisykielto-aihepiiriä, Rauhala kertoo Kotimaa24:lle.

– Olen pienestä asti tarkkaillut seurapenkissä äitejä, iloisia ja surullisia, virkeitä ja uupuneita. Lestadiolainen herätysliike on minulle edelleen rakas sekä hengellisesti että sosiaalisesti, joten nuo pienestä tytöstä alkaneet pohdinnat näiden teemojen ympärillä jatkuvat mielessäni edelleen.

Kustantaja Gummerus kuvaa romaania näin: ”Taivaslaulu kertoo nuoren lestadiolaisparin, Viljan ja Aleksin, tarinan. Heti kun käsi löytää käden, Vilja ja Aleksi näkevät mielessään viiden litran riisipuurokattilan ja pirtinpöydän alta vilkkuvat seitsemänkymmentä varvasta. 9 vuotta ja 4 lasta myöhemmin, Vilja katselee, kun Otso-poika tanssii valkoiset kiharat hulmuten, ja yrittää muistaa, mikä oli se hetki, kun hänen kehostaan hävisi rytmi. Seuroissa naiset katsovat ensiksi vatsaan ja sitten silmiin. Saarnassa nainen kuvataan lintuemona, joka ei pääse pesän uumenista. Sitten tulee päivä, jolloin Aleksi ja Vilja istuvat käsi kädessä äitiyspolilla, ja kaikki muuttuu lopullisesti.”

Kirja on herättänyt paljon mielenkiintoa jo ennen ilmestymistään.

– Tiedän romaanin teemojen herättävän keskustelua ja tunteita. Toivon kuitenkin, että kirjaani arvioitaisiin nimenomaan kaunokirjallisena teoksena. Se ei ole omaelämäkerrallinen eikä kenenkään muunkaan henkilön tarina, vaan fiktiivinen romaani, Pauliina Rauhala sanoo.

Esikoisromaanin kirjoittaminen oli Rauhalalle kaksi vuotta kestänyt prosessi, jonka aikana perhe myös kasvoi.

– Jatkossa toivon saavani sovitettua perhe-elämän ja työelämän lomaan aikaa kirjoittamiselle jopa enemmän kuin esikoisromaania työstäessäni. Minulla on kova halu kirjoittaa lisää.

Edellinen artikkeliPiispa Askola ekumeenisen patriarkan vieraana
Seuraava artikkeliKardinaali: Vatikaani tarvitsee uuden asenteen suhteessa nunniin

Ei näytettäviä viestejä