Pappisoikeutensa luterilaisessa kirkossa hiljattain menettänyt Lähetyshiippakunnan pappi Ilpo Sinkko kertoo blogikirjoituksessaan eronneensa kansankirkon jäsenyydestä.
”Se oli helpottava paikka. Vuosien taakat putosivat harteilta. Kristityt, nyt on aika heittää sivuun vanha ja maallistunut kirkkolaitos. On aika tulla aidon saarnan ja sakramenttien lähteille. Synnintunnustuksen ja synninpäästön paikalle. Etsi oikeat saarnatuolit ja oikeat sakramentit. Kyllä sinä ne löydät. Tiedät kyllä mistä”, yli 30 vuotta Suomen luterilaisen kirkon pappina toiminut Sinkko päättää kirjoituksensa.
Sinkon katsottiin lokakuisessa Turun arkkihiippakunnan tuomiokapitulin päätöksessä toimineen vastoin pappisviran velvollisuuksia, kun hän oli muun muassa toimittanut messuja Lähetyshiippakunnan Aamos-seurakunnassa.
Tarkoittaako Sinkon kirjoitus laajemminkin sitä, että LHPK katsoo tällä hetkellä olevansa itsenäinen kirkko, kun on aika heittää sivuun vanha ja maallistunut kirkkolaitos ja erota kansankirkon jäsenyydestä? Kotimaa24 tiedusteli asiaa Lähetyshiippakunnan (LHPK) hiippakuntadekaanilta Juhana Pohjolalta.
– Jos evankelis-luterilainen kirkko erottaa pappisvirasta ilmeisen sopimattomana sen tähden, että pastori on toimittanut luterilaisen tunnustuksen mukaisia messuja Lähetyshiippakunnassa, niin on ymmärrettävää, että viesti menee myös perille: erottamista seuraa eroaminen. Ja jos paimenia erotetaan, niin onko ihme, jos seurakuntalaisetkin tuntevat samat potkut, Pohjola kertoo sähköpostitse.
Hänelle tarjottiin myös mahdollisuutta kertoa, onko hän itse vielä Suomen luterilaisen kirkon jäsen ja ovatko LHPK:n papit laajemminkin eronneet kirkosta. Tähän Pohjola ei vastannut.
Lähetyshiippakunnan hiippakuntajärjestys sanoo, että se on ”osa yhtä, pyhää, yhteistä ja apostolista kirkkoa, ja joka siinä hoidettujen armonvälineiden tähden ja voimasta on todellisesti kirkko.”
– Emme ole kuitenkaan ole järjestäytynyt uskonnolliseksi yhdyskunnaksi. Emme siis ole osa evankelis-luterilaista kirkkoa, mutta toimimme itsenäisesti kirkkona sen hengellisessä jatkumossa palvellen myös siellä kodittomiksi jääneitä, Pohjola määrittelee.
Kehotus karttaa Jumalan sanan kieltäjiä
Kehottaako LHPK ihmisiä eroamaan Suomen luterilaisen kirkon jäsenyydestä ja liittymään LHPK:n jäseniksi?
– Me kehotamme ihmisiä elämään kirkon kirkoksi tekevien tuntomerkkien eli oikein julistetun Jumalan sanan ja oikein toimitettujen sakramenttien äärellä ja karttamaan Jumalan sanan kieltäjiä. Omalta osaltamme haluamme tarjota kokonaisvaltaisen seurakuntayhteyden ja luterilaisen vaihtoehdon. Meidän seurakunnissa on sekä evankelis-luterilaisen kirkon jäsenyyden jättäneitä että siihen kuuluvia.
Onko niin, että LHPK:n mielestä Suomen luterilaisella kirkolla ei ole oikeaa saarnatuolia eikä oikeita sakramentteja?
– Polttopisteessä on jumalanpalvelusyhteys. Varmasti löytyy monia kirkon tunnustuksen mukaan toimivia työntekijöitä seurakunnissa alttareilla ja saarnatuoleissa. Haluamme vaalia yhteyttä samaa uskoa tunnustaviin, Pohjola vastaa.
– Kirkon tutkimuskeskuksen mukaan kuitenkin papistosta lähes puolet ei usko edes apostolista uskontunnustusta. Lisäksi niin sanotun naispappeuden myötä on lähes mahdotonta löytää kaupungeissa seurakuntia, joissa vain apostolinen paimenvirka toimittaa jumalanpalvelukset. Elämän leivän ja paimenhoidon puutteen vuoksi monet ovat jääneet kodittomiksi. Moniäänisen kirkon keskeltä on yhä vaikeampaa kuulla Hyvän paimenen ääntä.
Lue myös: