Sisällissodan aiheuttamista haavoista ja kansakunnan jakaantumisesta on edetty ja osin yhä kuljetaan kohti sovintoa. Se olisi syntynyt nopeammin, jos vuoden 1918 tapahtumista olisi pystytty puhumaan avoimemmin. Vasta seuraavat sata vuotta Suomessa ovat tässä suhteessa todellista sovinnon aikaa.
Viikonvaihteessa Kirkkopäivät oli koolla Sovinto 100 -teemalla. Paikkana oli Kallion pyhäkkö Helsingissä, jossa Kirkkopäiviä vietettiin ensimmäistä kertaa tasan sata vuotta sitten.
Ensimmäisten päivien julkilausuma toivoi, että ”maailman kansojen välillä sota ja kaikki väkivalta lakkaisivat”.
Hyvin tiedämme, ettei tämä toive toteutunut. Sisällissota Suomessa alkoi muutamaa päivää myöhemmin.
Jälkikäteen voi ajatella, että kylläpä kirkko oli silloin sinisilmäinen tulkitsemaan ajan merkkejä. Asia taitaa olla päinvastoin. Kirkko korosti rohkeasti sodan ja väkivallan loppumista juuri silloin, kun sisällissodan merkit olivat jo nähtävissä Suomessa.
Tästä kristinuskossa on kysymys. Sinisilmäisestä sinnikkyydestä ja rohkeudesta ripustautua siihen, mikä näyttää mahdottomalta. Pitää kiinni hyvästä silloin, kun paha näyttää valtaavan alaa. Kirkkopäivien sadan vuoden takainen julkilausuma antaa oivallisen esimerkin tähän päivään, rauhan edistämiseen ja asemoitumiseen hyvän puolelle.
***
Jokainen voi rakentaa rauhaa omalta osaltaan. Se voi olla yksinkertaisimmillaan huhujen ja vihapuheen välttämistä ja pidemmälle vietynä vaikka rauhanturvatehtäviin osallistumista.
Yksi tapa edistää rauhaa on toimia sen hyväksi, että varallisuus jakautuisi maailmassa tasaisemmin. Edistää tyttöjen ja poikien tasavertaisia koulutusmahdollisuuksia.
Tähän voi osallistua tukemalla lähetysjärjestöjen sekä Kirkon Ulkomaanavun työtä.
Suomen poliittisilla päätöksentekijöillä pitäisi olla ymmärrystä siihen, että kehitysyhteistyötä koskevien leikkausten sijaan vauraan Suomen pitäisi ohjata enemmän varoja köyhimmille. Tämä näkemys nousi esille myös Kirkkopäivillä Kallion kirkossa.
Suomen talous on ollut jo pitkään nousujohteista, mutta yksikään hallituspuolueiden edustajista ei ole esittänyt kehitysyhteistyömäärärahojen palauttamista edes leikkauksia edeltävälle tasolle. Tässä olisi jollekin poliitikolle hyvä mahdollisuus loistaa ensimmäisenä.
Kirkkopäivillä pitämässään puheessa arkkipiispa Kari Mäkinen muistutti siitä, että sisällissota on ollut julma ja ankara opettaja. ”Opetus on yksinkertainen: vallan saamista ja voittoa tärkeämpää on rauha ja sovinto, eikä rauhaa ole ilman koettua oikeudenmukaisuutta.”
Pääkirjoitus on julkaistu Kotimaa-lehdessä 25. tammikuuta 2018.
Kuva: Olli Seppälä. Punaisten vankileirin muistomerkki Tammisaaressa.
Lue myös:
Pääkirjoitus: Vuoden 1918 tapahtumia on yhä syytä puida – siten ymmärrämme, keitä me olemme