Kotimaa-lehden (8.1.) mielipidesivulla Jaakko Saarinen tekee kristillisen elämän keskiöön kuuluvan kysymyksen. Milloin seurakunnan jäsen pääsee taas nauttimaan ehtoollista?
Saarinen kirjoittaa: ”Kenties näinä sisäistä uskoa ja subjektiivista kokemusta korostavina aikoina kaivataan muistutusta, että on paljon meitäkin, joille Kristuksen konkreettinen läsnäolo ehtoollisessa liittyy erottamattomasti uskon syvimpään ytimeen, inkarnaatioon. Messu on sekä sakramentin jakamista varten että tämän mysteerin kiitosjuhla.”
***
Seurakuntien työntekijät ovat joutuneet keväästä lähtien venymään ja tekemään poikkeusratkaisuja muun muassa jumalanpalvelusten järjestämisessä. Kotiseurakunnan jumalanpalveluksiin on voinut osallistua striimauksien kautta, jos omat tekniset taidot ja välineet ovat riittäneet niiden seuraamiseen.
Kaste ja ehtoollinen ovat luterilaisen kirkon kaksi pyhää toimitusta eli sakramenttia. On hienoa, että korona-aikana seurakuntien papit ovat pystyneet toimittamaan kasteita vaikkakin poikkeusjärjestelyin.
Tosin osa vanhemmista on jättänyt lapsensa kastamatta, koska ei ole ollut mahdollisuutta järjestää siihen liittyvää yhteistä juhlahetkeä etenkään riskiryhmään kuuluvien isovanhempien kanssa. Kun alkaa niin sanottu normaaliaika, seurakuntien pitääkin löytää keinoja siihen, miten vanhempia saadaan innostettua järjestämään lapselleen korona-ajan takia peruuntunut kastetilaisuus.
***
Vaikka kesällä kokoontumisten suhteen elettiin normaalimpaa aikaa, ehtoollisella käyntien määrä näyttää alustavien tilastojen mukaan vähentyneen viime vuonna noin kolmasosaan edellisvuodesta. Se on seurausta siitä, ettei pandemian takia ehtoollisia ole järjestetty.
Poikkeusaika kokoontumisrajoituksineen näyttää jatkuvan. Seurakuntien pitäisi viimeistään nyt etsiä keinoja siihen, miten ehtoollista voidaan jakaa poikkeuksellisissa olosuhteissa turvallisesti. Kyse on kristilliseen uskoon keskeisesti liittyvästä asiasta.
Lue myös: